Kirjahaku

Talonpoikaisveneet Saaristomerellä on ensimmäinen laaja kaksikielinen suomalaisia talopoikaisveneitä käsittelevä teos. Se tarjoaa kattavan kuvan lounaissaariston talonpoikaisveneiden historiasta, venetyypeistä ja veneiden rakenneustavoista. Teoksessa on yli 200 sivua ja yli 200 valokuvaa. Kirjan kirjoittaja, kuvataiteilija Harro Koskinen, on kuvannut ja dokumentoinut talonpoikaisveneitä ja niihin liittyvää kulttuuria vuosikymmenien ajan. Hän on myös suunnitellut uusia talonpoikaisveneitä, tehnyt purjeita ja ollut aktiivisesti mukana veneiden kilpailutoiminnassa.Allmogebåtar på Skärgårdshavet är den första kompletta boken om finska allmogebåtar. Boken beskriver och illustrerar Skärgårdshavets allmogebåtar, deras historia, konstruktion och båtklasser. Boken har över 200 sidor och 200 bilder. Författaren, bildkonstnär Harro Koskinen, har fotograferat och dokumenterat allmogebåtar och deras kultur i årtionden. Han har också ritat nya allmogebåtar, sytt segel och varit aktiv inom tävlingsverksamheten.

Saariston rauhassa, kaikessa yksinkertaisuudessaan, voimme olla itsenämme - ja rakkaus saa kasvaa, ilman kiirettä, luonnon sykkivän sydämen rytmissä. Saariston hiljaisina hetkinä voimme vain olla sitä, mitä olemme. Yhtä kaunista on silloin, kun meri lyö rajusti kallioita vasten, ikään kuin haluten repiä saaren kahtia. Myrskyn raivo täyttää ilman suolaroiskeella ja tummat pilvet kulkevat valtavana uhkaavana muurina. Tuuli piiskaa puita, taivuttaen niitä kuin hauraita kuiskauksia kaikuen luonnon vihasta.Aikamme Porsskärissä on opettanut meitä elämään tasapainossa luonnon kanssa. Meri, purjehtiminen ja veneet määrittelivät arkeamme puolet vuodesta ja tämä välittyy myös taiteellisessa tuotannossani. Grafiikan ja sekatekniikkojen lisäksi yhtenä työvälineenä oli kamera. Valokuvia on kertynyt saaristosta kymmeniä tuhansia, ja näitä olen viime vuosina digitoinut näyttelyä ja tätä kirjaa varten.Skärgårdens ro, i all sin enkelhet, blir en plats där vi kan vara oss själva - och där kärleken får växa, utan brådska, i rytmen av naturens pulserande hjärta. Under skärgårdens tysta ögonblick kan vi bara vara den vi är. Lika vackert är det då havet slår vilt mot klipporna, som om det ville riva ön itu. Stormens raseri fyller luften med salta stänk och mörka skyar rullar fram som en mäktig, hotfull mur. Vindarna piskar genom träden, böjer dem som skröpliga viskningar, och det ekar av naturens vrede.Vår tid på Porsskär har lärt oss att leva i balans med naturen. Havet, seglingen och båtar definierade vår vardag i trettio års tid och detta återspeglas i min konstnärliga produktion. Grafiken och blandtekniken kompletterades av kameran. Åtskilliga bilder har digitaliserats och sållats fram för en konstutställning och denna bok.

Saaria ja veneitä on kolmen sukupolven kuvaama kuvakirja Turun ja Ahvenanmaan saarista sekä taiteilija Harro Koskisen veneistä, joilla hän on saaria tutkinut. Harro kertoo kirjastaan: ”Perheemme ensimmäinen vene hankittiin 1953. Siitä lähtien kesät ovat kuluneet merellä. Saaret tulivat tärkeiksi. Aluksi lähisaaristo, sitten yhä kaukaisemmat paikat. Monet saaret olivat rakkaita ja niihin palattiin yhä uudelleen. Tähän kirjaan olen koonnut kuvia ja pikku huomioita matkojen varrelta. Saaristossa kulkeneille monet paikat lienevät tuttuja, toiset ehkä eivät. En ole koskaan järjestelmällisesti kuvannut saaria tai veneitä. Kuvani ovat satunnaisia otoksia, muistiin merkitsemistä, näppäilykuvia jotka on otettu milloin milläkin kameralla. Veneiden lokikirjat ovat auttaneet minua sijoittamaan kuvat oikeaan aikaan ja paikkaan. Osa vanhemmista kuvista on isäni ottamia ja monet uudemmat lapsiltani ja muutamat ystäviltäni saatuja mutta kuitenkin minulle tutuista paikoista. Useimpiin saariin on vaikea päästä ilman venettä. Itselleni veneet ovat lapsesta asti olleet tärkeitä. Jo isovanhempieni perheellä, sitten vanhempieni perheellä, omalla perheelläni ja viimeksi lapsillani ja lapsenlapsilla on ollut veneitä pitemmälle kuin muistitiedot riittävät. Veneillä on kierrelty etupäässä Turun ja Ahvenanmaan saaristoa, jonkin verran on käyty myös Ruotsin puolella. Vanhempi polvi kulki moottoriveneillä mutta itse olen kulkenut sekä moottorilla että purjeilla ja lapseni ja lapsenlapseni ovat mieluummin purjehtineet. Kokemuksia saarista ja veneistä on perheeseen jäänyt muistiin noin sadan vuoden ajalta. On harmi, että kuvia vanhemmilta ajoilta ei ole ollut tai säilynyt ja vasta 1970 -luvulta asti on olemassa enemmän kuvamateriaalia. ”