Kirjahaku

Kirjailija Paavo Haavikko kuoli vuonna 2008. Hänen poikansa Heikki Haavikko toimi viimeiset vuodet isänsä omaishoitajana. Näistä vuosista kertoo kirja Paavo Haavikko, isä.Se kertoo pojan ja isän suhteesta, kuuluisuuden taakasta, vallasta ja siitä surusta kun luovumme tärkeästä ihmisestä.Kun Paavo Haavikko sairastui, hän ei saanut sairastaa julkisuudelta salassa, vaan yleisön eteen kannettiin paljastusotsikoita vieraista naisista ja viinasta. Moni halusi päästä suurmiehen kuolemasta osalle. Moni tunsi olevansa itse oikea ja arvoinen perillinen. Haavikon poika.Paavo Haavikko, isä kertoo asiasta toisen puolen. Arjen, hitaiden sanattomien päivien, unohtamisen, muistamisen ja välittämisen päivien.Ja tästäkin kirja kertoo: millaista on lapsen surra isänsä kuolemaa, kun jo oikeus siihen halutaan kieltää.

Elokuussa 1978 kaksi saman lukion aloittavaa nuorta miestä kohtaa. Toinen on pääkaupungissa syntynyt, toinen muuttanut juuri Sallasta.Alkaa elämän mittainen toveruus. Samotaan metsiä ja erämaita, vaihdetaan vaimoja, rakennetaan pilvilinnoja ja liiketoimia. Toinen taivuttaa sanoilla maailmaa tahtoonsa, toinen uskoo hiihtävänsä perässä, samaa uraa.Kasvetaan niin kuin koivunkäppyrät kasvavat suolla, miten olosuhteet sallivat. Kaupunkikin kasvaa. Vanha väistyy uuden alta, nousee kivimetsää.Vaan yksi ei väisty: räme, tunturi ja maa.