Kirjahaku

Kirja kertoo köyhästä maalaistalosta tulevan taiteellisesti lahjakkaan miehen tarinan. Lapsuutensa hän elää uskonnollisen ja ankaran isänsä täydellisen hallinnan alla. 15-vuotiaana hänen unelmansa toteutuu, kun hän pääsee opiskelemaan taidetta. Hän rakastuu samassa asunnossa asuvaan taiteilijatyttöön ja elämä tuntuu onnelliselta. Erinäisten vaiheiden jälkeen hänen unelmansa murenee ja hän on itsemurhan partaalla. Sattumusten suma vie hänet kuitenkin Ranskan muukalaislegioonaan, jossa hän aloittaa elämänsä uudelleen. Hän saa legioonasta uuden ammatin itselleen. Uusi ammatti vie hänet moneen maailman kolkkaan ja vaarallisiin tilanteisiin. Kirja on kuvitteellinen elämänkerta miehestä, joka on alansa parhaimmistoa ja jonka hänen menneisyytensä saa lopulta kiinni. Enää on edessä viimeinen koitos, jonka jälkeen hän saa rauhan sielulleen joko elävänä tai kuolleena.

Teuvalla on sabotoitu roskiksia ja Moisio menee tietysti tutkimaan asiaa. Lehtonen on jo eläkkeellä, mutta asuu Teuvalla. Samaan aikaan Riipin entisellä kyläkoululla järjestetään tosi tv-ohjelmaa ja Petri Terävä, mies joka pääsi vuosi sitten karkuun, on sekaantunut asiaan. Tämä on (toistaiseksi) viimeinen ja ehdottomasti pane(tta)vin osa Teuva-(tri)logiaa. - Sarjan aikaisemmat osat: Ruuvit löysällä (2014), Karvat pesuvadissa (2015).

Vanhempiensa helmoissa asuvat kaverukset Jussi ja Jarmo ovat liian vanhoja nuoriksi, mutta liian lapsia aikuisiksi. Turhautuminen ja kompleksit löytävät purkautumisväylän kiljunjuonnista ja maahanmuuttajavastaisesta katupartiosta, mutta sitten sattuma puuttuu peliin, kun Jussi joutuu oikeisiin töihin ja Jarmo yhdyskuntapalveluun. Liian myöhäinen aikuistuminen on kivuliasta niin nuorille miehille kuin heidän läheisilleen. Henry Ahon romaanissa nuorten miesten tempoilua kuvataan kuitenkin lämpimän humoristisesti, ja vaikka lukija saattaakin kokea paikoin myötähäpeää kirjan sankarien toilailuja seuratessaan, päälimmäiseksi jää hyvä mieli ja selviämisen eetos. Teuva ja pohjalaisuus rules! Ja vähän Närpiökin

"Niemelään syntyi poikavauva. Se oli limainen ja huusi kuin Perkele. Isä ei tuntenut synnytystoimenpiteiden periaatteita ja pyörtyi nähdessään poikansa. Myöhemmin, kun pappi kysyi nimeä, isä vastasi Hamurabi."Lyhyitä tarinoita, melkein minuuttinovelleja , yllätyksellisiä avauksia , havaintoja ja näkökulmia - vähän outohan tämä maailma onkin, jos sitä vain uskaltaa pysähtyä katselemaan.

Maankuulu trubaduuri Mikko Luustonen tulee esiintymään Harmonia Farmin eläimille! Mutta farmillahan asiat eivät koskaan mene suunnitelmien mukaan. Hulkki-hevonen ja Saparo-porsas joutuvatkin hengenvaaraan, kun yrittävät pelastaa Mikon esityksen.

Penikka on vahvatunnelmainen ja juonenkäänteillään yllättävä kauhuromaani.Tomppa on päässyt vankilasta seitsemän vuotta istuttuaan ja muuttaa perheensä kanssa Vaasan saaristoon, Sundomiin, Penikka-nimiseen paikkaan. Siellä alkaisi perhe-elämä uudestaan. Kaksostyttäret Tiina ja Liina ovat teini-iässä ja Tomppa haluaisi olla hyvä isä heille. Tiina viihtyykin mökillä ja on läheinen isänsä kanssa mutta Liina taas tahtoisi takaisin kaupunkiin, eikä anna isälleen anteeksi tämän entistä käytöstään.Tomppa on varma, että rikolliseen elämään ei ole enää paluuta... mutta eihän pieni ryyppy ole koskaan mitään pahaa kenellekään tehnyt.Mökkinaapurina heillä on erikoinen mies. Hän ei inhoa ja halveksi mitään muuta niin paljon kuin ulkopuolisia häiriötekijöitä. Nyt hänen naapuriinsa on muuttanut perhe, joka jo pelkällä olemassaolollaan häiritsee miehen huolellisesti rakennettua rauhallista elämää.Toisaalta naapureiden tyttäret herättävät vanhoja tuntemuksia...Teuvalainen Henry Aho on tuottelias ja monipuolinen kirjailija - Suomen kirjallisuuden "mental samurai".

Teuva, rauhallinen muuttotappiokunta Etelä-Pohjanmaalla. Traktorit, mopot ja vanhat Volvot kiertävä uneliasta kylänraittia. Vanhat miehet viettävät aikaansa huoltoasemalla puhumalla päivänpolttavista asioista ja kertoillen juoruja toisilleen. Naiset työntävät lastenvaunujaan ja muutama kylän juoppo päivystää tutuilla paikoillaan. Teuva, normaali pieni suomalainen kunta puutteineen ja hyvine puolineen.Nyt asiat ovat kuitenkin muuttumassa. Teuvan vanhaan käytöstä poistettuun kunnantaloon on päätetty perustaa pakolaisten vastaanottokeskus. Tämä seikka on saanut kyläläiset varpailleen. Ollaan puolesta ja vastaan, lähinnä vastaan. On selvä, että Teuva ei enää koskaan ole entisensä.Joitain vuosia sitten perustetun katupartion Soldiers Of Parran on aika koota voimansa ja nousta uuteen kukoistukseen. Teuvalla tarvitaan nyt lakia ja järjestystä. SOP oli alun perin maahanmuuttovastainen ryhmä, mutta erinäisten tapahtumien vuoksi heidän agenda on muuttunut. Nyt heidän tarkoituksensa on ylläpitää lakia ja järjestystä sekä toivottaa uudet kuntalaiset tervetulleiksi. Samaan aikaan nuoremmat järjestävät omaa ryhmäänsä. He eivät tahdo, että puhtoinen kunta muuttuu vaaralliseksi pakolaisten tulon myötä. Eihän Teuvalla ole töitä omallekaan väelle. Jotain on asialle tehtävä eikä näin tärkeän asian edessä saa kaihtaa koviakaan keinoja.Eläköitynyt poliisimies Lehtonen asuu yksin Teuvan keskustassa. Hänen vaimonsa on kuollut ja paras ystävä muuttanut Itä-Suomeen. Päivät ovat valjuja, kuin kopioita toisistaan. Ainoa jäljellä oleva ystävä makaa hänkin hoitokodissa. Yllätyksekseen Lehtonen löytää uuden harrastuksen ja sen myötä elämänilo palaa. Samaan aikaan Teuvalla tapahtuu suuria asioita ja vielä kerran tarvitaan monissa liemissä keitetyn poliisimiehen taitoja.

Ei. Ei on lyhyt, pieni sana. Ei on myös sana, joka voi saada aikaan isoja asioita. Lyhyt sana väärässä kohtaa voi muuttaa koko elämän peruuttamattomasti.Mies asuu yksin. Hän miettii elämäänsä. Tehtyjä ja tekemättömiä asioita. Mies tukeutuu rutiineihinsa. Hän on eläkkeellä ja aikaa on liikaakin.Mies inhoaa kissoja. Hänellä on siihen syynsä. Kuitenkin, hän vaihtaa muutaman asiakkaansa kissanhiekkoja. Ei rahasta, vaan syyllisyydestä. Mies rankaisee itseään väärässä kohtaa lausutusta pienestä sanasta. Hänellä ei ole juuri ystäviä. Ainoat ihmiskontaktit ovat asiakkaat, lähikaupan myyjä, satunnaiset rahankerjääjät sekä naapurin teinityttö. Milloin aikaa on kulunut niin paljon, että itseltään kehtaa pyytää, saati sitten saada, anteeksi? Silloin kun elämä on mustimmillaan, pienillä asioilla on isot merkitykset. Matka synkkyydestä ja yksinäisyydestä ulos on pitkä. Onko se liian pitkä?

Lapsuudessa kaikki oli paremmin. Kesät pitkiä ja lämpöisiä. Voiko asuinpaikkaa muuttamalla saada lapsuuden huolettomuuden ja kesät takaisin?Mies muuttaa takaisin lapsuudenkaupunkiinsa Kaskisiin. Isovanhempien merenrantatalo on viehättävä, aivan kuten hän muistikin. Kaikki on melkein kuin ennenkin. Pientä remonttia talo tietysti kaipaa monen vuoden asumattomuuden jälkeen. Muutaman päivän kuluttua alkuhuuman jälkeen todellisuus tulee esiin. Omaa itseään ei pääse karkuun, vaikka muuttaisi miten kauas tahansa. Päivät saaristossa ovat aivan yhtä pitkiä kuin mitä ne ovat Tampereellakin.Yksinäinen mies saa ystäviä. Talo ei tunnu niin tyhjältä. Pieni pala kerrallaan elämänilo alkaa löytyä. Voiko uusi rakkauskaan kuitenkaan täysin paikata entisten jättämiä aukkoja? Milloin on valmis tekemään rauhan itsensä kanssa? Milloin on aika jättää menneisyyden haamut taakseen?

”Pipo revittiin väkisin päästä ja mukana lähti pieni tukko hiuksia. Ronista tuntui kuin hän olisi ollut veden alla. Ainakin kuusi muuta oppilasta katseli sivusta. Osa huusi jotain, osa oli hiljaa, jotkut nauroivat. Olivat tyytyväisiä, että juuri Roni oli se, joka makasi maassa ilman pipoa, eikä kukaan heistä. Roni päätti olla laittamatta hanttiin. Näin kaikki olisi nopeammin ohi.”Ronin koulu ei oikein suju, ja sen lisäksi häntä kiusataan. Hänellä on vain yksi harrastus: hän pelaa biljardia paikallisessa nuortentilassa. Roni pelaa hyvin, mutta häviää usein tahallaan, etenkin jos pelaa kiusaajiaan vastaan. Onhan 13-vuotiaalla vielä yläkoulua jäljellä käytäväksi asti. Ronin naapuriin muuttaa hiukan vanhempi mies. Mies on yrmeä ja hiukan pelottavakin mutta hänellä on kotonaan täysimittainen snookerpöytä. Roni ei ole koskaan kuullutkaan snookerista... Miten hyväksi pelaajaksi Roni voi kehittyä? Mikä ylipäätään on peli, joka on ylivoimaisesti vaikein biljardipeleistä?Mitä on snooker?

Nelly ja Noel ovat vilkkaita, omapäisiä, mutta kilttejä lapsia. He asuvat maalla, Teuvalla Perälän kylässä. Nelly ja Noel rakastavat seikkailuja. Joskus seikkailut voivat olla vaarallisia, mutta onneksi he eivät pelkää melkein mitään. Kumpikin on aina valmis uusiin koitoksiin.Kirjassa Nelly ja Noel kalastavat, kiipeilevät, ninjailevat, vakoilevat ja kokevat paljon muitakin sellaisia seikkailuja, jollaisia vain pienet lapset voivat kokea.Tervetuloa seikkailemaan Nellyn ja Noelin seuraan.

Ilmajoen poliisilaitoksen rautaisella kaksikolla on jälleen kiperä rikos ratkaistavanaan. Kurikkalaiseen huonekaluliikkeeseen on tehty uhkasoittoja ja jopa sabotaasi-iskuja. Parhaat miehet laitetaan tutkimaan juttua. Lehtonen ja Moisio ryhtyvät selvittämään rikosvyyhtiä, joka vie heidät lopulta aina Ahvenanmaalle saakka. Apuna heillä on kirjava joukko ihmisiä, joista jokainen osallistuu parhaansa mukaan rikollisen nappaamiseen. Matkan varrella osa heistä löytää elämänsä rakkauden, ainakin jossain muodossa. Kirja on kertomus siitä, miten vaarallista saattaa jopa Etelä-Pohjanmaan poliisien elämä olla. Kirja on myöskin täysin kuvitteellinen ja kaikki mahdolliset yhtenäisyydet oikeisiin henkilöihin ovat sattumaa Henry Aho (s. 1979) on saanut hyviä arviointeja dekkareistaan mm. Ruumiin kultuuri -lehdessä. Tuotantoa ja palkintoja: - Rundilla Novellikokoelman (Nordbooks 2008) - Koivistonkylän karhubongarit Novellikokoelma (Nordbooks 2009) - Tappamisen taide Romaani (Mediapinta 2010) - Vanhan aseman salaisuus Nuortenromaani (Nordbooks 2011) - Kaksoissielut Romaani (Nordbooks 2011) - Tulilintu Romaani (Nordbooks 2013) - Voitto Elisan ja CrimeTime -kustantamon dekkarinovellikilpailussa 2011 - Voitto Porvoon teatterin järjestämässä Kaunein maailmanloppu -kilpailussa 2012

Ukko istuu, kiikuttaa, tuprauttaa. Miettii, muistelee. Puhuu kissalle, rakkaalleen.Ukko ja Hyrrä-kissa ovat tottuneet ja kiintyneet toisiinsa. Eipä heillä enää juuri muuta seuraa olekaan kuin toisensa, kodinhoitaja käy silloin tällöin. Vuonna 1915 syntynyt ukko päättää ryhtyä kertomaan Hyrrälle elämäntarinaansa. Ja kyllä hänellä kerrottavaa riittääkin lähtien karusta lapsuudesta, jolloin ankara selkäsauna sai hänet lopettamaan puhumisen ja koulussa häntä sanottiin hiljaseksi Viljaseksi. Sittemmin kohtalo heittelee ukkoa niin Amerikkaan kuin Neuvostoliittoonkin ja lopulta takaisin kotikonnuille Teuvalle, Perälänkylän Luusinloukolle. Tarinoinnin lomassa ehtivät presidentit vaihtua ja ihminen lentää Kuuhun. Kissa on hyvä kuuntelija, sille voi kertoa kaunistelematta asiat niin kuin ne ovat ja avautua naissuhteistakin. Ukon tarinoissa armoitettu kertoja Henry Aho kuvaa osuvasti, mitä ikääntyneet ajattelevat nykymaailman menosta sata vuotta elämänkokemusta tuo jo vähän perspektiiviä. Ukon elämän koomisille sattumuksille ei voi olla ääneen naurahtamatta. Ahon romaanissa tarina kulkee, lukija viihtyy ja intensiteetti säilyy loppuun asti.

On myöhäinen syksyilta. Kirjaston kolkossa mutta kodikkaassa kellarissa käy kova tohina. Minivampyyrit valmistautuvat yhteen vuoden jännittävimmistä tapahtumista. On karmivien kauhutarinoiden yö.Kauhutarinoiden yö on satoja vuosia vanha minivampyyriperinne. Silloin kokoonnutaan nuotion ympärille ja kerrotaan toinen toistaan karmeampia juttuja. Tällä kertaa kuullaan tarinat kangastuskamelista, valkopyykkäävästä kartanokummituksesta, Harri-vainaan haitarista, puhisevista painajaismaisista pehmoeläimistä ja kreivi Hampulin tilanhoitajasta.Jännittävien tarinoiden jälkeen minivampyyrit näkevät jännittäviä unia. Mutta onneksi unissa voi kokea jänniä seikkailuja ilman vaaraa.Minivampyyrit ovat Henry Ahon kirjoittamia ja Harri Istvan Mäen kuvittamia hahmoja, jotka saivat alkunsa Teuvan kirjastossa 2011. Aho kirjoitti silloin kirjaston seinälle joulukalenterin, josta muodostui myöhemmin kirja Salaperäisten minivampyyrien joulu. Kirjassa minivampyyrit lähtevät vaaralliselle retkelle etsimään erityisherkkua joulujuhlaansa. Toisessa kirjassa Minivampyyrit ja sihisevien liskojen saattue Jokke on nähnyt jotakin kammottavaa, jonka täytyy tietokirjojen mukaan olla brontosaurus.

Roni on erilainen kuin muut. Kamala onnettomuus on tehnyt hänestä ulkoisesti vajavaisen, ja sen takia kaikki eivät tiedä, että hän on yhtä vahva ja rohkea kuin ennenkin. Roni rakastaa merta ja viihtyy parhaiten mökillä äidin ja ainoan ystävänsä, kultainennoutaja Rassun kanssa. Siellä hän kirjoittaa jännitystarinoita kapteeni John Woodin seikkailuista. Eräänä päivänä Roni päättää lähteä etsimään vaarin vanhaa katiskaa, jonka jäät olivat vieneet mennessään. Hän joutuu merihätään ja ajautuu luodolle, jolla ei ole kuin kiviä ja pajuja. Juuri kun Roni on varma, että kukaan ei koskaan löydä häntä, hän huomaakin valon, joka loistaa pajukaaren läpi. Rohkeasti hän menee tutkimaan kaarta ja astuu sen alta.Pajukaari johtaa toiseen maailmaan: Hukkuneiden laaksoon. Henry Ahon luoman sarjan ensimmäisessä osassa Tutkimattomilla vesillä Roni tutustuu Uppeluksissa seilaavan laivan väkeen. Mikä parasta, Uppeluksissa Roni on taas aivan terve, yhtä vahva ja komea kuin ennen onnettomuutta, ja löytää ystävän.

Hukkuneiden laakso -sarjan ensimmäisessä kirjassa Tutkimattomilla vesillä Roni löysi portin Kuolleiden maailmaan, Uppelukseen. Siellä hänen lapsena onnettomuudessa saamansa vamma katosi ja hän löysi tärkeän ystävän, Sateen.Sarjan toisessa osassa Ronilla on 15-vuotissyntymäpäivä ja hänen ainoa lahjatoiveensa on, että äiti ja isä lähtevät hänen mukaansa saarelle, josta on pääsy Uppelukseen. Lähtöpäivän aamuna Sateen antama koru hehkuu kuumana Ronin kaulassa: aivan kuin Sade lähettäisi hänelle viestin.Koko perhe onnistuu siirtymään pajukaaren läpi Kuolleiden maailmaan, mutta he eivät päädykään Sateen kapteeni-isän laivalle, vaan Luurankosaarelle. Luurangot ovat vaarallisia ja niitä on satoja, joten ainoa keino on rakentaa lautta ja paeta. Merellä uhkaavat uudet vaarat, mutta onneksi Sade on huomannut että hänenkin korunsa on alkanut kuumentua: Roni on lähellä ja hän on vaarassa. Sarjan toisessa kirjassa päädytään hurjiin seikkailuihin ja sydän laukkaa toisestakin syystä: Roni taitaa olla rakastunut! Kirjoittamisesta tulee entistäkin tärkeämpi harrastus, ja vaaran uhatessa kahden maailman kulkijat oppivat uusia asioita vastuusta ja yhteistyöstä.