Kirjahaku

Yhtenä päivänä, kun minä istuin rappusilla, tapasin Nallen. Nalle näytti kiukkuiselta, hänellä oli liian kireä villapuku, joka kutitti pepusta, ja haiseva hengitys. Hän lonksutteli kamalia hampaitaan ja vinoili minulle siitä että äiti oli kadonnut. Mutta meistä tuli silti ystäviä. Hänen kanssaan oli kiva riehua ja sotkea ja levittää kaikki äidin tyhmät tavarat hujan hajan. Sillä jos äiti ei halua olla minun kanssani, en minäkään halua olla enää äidin kanssa!Liikuttava, hellä ja lämpimän värikylläinen kuvakirja kertoo pienen lapsen tunteista ja hämmennyksestä, kun tärkeä ihminen on poissa.Onneksi isä ottaa syliin ja lohduttaa.

”Tämä on Kaisan ja Oskarin lempikirja. Se sisältää kaikki Kaisan ja Oskarin lempiasiat. Ne asiat, joista tulee hyvä ja iloinen olo. Ensimmäinen asia on roolivaatelaatikko. Siellä on pitkiä hameita, joita Oskari pukee monta päällekkäin. Mitä useampi hame, sitä suurempi prinsessa. Siellä on myös isän vanha solmio, josta tulee kissan silkkinen häntä. Ja mummun vanhat tekohampaat. Ne voi laittaa suuhun kun haluaa näyttää tosi kamalalta.”Kaisan ja Oskarin lempikirja aloittaa kirjasarjan kahdesta sisaruksesta ja heidän arkensa iloista. Kirjassa onnea tuovat niin keinu, majan rakentaminen kuin kodin siivous koko perheen voimin. Hannamari Ruohosen herkkä puuvärikuvitus ja lapsen lähelle tuleva tarina huokuvat vanhanajan lastenkirjatunnelmaa.

Yksi parhaita juttuja, joita Kaisa ja Oskari tietävät, ovat retket. Kivan retken voi tehdä melkein mihin vain ja milloin vain - täytyy vain olla vähän mielikuvitusta. Retken voi tehdä päiväkodin pihaan, kun se on suljettu, ojaa ympäröivään heinikkoviidakkoon, voi lähteä taskulamppujen kanssa aaveretkelle kellariin tai mummin kanssa puistonpenkille ihmisiä katselemaan. Retken voi joskus tehdä naapurin ovelle ja saada kutsun sisään.Hannamari Ruohonen opiskeli graafista suunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa, ja hän on työskennellyt kuvittajana valmistumisestaan lähtien. Hän asuu perheensä kanssa Ahvenanmaalla.

Kaisa on Oskarin sisko, ja Oskari on Kaisan veli. Oskari leikkii aika paljon yksin, mutta päiväkodissa hänellä on yksi kaveri, jonka kanssa on kiva piirrellä. Oskarin paras kaveri taitaa olla äiti. Kaisalla taas on kavereina ainakin Penni ja Elsa, Ville, Eino, Paul, Minja, Iina ja Ludde. He kaikki ovat Kaisan eskarissa. Kaisa kutsuu Elsan yökylään, ja se on jännittävintä ja hauskinta ikinä! Mutta pyjamabileet eivät sujukaan ihan niin kuin Kaisa oli kuvitellut, koska Elsaa alkaa jännittää.Herttaisessa kuvakirjassa käydään läpi ystävyyteen liittyviä pulmia: pitääkö ystävän olla samanlainen kuin itse on? Miten kavereita voi löytää, ja haittaako jos on vain yksi ystävä?

Taaperon itsetuntoa vahvistava hulvaton kuvakirja opastaa pöytätapojen alkeisiin.Rane on iloinen ja kekseliäs gorillalapsi. Vähän liiankin kekseliäs, sillä Ranen mielestä esimerkiksi ruokaa voi käyttää moneen muuhunkin asiaan kuin syömiseen. Ranelle pitääkin sanoa ruokapöydässä monta kertaa: EI, RANE!Kirjaa lukiessa lapsi saa asettua vanhemman saappaisiin ja tuntea olevansa paljon taitavampi ja osaavampi kuin hervoton Rane. Eihän nakkia voi uittaa maitolasissa! Tai tukkaa maalata perunamuusilla! Eikä tietenkään lautasta voi käyttää pyllynalusena! RANE, EI! Lopulta Rane yllättää lukijan ja osaa syödä juuri kuten pitääkin. Lukuhetken jälkeen ruokapöydässä voidaan muistella Ranen hullunkurista käytöstä ja verrata tätä lapseen, joka osaa pöytätavat NIIN paljon paremmin. Ei, Rane ei! on Hannamari Ruohosen yhdeksäs oma kirja ja ensimmäinen yhteistyö Etana Editionsin kanssa.

Kukkaruukku kaatuu, koiraa vedetään hännästä ja seinäänkin joku ehtii piirtää. Paha mieli valtaa kodin ja Rane ei voi sanoa muuta kuin: Murr. Lopulta Rane pääsee syliin ja päivä muuttuu paremmaksi.Hannamari Ruohosen aikaisemmin ilmestyneestä Ei Rane, ei! -kirjasta tuttu gorillalapsi Rane kokeilee uudessa kirjassa omiaan ja vanhempiensa rajoja. Lapsilukija pääsee miettimään, mikä on oikein, mikä väärin ja ennen kaikkea pohtimaan vastausta kysymykseen miksi Rane käyttäytyy näin.

Rane on vallaton gorillalapsi, ja hän oppii joka päivä uusia tapoja ja taitoja. Aamuruuhkassa pukeutuminen on haastavaa, erityisesti kun paidasta yhtäkkiä tulee housut ja piposta sukka. Oppiiko Rane koskaan pukeutumaan? Hannamari Ruohosen aikaisemmin ilmestyneistä Ei Rane, ei! ja Miksi Rane miksi -kirjoista tuttu gorillalapsi Rane kokeilee uudessa kirjassa omiaan ja vanhempiensa rajoja nyt pukeutumisen parissa. Lapsilukija voi kirjaa lukiessaan kannustaa Ranea ja oppia samalla itse pukeutumaan.

Meri saattaa meidän mielestämme vaikuttaa avaralta, mutta Merenneidolle se on käynyt liian pieneksi. Jokainen simpukka on nähty. Uusi ja houkuttelevasti tuntematon odottaa kuivalla maalla. Mutta mitä tapahtuu merenneidolle, joka hyppää aalloista suoraan autotielle? Eihän pyrstökkäällä ole jalkoja, joilla juosta turvaan! Yksinäinen Merenneito kohtaa yksinäisen Mummon. Toinen on kohdannut elämänsä suurimman trauman, ja toisella on aikaa ja halua auttaa. Mummon pienessä mökissä alkaa kehittyä ihme, ja Merenneito saa jalat alleen! Hannamari Ruohonen leikkii teoksessaan H.C.Andersenin ajattoman klassikkosadun elementeillä. Kirjailija-kuvittaja saa meren ja maan värit loistamaan. Tarinaa voi tulkita monin tavoin. Se on ystävyyden ylistys, selviytymistarina, se korostaa hellyyden ja hyväksymisen merkitystä. Aika rakentaa uusia polkuja, ja onnettomista tapahtumista voi selvitä, vaikkei paluuta entiseen olisikaan.