Kokoelman ensimmäisessä artikkelissa käsitellään pohjoismaista äänilevyteollisuutta kahden kansallisen levymerkin kautta. Suomalainen Sointu ja ruotsalainen Sonora tekivät 1930- ja 1940-luvuilla keskenään tiiviisti yhteistyötä. Mainosretoriikassaan ne pyrkivät vetoamaan kansallisiin arvoihin sekä kotimaisen teollisuuden ja työllisyyden edistämiseen. Toisen maailmansodan aikana sekä Soinnun että Sonoran levytyksistä tuli eräänlaisia ajan henkeä kuvastavia ikoneja, kun laulujen myötä oli paikallaan vedota isänmaallisuuteen ja kotimaan puolustamiseen ulkoa tulevia uhkia vastaan. Kokoelman toisessa artikkelissa esitellään sekä muusikkona että panimoteollisuuden palveluksessa työskennelleen Helsingissä syntyneen Yrjö Mannersalon vaiheita. Kokoelman kolmannessa artikkelissa käsitellään erään lounaissuomalaisen tanssilavan tarinaa. 1950-luvulla elettiin jälleenrakennuksen ja sotakorvausten maksamisen aikaa. Kovien ponnistelujen vastapainoksi ihmiset kaipasivat myös huvituksia. Ennen television tuloa erilaiset iltamat ja tanssilavat tarjosivat suomalaisille monipuolisia vapaa-ajan viettotapoja. Tarkastelun kohteena olevalle Kisakallion tanssilavalle 1950- ja 1960-luku merkitsivät vilkkaan toiminnan aikaa. Vähitellen muut ajanviettotavat television tulon myötä hiljensivät tanssilavat. Kisakallio sinnitteli 1980-luvulle asti. Seuraavan vuosikymmenen alussa lava lopulta purettiin. Kirjoittaja ehti vähän ennen tätä ikuistaa filmille purkukunnossa olleen tanssilavan viimeiset vaiheet.
