Kirjahaku

Kallio on kokoelma hallittuja, taitavia ja tarkkakuvaisia tankoja, joissa viivytään kiven ja veden rajalla ja toteutuu siirtymä kesästä syksyyn. Runoilija ei arkaile sieluttaa luontoa ("kivi kurkistaa / aallon alta maisemaa"); toisaalta runominä melkein purkautuu osaksi sen prosesseja tavalla, joka on sekä omaleimainen että pakoton: "Kirjoitan huulin / ja kieleni kärjellä / meren selälle / kun se maalaa minusta / märkää kuvaa itselleen."

Eija Aromaan (s. 1961) esikoiskokoelma Kallio.Tankoja (2013) sijoittui kesän maisemiin.Uusissa tankarunoissa vaelletaan talvisella jäällä, kevättä kohti. Tankapyöräilijän talvi on hallittu ja herkkä kokonaisuus, jossa minimalistinen muoto rakentaa kertomuksellista avaruutta.

Eija Aromaan kolmannessa runokokoelmassa virallisten asiakirjojen kiemurainen, mutta usein viettelevä kieli rinnastuu metsän ja meren puheeseen, joka on selkeää ja yksiselitteistä, mutta jää nykyihmiseltä usein ymmärtämättä: "Ristiriitainen totuus / heiluttaa männyn latvaa." Yksinkertainen tankamuoto taipuu moneen ja herkkiin luontotuntoihin lomittuu lähes huomaamatta yksityisen ja kollektiivisen tuhon kuvia, jotka tajuntaan osuessaan järkyttävät. "Vielä vapaana! / meri huutaa marraskuun / loppupuolella. / Viiltävä kylmyys avaa / salaisen vanhan kirjeen."

”Kaikki alkoi kun näin unen, jossa minulle kerrottiin että keskellä kirjaani on Rumi. Siihen päivään tai yöhön mennessä en ollut kuullutkaan Rumista. Päätin ottaa selvää hänestä. Sille tielle lähtiessäni en tiennyt joutuvani tähän missä nyt olen. Minulle syntyi ongelma: rakastuin Rumiin. Kukapa ei, voin vain todeta. Vietin pitkää kesää Rumin kanssa rannoilla ja kivikoissa. Uin meressä niin kuin en koskaan ennen ollut uinut. Rumin runot ja ajatukset muotoutuivat minussa tankarunoiksi.” - Eija Aromaa

"Jokainen päivä tuo tullessaan tietoajoka oikaisee.Jokainen päivä korjaamenneen päivän kulkua."Nykypäivän tankalyriikkataiturin viides kokoelma tavoittaa uuden välittömyyden luontosuhteessa. Runo runolta täyteläistyy valmius sanoa sanottavat ja ilmaista olopiirin muutokset pienessä ja isommassa skaalassa. EKSYMISEN KARTASTO on hellittämätöntä vuoropuhelua ympäristön kanssa, flora- ja faunadialogia, jossa asiat kohdataan ajatellen mutta ajattelua koko ajan tarkistaen ja parantaen. Tarvitaan aivan erityistä tapaa olla ja mieltää, jotta toistuva suostuminen metsän valtaan yhdistyisi täyteen vapaaseen hahmotukseen ja rikkumattoman omaneuvoiseen tahtoon. EKSYMISEN KARTASTO on opettavaa ja kasvattavaa kirjallisuutta vailla heristämisen tai patistamisen aavistustakaan. Samalla se on hienovireinen ylistys luonnonkauneudelle, juuri kun luulimme, ettei moiseen ole enää sen enempää varaa kuin kykyäkään. Tankateosten lisäksi mukana on myös vapaamittaisia säeluomia."[...]Kuka piilotti eksymisenkarttakirjan vanhaan painokseen. Kun minä tulen syvemmälle metsikköön metsä hivuttautuu syvemmälle metsikköön.[...]"Kokoelma koostuu ensinnäkin kahdeksasta samarakenteisesta osiosta. Kukin niistä alkaa tankamuodosta irtautuvalla runolla, jota seuraa sikermä perinteiseen 5--7--5--7--7-tavukaavaan rakennettuja japonismeja. Kirjan päättää yhdeksäs osio, jonka pääosaan nousee ilmeisesti noin tuhat vuotta sitten elänyt japanilainen runoilija Izumi Shikibu. Häneltä suomennettu tankateksti päättää teoksen; tekijän Shikibu-käännöksiä on aiemmin ilmestynyt PARNASSO 2/17:ssä. Kokonaisuus on mitä traditionaalisin kaikkine ajattoman kauneuden tunnusmerkkeineen ja tihkuu silti täyttä nykyhetkisyyttä."En minä eksymutta kivet vaihtavatalati paikkaa,laittavat pään pyörälleja kuuset uusiin kohtiin."