Kirjahaku

Hannu Niklanderin esseekokoelma vie lukijansa kiehtovalle matkalle Euroopan pohjois- ja luoteisreunalle. Niklander havainnoi lämpimällä ja tarkkanäköisellä tyylillään elämää ja avaa näkökulmia niin historiaan kuin nykypäiväänkin. Luon katseen luoteeseen on tärkeä ja viisas puheenvuoro pohjoismaalaisesta kulttuurista ja elämänmuodosta. Kirjallisuuden valtionpalkinnon 1999 saanut Hannu Niklander on kirjoittanut useita romaaneja, runo- ja novellikokoelmia sekä matkakirjoja.

Pakina- ja esseekokoelma Kuinka saa sanoa tarkastelee arkielämän ilmiöitä väreistä unien kautta vanhenemiseen ja viimeisiin sanoihin saakka, puntaroi kirjallisuuden ja musiikin olemusta ja ruotii kielen merkitystä muutosten maailmassa.

Suurimmat matkaelämykset syntyvät usein jostain muusta kuin tunnettujen nähtävyyksien katselemista.Kuten hurjastelevan taksikuskin kyydistä Afrikassa, sukulaismiehen elämänjälkien etsinnästä Amerikassa tai kirjallisuuskurssille osallistumisesta Kiinassa.Siitä huolimatta unohtumattomin matka voi olla Jules Vernen kertomusten innoittama souturetki kotijärvellä, jonne Hannu Niklanderin uusin matkaesseiden kokoelma lukijansa myös vie.

Erotiikan ja lämpimän huumorin sävyttämä lyhytproosakokoelma elämän eri vaiheista, muistoista ja luopumisesta."Mies oli ollut jo viikon poissa. Ystävättärilleen vaimo selitti, että pian se routa porsaan kotiin tuo. Ei tuonut. Posti sen sijaan toi avioeropaperit jo muutaman viikon kuluttua."Hannu Niklander (s. 1951) on Karkkilassa asuva kirjailija, joka on julkaissut useita romaaneja, novelli- ja runokokoelmia sekä matkakirjoja. Hän sai kirjallisuuden valtionpalkinnon 1999. FM Hannu Niklander on toiminut pitkään kirja-alan luottamustehtävissä, mm. Suomen Kirjailijaliiton varapuheenjohtajana.

Euraasian muistot vie lukijansa Suomesta Euroopan halki Mongoliaan, sieltä Taiwanin ja Singaporen kautta Intiaan ja Lähi-itään. Samalla matkataan ajassa. Mahorkantuoksuinen junamatka 1970-luvun Neuvostoliitossa vaihtuu rapsahdukseen Jeesuksen haudassa vuosituhannen vaihteessa. Rauhanajan Syyrian värikylläisyys ja nykypäivän vierailu Belfastiin nostaa esiin muistoja muuttuvasta ajasta.Tuttuun tapaansa Hannu Niklander ei juurikaan kerro matkakohteidensa nähtävyyyksistä, vaan hän tarjoaa lempeän huumorin sävyttämää sivistävää lukemista kulttuurista, historiasta ja ihmisistä.

Suomen itsenäistyminen ja sotavuosi 1918 on lyseolaiselle Weiolle jännittävien tapahtumien sarja. Lapsisotilas selviää Helsingin valtauksesta vammoitta, mutta muutaman järkyttävän kokemuksen rikkaampana. Rauhan tultua alkaa hahmottua paitsi uuden valtion, myös Weion tulevaisuus. Kaupungin ja maaseudun erilaiset houkutukset sekä liike-elämän ja taiteen välinen ristiveto antavat ajattelemisen aihetta ja mahdollisuuksia.Tulevaisuudessa häämöttää ura kartanonherrana Vihdissä. Siihen valmistautuminen vaatii sotaväen lisäksi opintoja ja matkan mm. Kanadaan sedän luo. Matka Yhdysvalloista Kanadaan ei suju suorinta ja helpointa reittiä, ja Weio saa huomata, ettei Amerikassakaan kaikki ole pelkkää menestystä.Vähitellen 1920-luvun optimismi alkaa säröillä ja lopulta tulevaisuus saa yllättäen uuden suunnan.

Toiveikas 1920-luku on juuri vaihtunut mustavalkoisempaan 1930-lukuun, kun nuori aktiiviupseeri Weio yrittää löytää paikkansa maailmassa. Vastavakoilijan pesti kestää vain hetken, eivätkä urheilu, iloisen kaveripiirin keskipisteenä loistaminen, sukurakas kyläily, postimerkkeily tai musiikkiharrastus auta suunnan ottamisessa. Tuurijuoppous ja naisseikkailut vain vauhdittavat loivaa alamäkeä.Sotavuodet tuovat hetken selkeyden, kun jokaisella - myös Weiolla - on paikkansa, tosin vaihtelevalla menestyksellä.Kuin harsona kaiken edessä on koti-ikävä Vihtiin ja suru välirikosta isän kanssa.Tyhjää toimittamassa on itsenäinen jatko-osa vuosi sitten ilmestyneelle Nuoriherra -romaanille.

Uudesta maailmasta on lämmin ja ihmistä ymmärtävä tarkkakatseinen matkaesseiden kokoelma, jossa kirjailija Hannu Niklander johdattaa lukijansa mm. Kanadan, Yhdysvaltojen ja Karibianmeren saarten kulttuurihistorian ja elämän äärelle ja vieraileekaikissa Kanadan provinsseissa ja territorioissa.Matkoillaan Niklander vierailee myös samoilla paikoilla, missä hänen isänsä kävi 90 vuotta aiemmin.

Jatkosodan jälkeen on jälleenrakennuksen ja tulevaisuuteen katsomisen aika, joka vaatii kaikilta paitsi sopeutumista, myös uhrauksia. Weijon ja Maija-Liisan seesteinen maalaisarki alkaa murentua hehtaari hehtaarilta ja yhteiset haaveet perhe-elämästä talollisina on pakko unohtaa, kun sotaa paenneet tarvitsevat uusia koteja. Haikeus ja katkeruus kalvavat mieliä vuorotellen, vaikka hauskojakin hetkiä tarjoutuu. Luovutetut alueet eivät jää taakse vain Karjalassa, vaan Mäntsälän rantamaisema vaihtuu kaksioon Käpylässä.Luovutetut alueet on Hannu Niklanderin isän elämäntarinaan perustuvan sarjan Loivaa alamäkeä kolmas itsenäinen osa.

Saaret ja satamat johdattaa lukijansa Ahvenanmaan, Kallaveden ja Kotkan kautta mm. Islantiin, Maltalle, Kap Verdelle, Rooman saarille ja Vihdin Salmijärven Lammassaareen.Saarissa ja satamissa nähdään paljon symboliikkaa. Saari keskellä merta tai järveä edustaa yksinäisyyttä, satama lähtöpaikkaa tai päämäärää. Viimeinen satama on rauhan tyyssija, jonne päädytään koettelemusten jälkeen.Hannu Niklanderin matkaesseet antavat ajattelemisen aihetta kulttuurista ja historiasta laajemminkin kuin mitä matkakohteissa voi nähdä ja kokea.

On 1950-luku, kaikkialla rakennetaan, olympialaiset piristävät ilmapiiriä ja Sputnik näyttää tietä tulevaisuuteen, joka tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia.Perheen arki muuttuu Hannun syntymän myötä. Lapsi vie aikaa ja huomiota, samalla elämä kuitenkin tuntuu merkityksellisemmältä kuin aiemmin. Äiti pitää perheen langat käsissään, mutta epävakaus jatkuu isän lyhytaikaisten töiden vuoksi. Rakennustyömaa vaihtuu satamakonttoriin, lentokenttä parantolaan ja matkatoimistoon. Kesänvietto tutuilla tienoilla muistuttaa menneestä. Tilaisuus toisensa jälkeen tuntuu valuvan käsistä ja oikea suunta on hukassa.Eksynyt opas on Hannu Niklanderin isän elämäntarinaan perustuvan sarjan Loivaa alamäkeä neljäs itsenäinen osa.

Tapahtumarikas vuosikymmen, 1960-luku, tuo suuria muutoksia koko maailmaan ja Suomeen. Weijon elämässä muutosten sarja jatkuu tutun kaavan mukaan. Työt vaihtuvat, alkoholin käyttö aiheuttaa ongelmia ja lopulta perhe-elämä kriisiytyy asumuseroksi. Vaikeiden aikojen läpi kuitenkin eletään ja toiveikkuus nostaa päätään. Hyviäkin hetkiä on arjessa ja perheen yhteisillä matkoilla, vaikka kaiken taustalla vaanii epävarmuus ja romahtamisen uhka. Weijo asettuu vähitellen osaksi sukupolvien ketjua, kun Hannu-poika kasvaa koululaisesta nuorukaiseksi ja alkaa vähitellen hahmotella oman elämänsä kulkua. Kodit ja asunnot on Hannu Niklanderin isän elämäntarinaan perustuvan sarjan Loivaa alamäkeä viimeinen ja viides itsenäinen osa. 1900-luvun alusta 1960-luvun loppuun ulottuva sarja kertoo Weijo Niklanderin, kauppaneuvos Alwar Niklanderin pojan pyrkimyksistä löytää paikkansa elämässä. Mahdollisuudet lupaavaan työuraan isänsä johtamassa rakennusliikkeessä, Salmen kartanon perinnöksi saantiin ja moniin muihin pyrkimyksiin hupenevat yksi kerrallaan milloin mihinkin vastoinkäymiseen. Loivaa alamäkeä -sarja kuvaa maailman ja suomalaisen yhteiskunnan muutosta pienen ihmisen elämän kautta. Kun maailma on murroksessa, tapahtumat heijastuvat väistämättä myös tavallisen kansalaisen arkeen. Selviytyminen ei ole aina kiinni omasta neuvokkuudesta, eikä edes onnesta.