Kirjahaku

Ahti Vielman kirjalliseen tuotantoon on vaikuttanut voimakkaasti hänen elämänkaarensa lappilaisen metsurin pojasta apulaiskaupunginjohtajaksi ja kansanedustajaksi. Kun ajatusmaailmaa on muokannut pitkä ura ja toiminta poliittisissa ympyröissä sekä lähes jokapäiväinen Jumalasuhteen pohdinta, saa kirjan sisältämistä ajatuksista hyvin mielenkiintoisen kuvan yhden ihmisen kokemasta elämästä, iloista ja suruista, onnistumisista ja epäonnistumisista. Kirjalla on kuitenkin yksi tärkeä viesti lukijalle: Kiitos jokaisesta hetkestä.

"Muistakko vielä, ku pelkäsin ja vapisin, luulin menettäväni isän, äitin, koko elämän? Ojensin käteni: anna leipää, mulla on nälkä, ota sylhin, mie pelkään". Muistan. Ahti Vielma oli evakkolapsena Ruotsissa Lapin sodan aikana 1944-45. Tuolta ajalta ovat hänen ensimmäiset muistikuvansa. Kokemukset pienenä poikana raunioitten keskellä ovat pohjana tämän kokoelman tarinalle ja koko hänen elämälleen. Runoillaan hän haluaa kertoa, että vaikeistakin oloista voi selviytyä ja kasvaa onnelliseksi ihmiseksi tukemalla ja ymmärtämällä toinen toistaan. Lapsesta voi kasvaa onnellinen aikuinen, kun hän vain saa riittävästi rakkautta.

Ahti Vielma muisteli ja järjesteli kokemuksiaan lapsuuden, nuoruuden ja vuosikymmenten kiihkeän työuran ajalta päivittäisiksi pohdiskeluiksi puoli vuotta. Tuloksena on moneen suuntaan avautuva kokonaisuus iloa ja surua, rakkautta ja vihaa, kannustusta ja kampitusta, onnistumisia ja pettymyksiä, rehtiyttä ja kataluutta, Jumalan läheisyyttä ja jumalattomuutta: kaikkia elävän elämän piirteitä. Niistä kertoo luontoa rakastava ihminen, joka syntyi Lapin raunioilla ja päätyi pitkän virkamiesuran jälkeen myös Arkadianmäelle.

Ahti Vielman Kittilä-sarjan päättää kolmas osa Herra Iso-Herra.Ensimmäisen osan Jopokka seurasi Lapin sodan tuhojen jälkeistä jälleenrakennusaikaa pikkupojan silmin ja ajatuksin.Koetut järkytykset, mutta myös riemulliset hetket, jättivät jälkensä.Toisen osan Kaiju, polion vammauttama isosisko, vastasi 1950-luvulla kouluaikaisesta kodista ja sen ilmapiiristä. Hänen positiivinen elämänasenteensa ja tahdonvoimansa tarttuivatkasvavaan poikaan, kolmannen osan päähenkilöön, Kalervoon.Kalervo kirjoitteli muistivihkoihinsa kokemuksistaan - iloista ja suruista, onnistumisista ja epäonnistumisista, elämästä, rakkaudesta, Jumala-suhteestaankin.Uuden romaanin Herra Iso-Herran kannalta keskeinen pohdiskelu alkoi kirjauksesta: ”Minusta piti tulla pappi, liikunnanopettaja tai metsänhoitaja, minusta tuli diplomi-insinööri. Odotan mielenkiinnolla, mikä minusta tulee isona”.Vastauksen pyrkii antamaan Herra Iso-Herra. Pienin kirjaimin heitä on paljon, suurin ei ehkä riittävästi. Tämän päivän maailman meno sen kertoo. Kiitos-runollaan Kalervo haluaa lopuksi vakuuttaa, että on heitä ainakin yksi.Herra Iso-Herra on Ahti Vielman kolmastoista teos. Vielma on toiminut muun muassa teknisenä johtajana Jämsässä ja Jyväskylän apulaiskaupunginjohtajana. Hän oli Keski-Suomesta valittuna kansanedustajana kauden 2003-2007.

Kirjoittaja esittelee: Lapsuuteni kokemukset Lapissa ovat vaikuttaneet ratkaisevasti elämäni ja urani kaikissa käänteissä. Suurin merkitys niillä on ollut kuitenkin asenteissa toisiin ihmisiin. En ole koskaan kokenut itseäni ”herraksi”. Olen nauttinut työstäni porukoissa, joissa arvostetaan ystävällisyyttä ja avoimuutta, toinen toisensa kunnioittamista ja positiivista ilmapiiriä. Pilke silmäkulmassa poistaa suuria ongelmia. Kirjallani haluan kertoa, että johtaja aivan maailman huippupaikallakin onnistuu tai epäonnistuu, on miellyttävä tai epämiellyttävä, turvallinen tai vaarallinen - johtuen aivan samoista ”pääkopan sisäisistä ominaisuuksista” kuin minkä tahansa pienemmän yksikön vetäjä eri puolilla maailmaa. Juuri tällä hetkellä tulisi muistaa, mitä kaikkea kauheaa Hitler ja Stalin saivat maailmassa aikaan. Heidän aiheuttamiaan vaurioita korjataan vielä kymmeniä ellei satoja vuosia. Onneksi itsenäisyytemme juhlavuonna voimme todeta, että maamme on ollut ja on edelleen hyvissä ja turvallisissa käsissä.

Ahti Vielman 18:s teos Rauha ja Toivo: rakkausromaani Lapin sodan ajaltaKittiläläissyntyinen, lopuksi Jyväskylässä kaupunginjohtajana ja kansandustajana työuransa tehnyt Ahti Vielma on tuotteliaimpia pohjoisen kirjailijoita. Romaani”Rauha ja Toivo” on Vielman kahdeksastoista teos.Omaelämäkerrallisen Kittilä-trilogian (Jopokka, Kaiju & Herra Iso-Herra / Sisarukset) -romaanisarjan jälkeen hän palaa historialliseen romaaniin ja pohjoisen maisemiin.Eletään syksyä 1944. Jatkosodan päättäneen aselevon ankarien ehtojen mukaisesti Suomen on ajettava entisten aseveljien saksalaisten joukot maasta. Romaanin juoneen kietoutuu suomalaisen Taimin ja saksalaisen Hansin rakkaus.Vaikka kirjan puitteet ovat sodan vaiheissa, nimi ”Rauha ja Toivo” on vertauskuvallista myös sotaa ja sen jälkeistä elämää kuvattaessa.320-sivuisen kirjan on kustantanut Väyläkirjat

Aiemmin parikymmentä kirjaa julkaissut yhteiskunnallisen keskustelun aktiivinen osallistuja Ahti Vielma peilaa uudessa kirjassaan "Elämälle kiitos" omakohtaisin muistoin suomalaisen yhteiskunnan valtavaa muutosta sotien jälkeisestä ajasta nykyaikaan. Kirjan nimen mukaisesti hän kiittää heitä, jotka ovat hänen oman elämänkaarensa eri vaiheissa mahdollistaneet pääsyn opin tielle ja sen avaamiin töihin. Sotavuosien ja Ruotsin evakkoajan jälkeen Vielman perheen piti useimpien lappilaisten tavoin aloittaa elämä aivan alusta saksalaisten polttamien kotien raunioilla. Lapset olivat jälleenrakentamisessa mukana kykyjensä ja voimiensa mukaisesti. Ahti Vielma kuuluu kuitenkin siihen ikäpolveen, jolle oli jo mahdollista päästä opintielle oppikouluun. Se johti diplomi-insinöörin tutkintoon.Hän on ollut koko työuransa kuntien palveluksessa: ensin Espoossa, sitten Jämsässä ja lopuksi Jyväskylässä, ja vielä kauden kansanedustajana. Inhimillinen ote sekä ympäristö- ja luontoarvoista kiinni pitäminen ovat olleet hänelle sydämen asioita. Hän tarkastelee kirjan loppuluvuissa kotikaupunkinsa Jyväskylän kaupunkisuunnittelun viimeaikaisia ratkaisuja, jotka ovat kummastuttaneet ja jopa vihastuttaneet. Hän pelkää kaupungin arvokkaan ruutukaava-alueen tuhoutuvan, jos asenteita ja suunnitteluperiaatteita ei tarkisteta.

Kirjan kansikuvan yläosa on Kittilän Levin laskettelurinteen eteläpuolelta, Immeljärven päältä. Kun Lapin sota syttyi ja saksalaiset olivat räjäyttäneet ja tuhonneet Rovaniemen yhtä perusteellisesti kuin venäläiset Ukrainan Bahmutin, he etenivät pohjoiseen ja polttivat myös Sirkankylän.Kun perheemme palasi evakosta Ruotsista kesällä 1945, nukuimme ensimmäisen yön kuvassa näkyvän naapurimme valkoisen jälleenrakennuskodin kohdalla sodan raunioitten laidalla, palamatta jääneessä navetan talliosassa. Muistan sen yön liiankin hyvin.Kansikuvan alaosassa olevat tankkien hylyt kertovat siitä, miten diktaattori Putinin tavoite vallata itsenäinen maa Ukraina muutamassa päivässä torjuttiin rohkeasti ja päättäväisesti. Kuvat ovat ottaneet avustusmatkallaan paikalla käyneet suomalaismiehet, joista yksi oli ollut mukana Ukrainan kovissa taisteluissa sodan alussa.Kuvien pääviesti on ukrainalaisille: Teidänkin tulevaisuutenne on hyvinkin pian onnellisten maiden joukossa.