Kirjahaku

Eräänä kauniina kesäpäivänä Olli Öittiäinen päättää lähteä retkelle ja pakkaa eväät reppuunsa.Eväsretkestä tulee kuitenkin pelastusretki. Olli astelee kohti niittyä ystävänsä Lassen kanssa, ja samassa Hikke Hiiri ryntää huutaen metsästä, että Vortti on pudonnut ansakuoppaan. Ystävykset ovat eläkeläistonttu Hailikaisen asuinkolon luona, ja myös Hailikainen päättä osallistua pelastuspartioon. Selviää, että tonttuilkimys Kämyri pakottaa myyrät kaivamaan kuoppia sinne tänne ympäri metsää. Kun Vortti on saatu ylös kuopasta, viisikko ryhtyy myyrien pelastustoimiin. Lopulta Kämyri saadaan kiinni ja lomalla oleva joulupukki, jonka porotkin ovat lomalla, saapuu noutamaan Kämyrin soikkokopterillaan tonttujen käytöskouluun.

Runoja ikävästä ja surusta. Kun olet kyyneleittesi kanssa yksin, voit runoja lukemalla saada lohtua; et ole tunteittesi kanssa yksin.Unelmat katoavatmuistosi hiivuttuaohueksi autereeksi- käteni ei yllä.

Martti, löytökoira Espanjasta kertoo sekarotuisen koiran tarinan, sen pienistä seikkailuista ja tapahtumista niin Espanjassa kuin Suomessakin.Martti löytyi pienenä pentuna pahvilaatikosta, sai kodin ja muutti perheensä kanssa myöhemmin Suomeen. Martti on iloinen ja joka paikkaan ehtivä vilkas koira, joka söi avokadopuun alla luitaan, juoksi vuoristopolkuja kuin salama ja hyppäsi uimaan heti kun vettä näki. Elämäniloa Martilla riittää jokaiselle päivälle.Kirjassa on värikäs kuvitus osin valokuvina ja osin piirroskuvina, ja kirja sopii pienille katselukirjaksi vanhempien kanssa luettavaksi. Iso teksti helpottaa pieniä koululaisia lukemaan kirjaa itse.Sarjassa ilmestyneet aiemmat kirjat:Nelli, saksanpaimenkoiraLapinkoirat Musti ja BeniSinttu, pörröpöksy keeshondUrkki, dogo argentino

Perämeren pohjukassa sijaitseva Kemi on ollut 1920-luvulla kaupunki, jossa viina virtasi ja puukko heilui. Pirtua haettiin lähivesille ankkuroituvista laivoista. Kaikki niemet ja notkelmat olivat trokareiden käytössä. Rannassa saattoi joutua poliisin väijyyn eikä siinä pahapäinen salakuljettaja paljon katsonut, kun ampua paukautti päin viranomaista. Kukaan ei ollut uskollinen kenellekään, mutta useimmat sakit pitivät kuitenkin yhtä jollakin tapaa, jotta salakuljetus saatiin toimimaan.Vasta miehen kenkiin astunut Otto Ilmari on vielä lapsellinen, luottavainen ja turhankin halukas kokeneiden salakuljettajien mukaan. Onneksi lähellä on myös miehiä, jotka koettavat pitää nuorukaista jonkinlaisessa järjestyksessä. Nuorukainen pääsee kylmään kyytiin, kun hyppää veneeseen ensimmäistä pirtulastiaan hakemaan. Haaveet rahoista ja leveämmästä leivästä ovat katketa, kun pirtuisäntä löytyy rantapolulta puukko lapaluissaan.Kaupunki on jatkokuljetusten pirtuportti ja pirtukaupan rahoittajia se tietysti kiinnostaa. Henrik Forsius tulee rahatukun kera kaupunkiin, luulee asioiden hoituvan helposti, koska kontatkin on jo luotu. Otto Ilmari ilmaantuu pahimmalla hetkellä pelastajaksi.

Jokivarren huvilalla vietetään riehakasta iltaa. Petteri Simula on saanut runokirjalleen kustannussopimuksen ja haluaa juhlia sitä ystäviensä kanssa. Jostain syystä hän poimii mukaansa myös kustantaja Lindholmin vaimoineen, vaikka mies ei halua kustantaa paikallisten kirjailijoiden kirjoja. Syytä tähän kirjailija Olli Hartola tivaa Lindholmilta. He kinaavat äänekkäästi Lindholmin kustannuspäätöksistä. Kina jatkuu saunan lauteilta jokirantaan ja riidan kuulevat ja näkevät kaikki. Joku käyttää tilannetta hyväkseen.Komisario Palosaaren tutkinta ei etene, sillä miehellä on huolia, jotka vievät hänen ajatuksensa. Tarja Anttonen jatkaakin tutkimuksia, eikä uhrimääräkään rajoitu yhteen. Kuka murhasi kustantajan? Kenen käteen puukko sopii huonosti?"Kuka murhasi kustantajan" on Palosaari-sarjan viides dekkari.

Jouni kuulee laukausten ääniä ja löytää veljensä ja ystävänsä ammuttuina. Veljen kuolema jää painamaan ja hän miettii tekijää. Vähäisistä vihjeistä huolimatta hän yrittää löytää vastuauksen kysymykseen miksi?Vastauksen etsiminen vie miehen Tukholman kautta Espanjan Aurinkorannikolle. Mukaan tuppaa väkisin asunnoton ja työtön Vertanen. He saavat uteliaisuudellaan aikaan hallitsemattoman tapahtumien vyöryn. Tuntuu kuin kuolema kulkisi Jounin kintereillä, mutta niittäisi vierestä kuin piruillakseen. Itsepäisesti Jouni kuitenkin jatkaa etsintöjään Vertasen toppuutellessa. Nena, afrikkalainen kaunotar, liittyy kaksikon mukaan. Sisko pitää pelastaa ilotalosta. Kuolema kuitenkin kolkuttelee yhä kylmemmin kourin. Ja louhikossa Andalusian auringossa itkee tuuli.

Sanneli oli juuri saanut aikaan elämänsä ensimmäisen sammakonkudun ja katseli sitä onnellisena. Se hihkaisi ilosta KUAA, KUAA, KRIII! Mutta, mutta - niin ei olisi saanut tehdä. Sannelin lammella kurnutettiin ihan toisella tavalla. Sanneli ei siitä välittänyt, vaan jatkoi KUAA, KRIII!Lammen päällikkö komensi Sannelia tottelemattomuudesta. Silloin Sanneli päätti lähteä etsimään lampea, jossa saisi kurnuttaa niin kuin halusi. Löysikö Sanneli uuden kodin? Sen tiedät, kun luet tarinan. KUAA, KRIII, KRIII!

Jere etsii entistä tyttöystäväänsä Sofiaa ja tulee siksi osallistuneeksi oudon yhdistyksen, Aurinkolaivan avajaisiin. Tyttöä ei löydy, mutta Jere palaa myöhemmin takaisin ja näkee jotain kauhistuttavaa. Rikospoliisit Anttonen ja Salo lähtevät Karihaaraan palopaikalle, jossa klapikasan alta paljastuu ruumiita. Tutkintaa hankaloittaa se, että ruumiita ei voida nopeasti tunnistaa, koska näiltä puuttuu pää.Viimeisiä päiviä töissä oleva komissario Palosaari ehtii osallistua tutkintaan, kunnes Jere ja hänen ystävänsä Henriikka löytävät miehen tajuttomana Aurinkolaivan tiloista.Keitä olivat nuo päättömät ruumiit? Miksi heidät oli surmattu? Kuka oli moottorina tapahtumissa?

Kirja on tositarina 11-vuotiaasta tytöstä ja hänen alkoholisoituneesta äidistään sijoittuen vuoteen 1965. Lapsi yrittää estää äitiään juomasta, vaikka ymmärtää sen mahdottomaksi. Isä työskentelee reissuhommissa, jolloin lapsista vanhin joutuu ottamaan joskus liian paljon kantaakseen. Pelot muuttuvat mörköjen ja yöeläjien kuvatuksiksi. Pimeässä on piilevää uhkaa, ja on valvottava, ettei äiti yöllä humalassa polta tupakalla kotia. Onneksi on mummo pihapiirissä.

Rusthollarin poika kertoo 1800-luvun alkupuolella eläneen Aapon tarinan. Aapo oli perheen vanhin poika, jonka odotettiin jatkavan sukutilan viljelyä. Hän avioitui toisen suuren tilallisen tyttären kanssa, josta piti tulla Sepän tilan nuori emäntä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.Aapon elämä lienee ollut samanlaista kuin tuohon aikaan yleisesti oli. Surua toivat mm. raskaat menetykset kahden nuorimman lapsen kuoleman vuoksi. Lopulta menehtyi vaimokin. Tarina pohjautuu Vihdin, Nurmijärven ja Helsingin ruotsalaisen seurakunnan kirkonkirjoihin, Raaseporin Itäisen Tuomiokunnan asiakirjoihin sekä muuttokirjoihin.

Sukututkimus Karl Oskari Waseniuksen esivanhemmista Vihdissä, Lohjalla, Pusulassa ja Perniössä. Sukuun kuuluvia nimiä mm. Wathén, Karén, Ilmonia, Ilmonius, Styf, Holm.

Tapahtumat sijoittuvat Vihtiin ajankohtaan, jolloin alkoi kansalaissota 1917 ja 1918. Kirjan henkilöt ovat aikanaan eläneitä todellisia henkilöitä, pääosassa on Aurora, jonka Vaneritehdas Haimoossa työskentelevät pojat liittyivät ensin ammattiliittoon ja myöhemmin myös punakaartiin. Sota jäi lyhyeksi, mutta pojille se merkitsi pitkiä vankeustuomioiota. Kirja kertoo kuitenkin enemmän Aurorasta, mitä hän äitinä tunsi ja ajatteli kaikesta, niin ajan tapahtumista, ruokapulasta ja vallankumousuutisoinnista kuin verisistä otsikoista, kun lähiseudun ihmisiä surmattiin.