Kirjahaku

Soutaen kohti Amerikan ihmemaata.Väkevä kuvaus pienen pojan selviytymisestä sotien jälkeisessä Suomessa.Kaarlo elää anarkistisen mummonsa kanssa kahdestaan kirppujen valtaamassa talossa pienellä saarella. Mummon kertoman tarinan mukaan äiti odottaa Kaarloa kaukana Amerikassa, ja sinne Kaarlokin aikoo vielä joskus päästä.Amerikka on romaani köyhien ihmisten voimasta ja häpeästä, luokkayhteiskunnasta sekä ihmisen ja luonnon hauraasta suhteesta. Juhani Brander kirjoittaa herkkävaistoisesti eristäytyneestä saaristokunnasta, sen omalakisista asukkaista, vastoinkäymiset ylittävistä unelmista sekä leimatuista naisista, jotka historia on julmasti unohtanut.Teos kasvaa runolliseksi balladiksi merestä, hylkeestä ja pojasta, joka pienellä veneellä yrittää soutaa valtameren toiselle puolelle.Juhani Brander (s. 1978) on julkaissut proosaa, esseitä sekä runoja. Vuonna 2010 hänet valittiin ainoana suomalaisena Best European Fiction -antologiaan ja 2014 hänet palkittiin Kritiikin punnuksilla. Branderin kohuttu esseeteos Miehen kuolema (2020) herätti ilmestymisvuonnaan paljon keskustelua, ja edellinen romaani Silta yli vuosien (2021) oli arvostelumenestys.

Sukupolviromaani seuraa pankkiiriperheen pojan silmin 1980-luvun nousukauden kultaisia vuosia ja rajua putoamista 1990-luvun lamaan. Tarinan ajalliset säikeet ulottuvat 1930-luvun kieltolakivuosista aina uuden vuosituhannen alkumetreille. Silta yli vuosien on intensiivinen kuvaus X-sukupolvesta, luokkayhteiskunnasta, häpeästä, sopeutumattomuudesta, nuoruuden kiihkosta ja sovituksesta. Brander kuvaa tarkasti rahaeliittiin kuuluvan perheen haaksirikkoa, suvun tukahdutettuja salaisuuksia ja vanhempien syntejä, jotka siirtyvät uusien sukupolvien kannettaviksi.

Muistan ne paketit joita tätini lähettivät sieltä ja peltiset Gevalian kahvipurkit ja niiden miellyttävät tuoksut. Minulle muodostui kuva rikkaasta naapurimaasta joka pitää huolen myös ottolapsistaan. Ruotsi tuoksui hyvältä. Ruotsissakin kirjoittivat lehdissä, että Suomen työllisyys on parantunut. Saahan sitä kirjoitella. Moni ammattimies kävelee nytkin, teillä ei ole edes ammattia vielä. Johtokunta on päättänyt myydä tehtaan. Karavirta jäykistyy. Silmät porautuvat konsulin suuhun. Konsulin sanat putosivat kuin puunaamasta. Totta kai me olemme radikaaleja. Lauletaan taistelulauluja. Kirjoitetaan julkilausumia, pamfletteja. Otetaan kantaa Vietnamin sotaan. Huudamme: Hoo, hoo, Hotsimin? Hoo, hoo?min. Olemme ylpeitä Hotsimin-sedästä. Maailma vapisee. Tsekkoslovakiaan vyöryy panssareita. Emil Zatopek puhuu, Lieko Zachovalova puhuu, Dubsek puhuu. Kekkonen rauhoittelee, ystävälliset suhteet itään, länteen, taivaan katollekin kunnossa. Suomi pysyttelee ristiriitojen ulkopuolella. Muuttaako tehdas ihmistä. Kavahdan ajatuksiani. Täältä on päästävä pois. Rehtori jakaa todistukset. Laulamme. Den blomstertid nu kommer med lust och fägring stor... Hymyilen, todistuksessani on iso Ba. Seisomme hetken kummun äärellä. Yksi tovereistamme jää Kalevankankaalle. Pirssi-Simo puhuu: yrittäjät tätä maailmaa pyörittä. Lisää kaasua, moottori murahtaa, vauhti kiihtyy, puhumme asioitamme. Pikari-Koskelan sormessa on uutukainen teknikon sormus. Meillä on elämän valttikortit pihistämättä.

Mennessäni nahkatehtaalle tuli nenääni pistävä kananpaskan haju. Ajattelin: tännekö tulisi töihin? Osoittautui, että se kananpaskan haju on yhtä kuin rahan haju. Ei siis mikään paha haju.-----Johtaja on lyhytsanainen, myyntipäällikkö monisanainen. Johtaja tarttuu puhelimeen, myyntipäällikkö ymmärtää poistua. Johtaja laskee luurin alas. Häntä kiusaa huoneeseen jäänyt vanhan viinan haju.-----Minulla on irtonainen olo. En ole vielä missään, olen matkalla jostain ja jonnekin. Edessäpäin on tuntematonta tulevaisuutta. Neljä vuotta, kaksi kuukautta ja viisitoista päivää jää taakseni. Olen irti nahkatehtaasta. Hyvästi, Koskikylä.-----Palkkasin nahkaleikkaajan ja ompelijan ja menetin viimeiset rippeet itsenäisyydestäni. Minusta tuli työnantaja.-----Muistot hyökkäävät päälleni ompele, ompele. Sitä sanaa työnjohtajat hokivat Algotsilla. Suomi poika pärkkele, ompele...-----Auto on murskana. Paarimiehet juoksevat paikalle. Poliisi ja paloauto ajavat paikalle. Palomiehet rikkovat kattoa, siirtävät Altin paareille. He peittävät Altin kasvot. Minulta tulee itku.-----Raija kumartuu Terhin puoleen kysellen lasten asioita.. Raija nyökkää liikkeeseen, hän sanoo minulle: Löit kätesi paskaan, nuo vievät sinulta vielä kaiken.-----Oksennus ryöppyää. Vatsalihakset purkavat kuonaansa. Suussa maistuu pahalle. Nielen sappea, hervahdan takaisin sohvalla selälleni. Hämärtää, kaikki pyörii silmissä. Jeesus Perkele! Auta! Miten tähän on tultu? Miten, miten. Armahda! Vie pahat pois... Tuska pois.

Bussia toista kesää ajava Irja keihästää kaksi eteläkarjalaista reikihoitajaa. Laamasen Anu lähettää matkaselliin mitalin. Sen Irja vaihtaa myöhemmin kongilla tupakkaan ja peruukkiliimaan. Monivetokuponkia täyttänyt pitkäaikaistyötön Harri repii varman voittolapun roskiin ja lentää vuoden sisällä kuumailmapallolla vuoristo-Kazakstanin ympäri.Nopeatempoiset ja absurdit jutut kertovat myös karhun kaappaamasta Kekkosesta, uimapatjalla katoavasta perheenäidistä, itsetuhoisesta kilpikonnasta, pakkorukoilusta liikenneympyrässä ja kylmäkön naurusta. Kielen leikkisyys ja anarkia rakentavat poikkeamia, erikoisia tulokulmia arkiseen ja näennäisen arkiseen.Branderin kuvaamassa maailmassa kaikki on päälaellaan eikä mikään ole sitä miltä näyttää. Tunnelma on tummasävyinen, mutta kaoottisuudessaan lohdullinen.

Eletään 80- luvun kasvun vuosia ja maailmalla Suomi tunnetaan korkealaatuisista nahka-ja turkistuotteista. Helsingin yliopiston Lahden Tutkimus- ja Koulutuskeskus, on lähtenyt myös kehittämään turkisten jatkojalostusta. Koulutetaan suunnittelijoita, työnjohtajia ja yrittäjiä. Kaiken yllä on uhkana leijuvat eläinaktivistit jotka huutavat: ”Murhaajat, murhaajat”. …..Tarhuri käyttää neutraaleja sanoja kuten, työnnetään peräsuoleen, lopettaa kivuttomasti. Hän ojensi laitetta kokeiltavaksi. Kavahdamme sitä. Emme koskeneet laitteeseen. …..Paluumatkalla turkistarhalta kurssin johtaja, Heikki Lampi huudahtaa auton mikrofoniin: Banzai! Banzai, huudamme kuorossa. Enää meitä ei tarvinnut kehottaa. Olemme yhtä.…..Kurssin päättäjäisissä Heikki Lampi nousee ylös, kilistää ensin lasia ja sanoo: - Nyt päättyvä kurssi on viimeinen, minkä Lahden Tutkimus- ja Koulutuskeskus järjestää… …..Avaan suuni ja ilman paperia annan sanojen soljua huuliltani: Kurssiamme on kiitelty, toisaalla kiistelty. On kysytty niinkin, että maksaako kurssi sille asetettuja odotuksia koskaan. .. Sitä me emme tiedä vielä. Sen aika näyttäköön... Me olemme valintamme tehneet

Tarinoissa Nöyrä, seurataan erään henkilön kasvua itsenäisyyteen. Hyväksikäytetyn henkilön kasvua leijonanmieliseksi ja kansalaisrohkeaksi mieheksi, kuten tulemme tarinoiden edetessä huomaamaan. Tarinan edetessä Nöyrästä kasvaa tarinainkertoja ja ympäristönsä tarkkailija niissä kummallisissa tarinoissa, joita hän matkansa varrella kohtaa. Nöyrä elää ajassa, jolloin yhteiskuntamme oli siirtymässä Eurooppalaiseen yhteisöön, ja sitä siirtymää ei kasvukivuitta rakenneta. Vanhojen arvojen murtuessa, ahneus, ja omanvoiton pyyteet, astuvat naamioidensa takaa esiin ja valhe valhein peitetään. Inhimilliseen elämään kuuluva huojuvuus, joka on osa kehityspolkuamme ihmiseksi kasvua, tallataan vahvempien jalkoihin ja vielä niiden piirien toimesta, joiden pitäisi olla kansakunnan palvelijoita ja esimerkillään tiennäyttäjiä. Tarinoille ja löytyy vastineita todellisesta elämästä. Ajan murroksessa he käyvät selviytymistaisteluaan luonteensa ja kykyjensä mukaan. Sadut ja tarinat ovat useasti puhuttelevampia kuin valhetodellisuus. Ne kuvaavat parhaiten totuutta totuuden takana.Juhani Branderin aikaisempi tuotanto: Oikeusvaltion kahdet kasvot DSL 2006Tehtaan kasvatti, Minä Mediapinta 2014Nahkatehdas Mediapinta 2016Varjot tehtaiden yllä Mediapinta 2018