Kirjahaku

Yhdennessätoista runokokoelmassaan Vakiot ja muuttujat Jouni Inkala kuljettaa sekä yksittäisten runojen että kokonaisten runosarjojen sydämessä näkemystä matemaattisten käsitteiden vaikutuksesta elämämme ja arkipäiviemme kulissien takana. Maailmaan ja ihmisenä olemisen rakenteisiin on piiloutunut vakioita ja muuttujia, joiden salaista temmellyskenttää Inkala tarkastelee välillä ilakoiden, välillä vakavammin sävyin, aina oivaltaen ja elämyksiä tarjoten. Samaa vakioiden ja muuttujien tematiikkaa noudattaa myös runojen muotokieli, nykyrunoudessa vakioksi muodostuneesta suorasanaisuuden mullasta puhkeaa pitkin kokoelmaa soinnutettuja muuttujia, jotka varioivat ja virkistävät kokonaisuutta. Lukukokemuksesta muodostuu löytöretki, jonka seurauksena maailman näkee hieman toisin, niin kuin syvien kokemusten jälkeen aina.

Jouni Inkalan kolmastoista runokokoelma on yhtä aikaa leikkisä ja haudanvakava, hurjapäinen ja ylevä. Se on runouden maan puolustus ja kaikki aistit valtaava konsertti, joka sähköistää lukijansa etsimään ympäriltään pienimpiäkin kosmisia salaisuuksia, maailmankaikkeuden näkymättömimpiä suuruuksia. Tee kunniaa tekee kunniaa totisesti ja riemukkaasti, se kumartaa valloittavasti elämälle, tämänpuoleisen maailman ainutkertaiselle kauneudelle, se ylistää ihmisenä olemisen kaikkia ulottuvuuksia, tanssii villin tanssin ylistämänsä olemassaolon kanssa - ja lopulta sulautuu osaksi sitä. Jo Inkalan aiemmista kokoelmista tuttu, yhä vapaampana virtaava soinnutus, säteilee runoelman ylle omaa ennalta arvaamatonta energiaansa.

Uusimmassa runokokoelmassaan Inkala tarttuu geenejämme kädestä ja käy keskustelemaan niiden kanssa syvällisesti, kaikessa rauhassa. Hän kuuntelee tarkalla korvalla geenien laulamaa ikiaikaista hymniä ja muuttaa sen kirjoitukseksi - tuloksena onvärikylläisiä, anteliaita runoja, joiden takaa paljastuu ei enempää eikä vähempää kuinelämämme käsikirjoitus.Geenien rinnalla kokoelmassa kulkevat alkuaineet kuin viisaat tietäjät. Kysymyksetsiitä, miten ja millaisin reunaehdoin elämä tulisi myrskyissä ja tyynissä elää, saavat Geenihymnin runoissa vastauksia, joista jotkut huimaavat, jotkut haastavat, jotkut tarjoavat lämpimän sylin.

Uudessa runokokoelmassaan Jouni Inkala jatkaa soihdunkantajan velvollisuuttaan kielemme laulullisuuden, soinnukkuuden ja rytmin saloja avaten. Jos joku kuvitteli, että suomen kielen sointuisuus olisi vanhan ajan tuote, hän on tervetullut yllättymään Elinilmoituksen seurassa. Elämän yllätysluonne pursuaa kirjassa esiin ilmiöiden rikkaudessa ja runsaudessa. Säkeet muodostavat kaikurakenteita, joskus yli osastojenkin. Runojen tehtävänä on välittää elämän sähköistävä varaus, joka purkautuu ympärillämme, sisällämme sekä välillämme joka hetki. Neljä vanhaa elementtiä – maa, ilma, tuli ja vesi – liikehtivät kokoelman sivuilla sedimentteinä, tuulena, liekkeinä ja kyyneleinä. Elämä vuorovaikuttaa lyyrisen kielen kanssa. Säe on lähde ja säkeistöt kultasuonia.