Kirjahaku

Pieni huone, suuri maailmaNuori aikuinen = henkilö, jolla on lupa lähteä toiselle puolelle maailmaa ja jättää läheiset itkeä tillittämään.Sofia on 18-vuotias ja lähdössä pois kotoa, Kanadaan opiskelemaan ja etsimään synteettisestä biologiasta ratkaisua planeetan ongelmiin. Saara on hänen soitonopettaja-äitinsä, ja kun hyvästien aika lähestyy, on aika käydä läpi mielessään kuluneet vuodet ja miltä maailma näyttää, kun tytön huone jää tyhjäksi. Mitä tehdä n. 15 m2 tilalla, edessä yksinäiset vuodet ja pienenevä lihasmassa?Nuori aikuinen = henkilö, joka voi idealisoida ihmisyyttä ja luulla, että kaikki häiriöt korjaantuvat rakastavissa oloissa. Hän ei osaa varoa sadistisia psykopaatteja.Kun Saara oli 24-vuotias ja matkalla Pariisissa, hän sivuutti varoittavat tuntemuksensa ja lähti tuntemattoman miehen matkaan. Kertoako tapauksesta Sofialle? Asiasta, jota hän ei ole oikein osannut kohdata itsekään?Tytön huone on antelias ja monitunnelmainen yhdenpäivänromaani, joka pureutuu sukupolvien ja aikakausien eroihin ja samankaltaisuuksiin. Se sisältää tarinan, jonka ensimmäisen versio oli paljon kiitosta ja huomiota saanut Sinervon käsikirjoittama radiodokumentti Saaliseläimen vaistot.Helena Sinervo on runoilija ja prosaisti, jonka teos Runoilijan talossa voitti Finlandia-palkinnon 2004.

Helena Sinervon runokokoelma on aistikas sielunmessu merelle ja riepotteleville tunteille.Runojen meri on sekä suojelukohde että eroottisen rakkauden elementti, vaahtoisa alkuperämme ja muovittunut ääretön. Samalla meri on tuttumme, aistein koettu ja kujeileva.Runoteos rakentuu klassisen sielunmessun, requiemin, eri osastoille, mutta Sinervo leikkii rakenteella. Musiikki tuntuu fyysisesti runoissa: vesi eri muodoissaan nuolee ja hyväilee, liikuttelee tavuja ja luo uutta.Kihelmöivän kaunis kokoelma katsoo rohkeasti kohti rakastumista, se kuljettaa ihmistä luonnossa, puiden ja veden syissä, "vaeltaa hajaantuneessa molekyyliparvessa, häikäistyneenä, väistellen tiiran valkeita äkkisyöksyjä".

Lapsuuden viattomuudesta heijastuu tarkka näkymä muoviseen maailmaamme Finlandia-palkitun kirjailijan koskettavassa romaanissa.Tamperelaislähiössä eletään 1970-luvun taitetta, ja ihmisten kulutustottumukset muuttuvat. Muovi saapuu säihkyen sekatavarakauppaan jogurttipurkkien, ämpäreiden ja polyesterin muodossa, auttaa kauppiaita pakkaamaan elintarvikkeita ja tehdasta tahkoamaan lisää ihania tavaroita. Reetta ja Petri tarkkailevat lastensilmin lähiön ihmisiä, ja eri henkilöiden kautta avautuu liikuttava kuva ajasta, jolloin katse kohti tulevaa on kirkas.Mutta kepeys ja luottavaisuus näyttävät myöhemmin erilaisilta, muovin kiiltävän ja viattoman pinnan alla lymyää tekojemme painavuus.

Mestarillisen kirjailijan vavahduttava, tarkka ja lumoava runokokoelma voimista, jotka sukupolvesta toiseen raapivat ja huutavat ihmisen sisällä. Runojen puhujan arkeen, uniin ja ajatuksiin hiipii tuon tuosta tiikeri. Kolmesataa kiloa eläintä avaa runoissa väylän raivoon, muistamiseen, oikeudentajuun ja kaipuuseen. Räjähtävä voima pauhaa runoissa kita auki ja rouhaisee lopulta niskat poikki koko patriarkaatilta, hirviöistä tuhoisimmalta. ”Tiikeri loikkaa sumuun pukeutuneena alkovista ja rouskaisee hirviöltä kaulan poikki, juo veret. Tiikerin ja minun välillä ei ole mitään rajaa. Miten maukasta liha voikin olla, melkein kuin tryffeliä suupielistä nuoleskelisi."