Kirjahaku

Mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme taiteesta? Mistä jätämme puhumatta, mistä puhumme vain rivien välissä? Tapaus Magnus Enckell tutkii kielen, taiteen ja seksuaalisuuden hauraita kosketuskohtia syventyen yhteen historialliseen tapausesimerkkiin, taidemaalari Magnus Enckelliin (1870-1925). Kansallista "taidepuhetta", jota tuotettiin niin lehtikritiikin kuin tieteen instituutioissa, analysoidaan historiografisen jälkistrukturalismin, queer-teorian ja psykoanalyysin käsittein. Tuloksena on rikkaasti polveileva tutkimus, joka purkaa kanonisoituneita mielikuvia Suomen taidehistoriasta ja yhdestä sen salaperäisimmistä ja kiehtovimmista hahmoista. Historiallisen tiedon dekonstruktiona Tapaus Magnus Enckell yllyttää pohtimaan myös tutkijan omaa seksuaalisuutta ja sen osallisuutta tiedon tuottamisessa. Kriittis-reflektiivisenä, tieteen ja taiteen kieltä ja siihen liitettyjä merkityksiä ruotivana Tapaus Magnus Enckell avaa uusia raikkaita näkökulmia taiteen, historian, sukupuolen ja seksuaalisuuden tutkimukseen ja itseymmärrykseen.Harri Kalha, FT, dosentti, on palkittu taidehistorioitsija ja visuaalisen kulttuurin tutkija. Hänen aikaisempia kirjojaan ovat Muotopuolen merenneidon pauloissa (1997), Toini Muona (1998), Ralf Forsström (1999), Oleta pyöreä tuoli (2003) ja Nurkan takana (2004).

Paratiisi-astiasto, Kiurujen yö -tapetti, Orvokki-seinälautaset... Birger Kaipiainen on luonut monia unohtumattomia tunnelmia suomalaiskoteihin. Kaipiainen loi puolen vuosisadan mittaisen uran mm. Arabian tehtaalla ja sai toteuttaa visioitaan irrallaan teollisesta tuotannosta, sen taloudellisista tavoitteista piittaamatta. Kaipiainen oli oman tiensä kulkija. Hänen omintakeinen, salaperäinen kuvafantasiansa ihastutti jo aikalaisia, mutta toisaalta modernin muotoilun taholla runsasta kuvakieltä myös vieroksuttiin. Kuvataidepiireissä teosten yletöntä koristeellisuutta ihmeteltiin. Aikansa outo lintu näyttäytyy tänä päivänä toisessa valossa: persoonallisena kuvantekijänä ja rajoista piittaamattomana visionäärinä, joka toteutti fantasiansa keraamiseen materiaaliin. Harri Kalhan kirjoittama, laajasti kuvitettu teos on ensimmäinen syväluotaus Birger Kaipiaisen taiteesta.

Tieto-Finlandia-ehdokas Valintalautakunnan perustelu: Harri Kalhan kirja tarjoaa sekä visuaalista nautintoa että kiinnostavasti esitettyä kulttuuritietoa. Aineistona ovat kirjoittajan kokoamat kokotteja - aikansa huippumalleja tai mediatähtiä - esittävät postikortit. Analyysi ei kuitenkaan jää vain ajankuvaksi viime vuosisadan alun Euroopasta, vaan tekijä liittää nk. Belle Époquen mediailmiöitä nykyaikaan ja aikamme tapaan tuotteistaa naista. Kalhan teksti avautuu helposti, niin viisaasti kirjoittaja kulkee lukijansa rinnalla häntä opastaen. Näin päästään kauniin pinnan alle yhä syvempiin tulkintoihin. Suuren maailman tyyliä, seksiä ja skandaalinkäryä, kauniita naisia, kurtisaaneja ja kuninkaallisia? Kokottien kultakausi tempaa lukijansa 1900-luvun alun Belle Époquen, "kauniin aikakauden" pyörteisiin. Harri Kalha haastaa kirjassaan modernin naiskuvan kirjoittamalla huonon naisen historiaa. Varhaiset naisjulkkikset olivat skandaalinkäryisiä seikkailijattaria, joiden epäsovinnaista elämää paheksuttiin äänekkäästi - ja ihailtiin salaa. Moderni naiseus tanssittiin maailmankartalle varieteenäyttämöillä. Se poseerattiin julki paheellisissa parrasvaloissa, joiden hämärässä loisteessa tarkentui myös suomalainen naisihanne. Kokottien kultakausi nostaa esiin nämä historian unohtamat sankarit. 1900-luvun alun orastavaa julkkiskulttuuria tarkastellaan niin kuvataiteen ja kaunokirjallisuuden kuin teatterin, tanssin, muodin ja median näkökulmista. Keskiössä on miljoonayleisön tavoittanut valokuvateollisuus, joka teki kohteistaan globaaleja modernin elämän ikoneita.

Rut Bryk (1916-1999) kuuluu Suomen taideteollisuuden kultakauden ihailtuihin mestareihin. Graafikoksi valmistunut taitelija sai 1942 ateljeen Arabian tehtaassa ja nousi nopeasti alansa huipulle. Herkkien satutunnelmien tulkista tuli abstraktin ilmaisun uudistaja. Kuudelle vuosikymmenelle ulottuvassa elämäntyössä heijastuu koko modernin taiteen tarina. Siinä peilautuu jälleenrakennusajan optimismi ja Suomen nousu länsimaiseksi teollisuusvaltioksi.Taiteilijaan nuorena tutustunut Harri Kalha maalaa Brykin taiteen ison kaaren, mutta raaputtaa samalla intiimejä sävyjä suuren kertomuksen lomaan. Syntyy kuva ujosta, julkisuutta vierastaneesta persoonasta, josta tuli taiteen maailmankansalainen tinkimättömän taideuskon ansiosta. Elämän taide tempaa lukijan Rut Brykin maailmaan - teosten äärelle, näkemään ja tuntemaan. Harri Kalha on taidehistorian ja sukupuolentutkimuksen dosentti, joka on palkittu monista visuaalista kulttuuria käsittelevistä teoksista.

Rut Bryk (19161999) ranks among the most admired masters of the golden age of Finnish applied arts. Graduating as a graphic artist, she rapidly gained recognition after joining the artists' collective at the Arabia porcelain factory in 1942. There the weaver of delicate storybook narratives evolved into an idiosyncratic force within the abstract idiom.In a career spanning six decades, Bryk created a body of work that reads like the story of modernism, mirroring the optimism of the post-war reconstruction period and Finland's transformation into a western industrial nation. Harri Kalha, who befriended the artist as a young art student, tells Bryk's story, combining art historical narrative with vivid, intimate details. He introduces us to a timid, publicity-shy experimenter who became a cosmopolitan modernist through her unshakeable faith in the power of art.Harri Kalha, PhD, is an Adjunct Professor of Art History and Gender Studies and the author of award-winning publications on visual culture.

Juha-Pekka Inkinen kokoaa yhteen 1900-luvun alun valokuvia ja valokuvapostikortteja, eräänlaisia ”historian hylkäämiä roskia”, joista hän on rakentanut kollaaseja. Kuvastoon liittyvät saman aikakauden tekstien lyhyet lainaukset, jotka avaavat ja syventävät visuaalisesti rikasta kokonaisuutta. Postikortit ja valokuvat ovat olleet aikanaan merkityksellinen tiedotus- ja vaikutusväline, jota tutkimalla voi nähdä kulttuurisia virtauksia ja tunnelmia. Olennaista olisi hahmottaa se, mikä nauratti ja mikä aiheutti hämmästystä, mikäli haluamme ymmärtää omaa historiaamme. Ketkä olivat muukalaisia ja millaista oli suhtautuminen erilaisuuteen? Miten poliittisen korrektiuden käsite on muuttunut? Inkinen on historiaa tutkiva kuvataiteilija, jolle kuvat ovat avoimia ikkunoita menneisyyteen. Hänen kollaasinsa avaavat näkymiä ihmisten mieliin sata vuotta sitten. ”Hei elämä” on erityisen kiehtova ja kiinnostava kuvateos, aikamatka, joka on merkityksellinen nykyajan katsojille. Inkisen avaamaa maailmaa tarkastelee ja taustoittaa teoksessa taidehistorian ja sukupuolen tutkimuksen dosentti FT Harri Kalha: ”Juha-Pekka Inkinen on tehnyt satunnaisista 1900-luvun alun kuvalöydöistä riemastuttavia kollaaseja. Hän on ottanut talteen orpoja kuvia ja kertojaa vaille jääneitä tarinoita. Joskus sanoma tyytyy olemaan kepeä vitsi, joskus se haluaa olla painava kannanotto. Toisinaan historia villiintyy.” ”Nämä kurkistusikkunat menneisyyteen kertovat heräävästä Suomesta, tuosta oudosta maasta. Samalla ne kertovat myös meistä itsestämme enemmän kuin moni tuhti tietokirja konsanaan. Historia koostuu kuvista, ei kertomuksista.”

Valloittava kuvateos tarkentaa katseet sukupuolen historiaan yllättävästä kulmasta. Vaikka 1900-luvun alun kuvakulttuuri pönkitti ikinaisellisuutta ja perusmiehiä, ajan postikorteissa ja valokuvissa oli tilaa myös ällistyttäville kuriositeeteille. Kaulailevia miespareja, lesbosuudelmia, hameissa poseeraavia poikia - tämän teoksen myötä queer-kansa saa oman kuva-Kalevalansa. Sukupuoli ei ollut sata vuotta sitten vain pakkopaita vaan mahdollisuuksien karnevaali ja mahdottomuuksien temmellyskenttä. Tutkija Harri Kalhan oivaltava kuva-arkeologia tuulettaa hilpeästi niin sukupuolinormeja kuin käsityksiämme vuosisadan alun maailmasta. Tämä kulttuurihistoria on kaikille yhteistä, sillä ketäpä ei sukupuoli koskettaisi?

Teossarja Vanitas on valokuvataiteilija Niclas Wariuksen meditaatio kaiken katoavaisuudesta. Warius rakentaa ajan patinoimista esineistä harmonisia asetelmia, joissa vilisee aikaan liittyviä symboleita: vanha kello, puoliksi palanut kynttilä, kuollut lintu. Viittaukset 1500-1600-lukujen maalaustaiteen vanitas-teemaan ovat selviä. Tarkkaan harkituissa ja selkeästi lavastetuissa kuvissa liikutaan kauneuden ja synkkyyden rajalla - pisteessä, jossa lika kohtaa herkkyyden ja kaaos järjestyksen. Sarjansa myötä Warius myös asettuu osaksi asetelman uutta nousua 2000-luvun valokuvataiteessa.Tässä kirjassa Wariuksen maailman symboleja ja kuriositeetteja, hunajaista kauneutta ja tummasävyistä nostalgiaa analysoi taidehistorioitsija Harri Kalha. ”Täydellisimmissäkin sommitelmissa piilee haava. Repaleinen seinäpaperi, särkynyt lasi, raapiutunut pinta, haalistunut kuva, koko riutuvien kasvien ja hedelmien repertuaari - ne kaikki viittaavat säröön täydellisen kauneuden systeemissä.”Vanitas is a photographic meditation on the transience of life by Niclas Warius, a Finnish photographer who constructs harmonious still life compositions using timeworn objects steeped in symbolic significance: an old clock, a half-burned candle, a dead bird. Alluding unmistakably to the 16th and 17th century vanitas tradition, his immaculately staged compositions waver between beauty and abject melancholy within a nebulous territory of dirt and grace, a place where order meets chaos. With this new series of works, Warius establishes himself as a masterful proponent of the still life renaissance witnessed in 21st century photographic art.The symbols, curiosities, honeyed beauty and dark nostalgia of Warius' world is analysed in this book by art historian Harri Kalha. “A gaping wound confronts us even in the most perfect composition. A peeling strip of wallpaper, a broken glass, a scratched surface, a faded picture, a whole gamut of withering plants and rotting fruits - all invoke the presence of a blemish or fracture in a system of perfect beauty.”

Harri Kalhan Lupa nauttia on rikkaasti kuvitettu esseekirja, jonka aihepiiriä ovat taideteollisuus, kodin esineistö, kulttuurihistoria ja keräily. Esineitä peilataan asiantuntevasti historiaan, samalla kun niihin heijastellaan subjektiivisempaa elämyskirjoa. Valtaosa teksteistä on julkaistu aikoinaan kolumnimuodossa, ilman kuvia. Tekstit ovat pieniä ja sieviä - esineellisiä - aivan kuten kirjan aihepiirikin. Formaattikin on käteen sopiva. Jos vaikka lukija ehtisi nauttia yhden esseen per työmatka - kännykän ulottumattomissa!Harri Kalha on palkittu tutkija ja tietokirjailija, joka vaikuttaa nykyisin päätoimisena kuvantekijänä.

Harri Kalha on palkittu tutkija, tietokirjailija ja kuvantekijä. Kalhan ilmaisuväline on perinteisin menetelmin ja vanhojen papereiden ainutlaatuisia kauneusarvoja vaalien työstetty kollaasi. Hänen unenomaisissa fantasiakuvissaan vuorottelevat melankolia ja ironia. Taidehistoriaa osallistuvan leikkisästi kommentoivat kollaasit saavat raaka-aineensa vanhoista taidekirjoista. Harri Kalha on opiskellut Helsingin yliopiston piirustuskoulussa ja Pariisin Academie Roederer'ssä. Hän väitteli tohtoriksi taidehistoriasta Helsingin yliopistossa vuonna 1997 ja on julkaissut lukuisia tietokirjoja kuvataiteesta. Kalha on myös pitänyt useita näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Sanojen tuolla puolen on hänen ensimmäinen taidekirjansa.