Kirjahaku

Lahjakkaan kertojan väkevä uutuus vie 1950-luvun Hämeeseen1950-luvun kynnyksellä Olavi Puolakka on aloittelemassa akateemista uraansa, kun Martta kertoo olevansa raskaana. Helsinki yliopistoineen ja houkutuksineen saa jäädä. Nuori perhe muuttaa Hämeeseen, Mullojoelle, jossa Martan on sopeuduttava samaan talouteen Olavin äidin ja lobotomian seurauksena lapsenmieliseksi taantuneen Kalevi-veljen kanssa.Olavi hakeutuu sijaiseksi Käkelän kouluun - väliaikaisesti, kuten hän itselleen ja muille väittää. Hänen haaveensa ovat Marttaa ja Mullojokea suuremmat.

Mirkun perhe muuttaa 70-luvun alussa betonilähiöön, jossa hyvinvointivaltiota rakennetaan elementtitalo kerrallaan. Mirkku ystävystyy Pauliinan ja Janin kanssa, mutta sitten Jani katoaa, muuttaa Ruotsiin tai Ivaloon tai jotain paljon pahempaa. Jenni Linturin viides romaani on tarina tytöistä, joiden elämässä hyvä tarina voittaa aina totuuden, jopa silloin, kun totuus koskee kadonneita poikia, kuolleita äitejä, kuvitteellisia hevosia ja todellisia marsuja.

Jotkut sanovat, että kun tipahtaa korkealta, koko elämä vilahtaa silmien edestä. Kun 79-vuotias Antti Vallas putoaa katolta, hänen silmiensä edestä ei vilahda mitään. Maailma muuttuu vasta kun hän avaa silmänsä. Silloin palvelusvuodet vapaaehtoisena natsi-Saksan Waffen SS:ssä lävistävät nykyisyyden.Siinä ne taas ovat, yhtenä pyörteenä kaikki ne muistot ja ihmiset, joista ei pääse eroon, jotka ovat kai aina olleet läsnä. Takaisin palaavat rintamalta tutut Erkit - Laitinen, Luttinen ja Kiviperä - ja yritykset elää sodan jälkeen normaalia elämää. Puhumattakaan itse sodasta, lähdön idealismista ja karmeuksista, jotka eivät tapahdu yksinomaan taistelussa.Jenni Linturin esikoisteos ei ole aivan tyypillinen sotakirja. Toisessa maailmansodassa Suomesta Saksaan lähteneistä joukoista ja sodasta palanneiden muistojen riivaamasta elämästä kertova Isänmaan tähden ravistelee sankarimyyttejä ja näyttää ihmiset sellaisina kuin he ovat lähes mahdottomissa olosuhteissa. Kumpi on järkyttävämpää, kammottavat teot vai niiden elinikäinen taakka? Henkeäsalpaavalla kielellä ja taidokkaalla kerronnalla Linturi näyttää lukijalle, kuinka sodasta ei aina palaa, ei vaikka jäisi henkiin.

Vuonna 1917 Malminkylään on vanhojen tilojen rinnalle noussut paikkakunnalle muuttaneiden työläisten hökkelikyliä. Työttömäksi jääneiden ja maanomistajien - ja myös suomen- ja ruotsinkielisten - välit ovat kiristyneet räjähdyspisteeseen. Monen mielestä räjähdystä tarvitaankin - mikäänhän ei muuta sitä, että työläiset ovat kiittämätöntä roskasakkia, maanomistajat varkaita ja riistäjiä.Uusi sukupolvi ajattelee toisin. Kirjan päähenkilöt, suomenkielisen apulaisnimismiehen kolme poikaa ja kaksi ruotsinkielistä tilallisen tytärtä, kuvittelevat olevansa niitä, joilla on mahdollisuus valita oma kohtalonsa, oma tulevaisuutensa. Yksi haaveilee ryhtyvänsä näyttelijäksi, toinen kuvataiteilijaksi, kolmas sankariksi.Jenni Linturin toinen romaani Malmi, 1917 on koskettava kuvaus itsenäistymäisillään olevasta Suomesta, jossa sisällissodan siemenet on jo kylvetty. Kolmen nuoren kautta kerrottu tarina näyttää raa'asti ja kauniisti unelmat ja toiveet - ja niiden sortumisen.

Jatkosota on juuri päättynyt. Veljekset Kalevi ja Olavi palaavat rintamalta kotiin Malmille. Kaleville kokemukset ovat liikaa ja hänet passitetaan mieliparantolaan hoidettavaksi. Siellä hän polttaa tupakkaa, juo kahvia ja käy läpi aikansa edistyksellisimpiä hoitomuotoja.Kalevin äiti Ingeborg kantaa pojastaan huolta, hänen tätinsä Elisabeth häpeää. Siskosten keskinäinen, vuosia pinnan alla kytenyt kaunan ja riippuvuuden kytkös saa Kalevista uuden pelinappulan. Kuinka Kalevia pitäisi hoitaa, saako hänestä puhua. Aika on yhtä pysähtynyttä Malmilla kuin Kalevin laitoksessa. Jenni Linturin odotettu kolmas romaani Jälleenrakennus on vavahduttava teos äidinrakkaudesta ja painosta, jonka edelliset sukupolvet pakottavat seuraaville. Linturin kerronnan taju on yksinkertaisesti ainutlaatuista. Teoksen henkilöhahmot rakentuvat uskomattomalla tarkkuudella kaikessa hellyydessään, heikkoudessaan, hädässään. Vaikka sota on päättynyt, tulevaisuutta ei heille näy.