Kirjahaku

Opi hyväksymään itsesi.Elina Reenkola kartoittaa kirjassaan asiantuntevasti häpeän eri ulottuvuuksia, syitä ja ilmenemismuotoja sekä kertoo, miten edetä itsensä hyväksymisen tiellä.Mistä kumpuaa se häpeä, joka aiheuttaa tuskaa ja vaatii olemaan toisenlainen, jotta tuntisimme kelpaavamme?Lievänä häpeä on suojeleva voima, edellytys kulttuurin muodostumiselle ja toisten huomioimiselle. Vahva häpeä kuitenkin lamaannuttaa ja tuottaa ihmiselle kärsimystä.Häpeä herää sisäisenä ristiriitana minän ja ihanteiden välillä. Ihminen kokee, ettei ole hyväksytty ja rakastettu sellaisenaan. Pelko avuttomuuden, vajavaisuuden ja likaisuuden paljastumisesta rajoittaa ja ahdistaa. Aran ja intiimin minuuden paljastaminen on hävettävää.Häpeän voittamiseksi on tärkeä tutustua omiin vastenmielisiksi koettuihin puoliin ja ottaa tämä "sisäinen sammakko" omakseen. Kun oppii hyväksymään itsensä armollisesti myös heikkona ja vajavaisena, ei tarvitse piiloutua ja kätkeä minuuttaan.Elina Reenkola on helsinkiläinen psykoanalyytikko, joka on julkaissut mm. teokset Nainen ja viha, Äidin valta ja voima, Nainen ja häpeä, Lumoavan pelottava nainen sekä Kateus. Reenkola on Kansainvälisen psykoanalyyttisen yhdistyksen IPA:n jäsen ja on toiminut IPA/COWAP:in (Committee of Women and Psychoanalysis) Euroopan puheenjohtajana.

Naisen tenho houkuttelee ja vetää puoleensa. Ihastuksen ja kiihotuksen ohella se kuitenkin herättää myös kauhua.Elina Reenkola kartoittaa kirjassaan asiantuntevasti, mistä tämä kaksijakoinen suhtautuminen johtuu, sekä niitä ilmiöitä, joita naisen seksuaalisuuden ja hedelmällisyyden kammosta seuraa. Pelko naisen seksuaalista vetovoimaa kohtaan ilmenee usein pyrkimyksenä hallita ja määritellä sitä halveksuvalla sanastolla tai pyrkimyksinä suitsia naisen seksuaalisuutta. Äärimmillään seksuaalisutta kohtaan tunnettu pelko johtaa naisen sukuelinten silpomiseen, jolloin naisen mahdollisuus nautintoon estyy.Reenkola kuvaa kiehtovasti, miten tämä kaikki näkyy ikiaikaisissa myyteissä, saduissa, kaunokirjallisuudessa sekä kauhuelokuvan klassikoissa.Lumoavan pelottava nainen kannustaa naista määrittelemään itse itsensä, olemaan toimija eikä uhri. Ollakseen tasa-arvoinen miehen kanssa naisen on olennaisen tärkeää arvostaa omia erityisominaisuuksiaan.Elina Reenkola on helsinkiläinen psykoanalyytikko, joka on aiemmin julkaissut teokset Naisen verhottu sisin, Intohimoinen nainen, Nainen ja viha, Äidin valta ja voima sekä Nainen ja häpeä. Hän on myös koulu-tusanalyytikko, joka opettaa psykoanalyysia ja psykoanalyyttista psykoterapiaa ja antaa niihin työnohjausta Suomen Psykoanalyyttisessä yhdistyksessä ja Helsingin Psykoterapiayhdistyksessä.

Aggressio voimavaraksiKirja vastaa kipeään kysymykseen, mitä tehdä vihantunteille, kuinka ottaa aggressiot haltuunsa ja kesyttää ne voimaksi.Naisen aggressioista on perinteisesti vaiettu. Siksi nainen helposti piilottaa ja tukahduttaa vihansa ja aggressionsa, jotka saattavat kanavoitua omaan ruumiiseen, masennukseen ja itseä tuhoavaan käyttäytymiseen.Aggressio naamioituu usein häpeään ja syyllisyyteen. Kirjassa pyritään valottamaan, miksi näin tapahtuu. Tekijä tarkastelee myös äitiyden nurjaa puolta; piilotettua vihaa, insestipyrkimyksiä, narsistiäitien uhreja sekä naisen kostoa.Aggressio voi myös olla naiselle voimavara, apu omien rajojen puolustamiseen ja sytyke luovuudelle. Kirja vastaa kipeään kysymykseen, mitä tehdä vihantunteille, kuinka ottaa aggressiot haltuunsa ja kesyttää ne voimaksi.Elina Reenkola on helsinkiläinen psykoanalyytikko, joka on julkaissut mm. teokset Nainen ja viha, Äidin valta ja voima, Nainen ja häpeä, Lumoavan pelottava nainen sekä Kateus. Reenkola on Kansainvälisen psykoanalyyttisen yhdistyksen IPA:n jäsen ja on toiminut IPA/COWAP:in (Committee of Women and Psychoanalysis) Euroopan puheenjohtajana.

Nykyihmisiä painaa kasvava huoli luonnon tuhoamisesta ja maailman muuttumisesta yhä sotaisammaksi ja piittaamattomammaksi kanssaihmisten hädästä. Elina Reenkola kysyy teoksessaan, voisiko ihmisen myönteistä luovuutta valjastaa edistämään rauhaa ja maapallon luonnon kukoistusta hävityksen sijaan?Teos pohtii feminiinisen ja maskuliinisen luovuuden ominaispiirteitä ja eroja. Molempia tarvitaan täydentämään toisiaan. Feminiininen luovuus on myönteisenä uutta synnyttävää ja elämää suojelevaa, maskuliininen luovuus esteitä raivaavaa. Tuhoavina ne voivat olla sitovia ja väkivaltaisia.Kirjassaan Reenkola tarkastelee kirjallisuudesta ja elokuvista poimimiensa valaisevien esimerkkien avulla laajalti naisen luovuuden edellytyksiä sekä estymiä ja niihin liittyvää ahdistusta.