Kirjahaku

Suomalaiset selvisiv t vaikeissa oloissa 1930- 1940-luvulla p osin luontaistaloudessa el en. Usein ruuasta sek kaikesta k ytt tavarasta oli ankara puute. Tuolloin elettiin luonnon ehdoilla. Saaliiksi saatiin - mit Ahti antoi tai Tapio tarjosi. K yt nn n t iss selvittiin neuvokkuudella sen j lkeen, kun voimat tai tarvikkeet loppuivat. Sota-aikaa kuvataan rauhanhenkisen miehen silmin. Kuinka j rjet nt sota-aika oli kaikkine raakuuksineen ja k rsimyksineen. Jatkosodassa turhautuminen purkautui pontikan keitt miseen. Suosittelen lukemaan kirjan selviytymisoppaana. Jos Suomea kohtaisi kriisi ja n l nh t , et olisi aivan neuvoton. Kirjassa on ohjeita maanviljelyyn, lihank sittelyyn, mets t ihin, sek k yd n l pi pontikan keiton salat. Kirja sis lt my s kalastusta sek mets styst . Aapo Ahola uskoi Jumalaan, mutta h n ei kuulunut kirkkoon. H nen mielest n ihmisen mieli ja sielu ovat vasta kehityksen alkuasteella.

Suomalaiset selvisivät vaikeissa oloissa 1930- 1940-luvulla pääosin luontaistaloudessa eläen. Usein ruuasta sekä kaikesta käyttötavarasta oli ankara puute. Tuolloin elettiin luonnon ehdoilla. Saaliiksi saatiin - mitä Ahti antoi tai Tapio tarjosi. Käytännön töissä selvittiin neuvokkuudella sen jälkeen, kun voimat tai tarvikkeet loppuivat. Sota-aikaa kuvataan rauhanhenkisen miehen silmin. Kuinka järjetöntä sota-aika oli kaikkine raakuuksineen ja kärsimyksineen. Jatkosodassa turhautuminen purkautui pontikan keittämiseen. Suosittelen lukemaan kirjan selviytymisoppaana. Jos Suomea kohtaisi kriisi ja nälänhätä, et olisi aivan neuvoton. Kirjassa on ohjeita maanviljelyyn, lihankäsittelyyn, metsätöihin, sekä käydään läpi pontikan keiton salat. Kirja sisältää myös kalastusta sekä metsästystä. Aapo Ahola uskoi Jumalaan, mutta hän ei kuulunut kirkkoon. Hänen mielestään ihmisen mieli ja sielu ovat vasta kehityksen alkuasteella.

“Me 11-vuotiaat pojat menimme maaliskuun lopussa -18 Päätaloon katsomaan Vilppulan rintamalta lomalle tullutta Nikolai-poikaa. Huomasimme jo ovella ettei pojalla ole kaikki kunnossa, sillä silmät pullottivat kuin petoeläimen päässä. Nikolai nappasi kiväärin käteensä ja painoi sen rintaani vasten... Tapauksen johdosta meni pitkään ennen kuin palasin Päätaloon”, muisteli kirjoittajan isoisä Aapo Ahola.Aapo Ahola oli ahkera työmies, joka teki kovaa työtä rautateillä, metsä- ja maataloustöissä. Jorma Frisk on kirjoittanut pappansa muistiinpanojen mukaan tositapahtumiin perustuvan kirjan, jokasijoittuu 1900-luvun alkuvuosiin. Kirjassa kuvataan pontikan keittoa, pirtun salakuljetusta ja sen ajan luontaistaloutta, jossa elettiin lähes kuin metsän pedot, jotka söivät mitä kiinni sattuivat saamaan- joskus linnun metsästä ja joskus kalatirrin järvestä.Vahvaa ja elämänmakuista kerrontaa,viihdyttävää luettavaa!