Kirjahaku

Sodan vuosien jälkeen kansakunta kääntyy säännöstelyn ja poliittisen epävarmuuden, mutta myös vähitellen orastavan nousukauden myötä uuteen asentoon. Jari Kuusen Messukylä-trilogian aikaisemmista osista tutut hahmot etsivät paikkaansa muuttuneessa ajassa, joka tarjoaapaljon mahdollisuuksia mutta nostaa esiin myös vanhoja ristiriitoja.Uudet sukupolvet nousevat ja omaksuvat roolinsa ajoittain vinhasti liikkuvassa ajan virrassa. Kaiken inhimillisen toiminnan pohjana on ihmisyys, joka repaleisen luonteensa takia vetää asioita ja yksilöitä välillä voimakkaasti eri suuntiin mutta vie samalla eteenpäin myös kehitystäyhteiskunnan eri tasoilla.Miilun hiipuva hehku -romaani päättää Tampereen seudun Messukylä-trilogian. Sisällissodan piinaviikosta 1918 alkaneen saagan ajallinen kaari päättyy vuoteen 1969. Tsekkoslovakian miehityksen jälkimainingit huuhtelevat myös Suomen rantoja ja uudelleen aktivoitunut poliittinen vastakkainasettelu lähestyy huippukohtaansa.Tätä ennen on jo ehtinyt tapahtua paljon. Sodasta selvinnyt maa kehittää teollisuuttaan, muuta elinkeinoelämää ja koko yhteiskuntaa. Sotakorvaukset maksetaan, alkaa kaupungistuminen ja omakotitalojen rakentaminen.Tämän kaiken keskellä elää myös Katajamäen perhe tutuilla sijoillaan Messukylän Vehmaisten kylässä. Uuden ajan ja sen ilmiöiden maamerkiksi nousee kylän tiilitehdas, pruuki,jonka elinkaari on lähes sama kuin romaanin aikajänne.

ON JUHANNUSVIIKKO 1944 ja Viipurissa taistellaan, sananmukaisesti kuin viimeistä päivää.20. kesäkuuta olisi liian kaunis tuhlattavaksi isänmaan ja everstin, lääkintävääpelin, vänrikin sekä sotamiehen kohtalonhetkille. Tilanne etulinjassa ei näytä hyvältä. Pian puna-armeija murtautuu kaupunkiin, ellei ihmeitä tapahdu.KUKIN NELJÄ MIESTÄ yrittävät selvitä päivästä parhaansa mukaan. Osaa vie eteenpäin velvollisuudentunto, osaa halu elää vielä yksi päivä kuluvan jälkeenkin.Mitä ihmettä eversti voi vielä tehdä pitääkseen Viipurin Suomen joukoilla?Miten käy naistensairaalan joukkosidontapaikan ja siellä odottavien haavoittuneiden, tohtorin ja vääpelin?Saako vänrikin joukkue ajoissa irtaantumiskäskyn Havinlahdelta?Entä löytääkö sotamies ajoissa – ja elossa – tiensä pois kotikaupungistaan?JARI KUUSI on tamperelainen kirjailija, jonka tuotantoa Kesäpäivä Viipurissa täydentää jo viidentenä romaanina. Teos perustuu tositapahtumiin ja osin todellisiin henkilöihin.

“En ole säästynyt potkuilta ja lyönneiltä Herran palveluksessakaan, mutta tiedän varmasti, että äpärälapsena olisin saanut niitä monin verroin enemmän, ehkä koko elämäni olisi niiden seurauksena päättynyt jo aikaa sitten. Olen siis onnekas.” ”Miksi kuitenkin ajattelen mennyttä elämääni rauhattomuus ja tuska sielussani? Miksi muistot elämäni varrelta kiduttavat minua enemmän kuin lihassani olevat makuuhaavat ja estävät minua ylentämästä sieluani ja henkeäni Hänen puoleensa, jolta kerran sain elämäni ja jolle se hyvin pian myös palaisi takaisin?” Äiti jättää talviyönä 1200-luvun lopulla poikalapsen pärekorissa Pyhän Olavin konventin portaille. Martin-nimen saanut poika varttuu munkkien hoivissa. Kristinuskon keskeisiin opinkappaleisiin syvennyttyään hän perehtyy myös ihmisten lääkitsemiseen, mikä vie hänet matkoille ulkomaita myöten. Keskiajan Turun seudulle sijoittuva Jari Kuusen esikoisteos ”Veli Martinin tarina” valottaa uskon ja elämän jännitettä sekä katolisen kirkon kytkeytymistä maalliseen valtaan. Teoksen teemoja ovat lankeemus, synti, tuomio ja armo. Onko munkeilla ja papeilla oikeutta maalliseen rakkauteen?

”Aamusella oli tuotu lämmintä vettä ja sen kanssa limppua syötäväksi, mutta harvempi oli saanut niitä menemään alas. Kuka sitä enää kuolemansa edellä ruokaa ja syömistä ajattelee tai tarvitsee...Kun oikein aloin ajattelemaan, niin aina vaan hävyttömämmältä tuntui, että meille vielä oli tuotu mitään. Elävät leipää tarvitsevat, eivät kuolleet. Sain voimaa suuttumisestani niin paljon, että kävin lyömässäoveen ja huusin, että hakekaa vetenne ja leipänne pois, ei niitä täällä kukaan syö. Ja älkää ihmisiä enää tällä tavoin kiusatko pitämällä niitä kylmässä huoneessa kuolemaansa odottamassa.”Piinaviikko vie lukijan sadan vuoden takaiseen pääsiäistä edeltävään viikkoon Tampereen lähipitäjässä Messukylässä, kun kevään 1918 sisällissodan rintamalinja alkoi tiivistyä kaupungin ympärillä.Neljän paikallisen ihmisen kuvitteelliset kertomukset palmusunnuntaista pääsiäiseen avaavat koskettavia näkökulmia kansan kahtia jakaneeseen sotaan rintaman molemmilta puolilta.Kirjoittaja Jari Kuusi on pappi ja historian tuntija. Hänen keskiaikaan liittyvä esikoisteoksensa Veli Martinin tarina ilmestyi 2017 (Väyläkirjat).

”Jos huomenna lähdet, niin palatessas et minua täältä enää löydä.” - Messukylässä asuvan pariskunnan Annin ja Matin avioliiton ongelmat kärjistyvät Mäntsälän kapinan alla talvella 1932. Samaan hetkeen tiivistyy myös sisällissodan jälkeisen Suomen yhteiskunnallinen kahtiajako. Kahden erilaisista lähtökohdista tulevan ihmisen avioliitto on kuin perhepiiriin tuotu kansallinen trauma, joka etsii purkautumiskanaviaan 1920-1930 -lukujen murroksissa.Kirja kuljettaa lukijansa vuoden 1918 sisällissodan lyömien haavojen, yleismaailmallisen pula-ajan sekä nousevien poliittisten ääriliikkeitten aikaansaaman yhteiskunnallisen epävakauden kautta kohti kansallista yhtenäisyyttä, joka löytyy vasta Talvisodan alla 1939.Annin ja Matin sekä muiden kirjan henkilöhahmojen kautta nousevat esiin myös erilaiset eettiset, poliittiset ja moraaliset kysymykset. Puolen valitseminen ja oman tiensä löytäminen ei aina ole helppoa.Siksi romaani toimii myös peilinä nykyajalle. Voimme kysyä, kuinka paljon tämän päivän arvostukset ja pyrkimykset ovat yhteisiä menneitten aikojen ihmisten vastaaville. Olemmeko oppineet mitään? Vastausten etsiminen voi parhaimmillaan avata lukijalle tervehdyttäviä näköaloja aikaamme.Kiehtovan tarinan kehyksenä on Tampereen seutu pellava- ja puuvillatehtaineen sekä tiiliruukkeineen. Kirja on itsenäinen jatko-osa tamperelaisen kirjailijan Piinaviikko 1918 -teokselle (Väyläkirjat 2018).