Kirjahaku

Tuokiokuvia Italiasta, välähdyksiä ja kohtaamisia, joiden kautta aukeaa ikkunoita italialaiseen elämään, yhteiskuntaan, ja historiaan. Ihmisyksilöiden tarinoita, kohtaloita ja yllättäviä yhteyksiä. Koko Eurooppa jakamassa samoja kokemuksia.

”Kevättalven yönä kaupunki nousee sijoiltaan ja kohoaa taivaalle, kallistuu ja kääntyy nurin, varistaa itsestään ihmisten roskia.””Rauhantansseissa toukokuussa Rautatientorilla soi ilo ja toivo. Aleksis Kivi havahtuu, aseman kellon viisarit pysähtyvät hetkeksi. Yöllä raitiovaunut kulkevat kiskoista irti.””Pohjoisrannan talossa porraskäytävän tasanteella aamun koittaessa kohtaavat ullakon enkelit ja kellarin sudet, näkevät toisensa toistensa katseessa, palavat uniinsa.” Helsingin elämää eri vuosikymmenillä, sen monenlaisia asukkaita kukin kohtaloineen. Tunnelmat liittyvät paikkoihin: stadioniin, elokuvateattereihin, ravintoloihin, katuihin ja toreihin. Mereltä tuleva tuuli puhaltaa joskus rajusti, väliin lyyrisen herkästi yli kaupungin. Stadin oma kieli lähentää tarinat aikaan ja valaisee hetken, josta voi kurkistaa helsinkiläisen koko elämänkaareen.Matti Mustosen piirrokset käyvät vuoropuhelua tekstin kanssa ja avaavat mieleen menneitä ja uusia näkymiä Stadista.

Pandemia riehuu Italiassa. Suomalainen toimittaja Johan kantaa huolta vanhasta ystävästään, johon hän ei ole ollut yhteydessä aikoihin. Gianni kertoo vastauskirjeessään heidän yhteisen ystävänsä kuolleen. Surumielisissä, elämän syviä kysymyksiä pohtivissa kirjeissään ystävykset palaavat yhteisiin muistoihin: jalkapallo-otteluihin ja hienoihin keskusteluihin Bergamon illassa kauan sitten.Johan haaveilee tulevaisuuteen sijoittuvasta romaanista, kirjoittaakin sitä katkelmittain. Leskeksi jääneenä hän potee yksinäisyyttä, ja hänelle riittää yksinkertainen liikunta ja kirjoittaminen sekä minimimäärä ihmiskontakteja.Jukka Pakkasen (s. 1942) uutuuteos on tekijänsä 17. romaani. Lisäksi hän on julkaissut kahdeksan novellikokoelmaa sekä omaelämäkerran, näytelmiä ja kuunnelmia.

Valokuvaaja Mikael makaa sairaalassa ja on väliin hereillä, väliin valveilla. Helsingin laitakadut ja lähestyvä raitiovaunu ovat yhtä aikaa uni ja muisto. Millainen mies on jäljellä kaiken tapahtuneen elämän jälkeen?Jukka Pakkasen uusi pienoisromaani Olla, hengittää sivuaa muistojen ohella ajankohtaisia teemoja, kuten tartuntatauteja ja sotaa. Kaiken taustalla häämöttää elokuinen alppimaisema ja taustalla soivat vanhat klassikot. Teos kuljettaa mukanaan italialaiseen vuoristokylään, jonne salaisuutta kantava kirjailija on jättänyt jälkensä. Keskeisenä teemana on kuvittelu. Millaista on tulevaisuudessa, millaista menneisyydessä? Mitä olisi voinut olla? Millaista on tehdä fiktiota vasta tapahtuneesta, ja kenet laitetaan kertojaksi? Miten ikuistaa?"Mereltä nousee tuuli pyyhkii yli torien ja katujen, tavoittaa talon imeytyy porraskäytävään. Talo liikahtaa kohoaa musteensiniselle taivaalleilmaantuu liskolintuja kymmeniä vuosia sittenei ollut ihmisen ajatuksia tunteita unia, oli eläinten hengitys tähtien valo.Kun minua ei ole ei ole mitään.- Minä... minun täytyisi vihdoinkin oppia.- Oppia?- Että elämä on luopumista. Enää voin vain muistaa, sitä kirkkaammin mitä kauempaa. Mikä on ensimmäinen muistosi maailmasta?"Jukka Pakkanen on Helsingissä kasvanut, nykyisin Espoossa asuva kirjailija, jonka vuonna 1972 J.H. Erkon kilpailun esikoisteosvoitolla käynnistynyt tuotanto sisältää 17 romaania, kahdeksan novellikokoelmaa ja useita tietokirjoja. Lisäksi hän on kirjoittanut kuunnelmia ja tv-näytelmiä sekä suomentanut italiankielistä kirjallisuutta. Viimeksi häneltä on ilmestynyt vuonna 2021 romaani Tule, syyskuu! Helsinki - Bergamo 2020.

Johan Aro työskentelee lehtikuvaajana, hänen isänsä Viktor Aro on kirkonmies. Kun isä kuolee, Johan käy läpi suhdettaan isäänsä: yhteisiä muistoja lapsuuden urheilukentiltä Helsingistä, olympiakesää ja kesiä Saimaalla. Erityisen merkittävä ja kipeä on muisto Italiasta, Monzasta, jossa isä saa pankissa liian suuren summan liiroja ja lähtee palauttamaan sitä – palaamatta ennen kuin paljon myöhemmin.Isän kuolema merkitsee Johanille käännekohtaa elämässä. Nuorena hän oli kapinoinut konservatiivista isäänsä vastaan osallistumalla 1960-luvun lopun opiskelijaliikehdintään. Yhteys isään katkesi tuolloin, mutta isä on säästänyt mittanauhan ja sekuntikellon, pojalle tärkeät esineet urheilun parista.Jukka Pakkasen romaani Isä joka katosi pohtii isäsuhdetta ja kokonaisen sukupolven isäkapinaa sodanjälkeisen sukupolven Suomessa. Siinä on kyse myös rakkaudesta ja anteeksiannosta: rakkaudesta omiin juuriin ja läheisiin ihmisiin sekä oman elämän kipupisteiden ja anteeksiannon merkitystä menneisyyden käsittelyssä.Isä joka katosi on Jukka Pakkasen (s. 1942) kahdeksastoista romaani.

Johan Aro työskentelee lehtikuvaajana, hänen isänsä Viktor Aro on kirkonmies. Kun isä kuolee, Johan käy läpi suhdettaan isäänsä: yhteisiä muistoja lapsuuden urheilukentiltä Helsingistä, olympiakesää ja kesiä Saimaalla. Erityisen merkittävä ja kipeä on muisto Italiasta, Monzasta, jossa isä saa pankissa liian suuren summan liiroja ja lähtee palauttamaan sitä - palaamatta ennen kuin paljon myöhemmin.Isän kuolema merkitsee Johanille käännekohtaa elämässä. Nuorena hän oli kapinoinut konservatiivista isäänsä vastaan osallistumalla 1960-luvun lopun opiskelijaliikehdintään. Yhteys isään katkesi tuolloin, mutta isä on säästänyt mittanauhan ja sekuntikellon, pojalle tärkeät esineet urheilun parista.Jukka Pakkasen romaani Isä joka katosi pohtii isäsuhdetta ja kokonaisen sukupolven isäkapinaa sodanjälkeisen sukupolven Suomessa. Siinä on kyse myös rakkaudesta ja anteeksiannosta: rakkaudesta omiin juuriin ja läheisiin ihmisiin sekä oman elämän kipupisteiden ja anteeksiannon merkitystä menneisyyden käsittelyssä.Isä joka katosi on Jukka Pakkasen (s. 1942) kahdeksastoista romaani

Italiassa, mystisessä Lenzassa, menneisyys kohtaa nykyisyyden. Kadonnut käsikirjoitus johdattaa Mikaelin pohtimaan itseään ja nuoruuttaan, menneisyyttään ja maailmaa. Kirjoittaminen on vaikeampaa, virheet ja vajavaisuudet kohdattava osana elämää. Kohtaamistensa kautta Mikael reflektoi itseään ja menneisyyttään maailmanjärjestyksen järkkyessä.

Mitä yhteistä on milanolaisella jalkapallolla ja prahalaisella kertomataiteella, Olympiastadionin nurmella ja veronalaisesta amfiteatterista löydetyllä kivensirulla? Vastaus on Jukka Pakkanen, tiiviin ilmaisun ja pitkän pyöräkisan mestari.Arenan kivi edustaa Pakkasen tuotannossa vahvaa omaelämäkerrallista linjaa. Teos loihtii lukijan tajuntaan kadonnutta ja nykyistä Helsinkiä, Suomea ja Italiaa. Muistot lipuvat esiin kirjailijalle merkityksellisten ihmisten, esineiden ja paikkojen kautta.Arenan kivi on myös matkakirja, sekä ajassa että tilassa. Nimitekstissä kirjailija istuu kaksi tuhatta vuotta vanhan amfiteatterin kivipenkillä. ”Juuri tällä paikalla joku veronalainen kaksi tuhatta vuotta sitten katseli gladiaattorinäytöstä, ajattelen istuessani amfiteatteri Arenan kivipenkillä. Huomaan jalkani vieressä harmaan kivensirun. En pane sitä taskuuni, ehkei se olekaan Arenaa. Laskeudun portaat ja kävelen läheiselle Piazza Bràlle. Taivas kaartuu hohtavansinisenä. Istun puiston penkille ja suljen hetkeksi silmäni, näen veronalaisia menossa Arenaan nauttimaan gladiaattorien huudoista ja verestä.”

Kauan odotettu uusintapainos vuosikymmenten takaisesta jalkapalloklassikosta! Teos on kirjailija Jukka Pakkasen rakkaudentunnustus italialaiselle jalkapallolle ja erityisesti hänen ikiaikaiselle suosikkiseuralleen Milanon Interille. Samalla se välittää päähenkilönsä kautta kirjailijan syvän myötätunnon niille, joille heikkous on voimaa.Uusintapainoksessa San Siron uneksija saa seurakseen kaksi uutta tekstiä, joista ensimmäinen valottaa kirjailijan omia jalkapallokokemuksia. Toinen teksti on novelli, jossa kahden ihmisen sattumanvarainen kohtaaminen limittyy ajankohtaisia viittauksia sisältävään, maansuruun johtavaanjalkapallodraamaan.

Jukka Pakkasen tuoreen romaanin Taivaan varjo päähenkilöllä, kuolemansairaalla Mikaelilla on pakkomielle löytää vuoristokylä nimeltä Terranova. Pakkomielle ajaa Mikaelin lopulta koilliseen Italiaan. Hän sekä käy läpi menneisyyttään että koettaa löytää tiedonjyviä matkansa kohteesta. Hän uskoo Terranovan löytymisen toimivan avaimena elämän ratkaisemattomiin kysymyksiin.Teos käsittelee syvällisesti syyllisyyden ja syyttömyyden tematiikkaa, uskoa ja uskontojen välisiä ristiriitoja sekä kuolemaan valmistautumista. Mikaelilla on kuolemansa varalle suunnitelma, mutta toteutuuko se?

Mikä on totta: katkelmallisesti muistettu kultainen menneisyys, luopumisen sävyttämä melankolinen nykyhetki vaiko teknologian hallitsema tulevaisuus? Vai ovatko nämä kaikki yhtä totta? Isoisä Johanneksen ja pojanpoika Markuksen lämmin yhdessäolo saa kipeän käänteen, kun isoisä katoaa pieneen saaren järven keskellä. Romaaniin tuovat unenomaista tunnelmaa järvellä soutava mystinen nainen ja vanhaan Helsinkiin sijoittuvat takaumat, joita teoksen visuaaliseen ja äänimaisemaan välittävät kirjailijaisoisän rakkaat esineet kinofilmikamerasta vanhaan levysoittimeen.

Kaksi nuoruudenystävystä Antti ja Martin tapaavat vuosikymmenten jälkeen sattumalta. He käyvät näennäisen arkisessa keskustelussa läpi elämäänsä, ihmisyyden eri kerrostumia ja kuolevaisuuttaan. Yhden ravintolaillan aikana käydyissä keskusteluissa ja kerronnassa liikutaan lavealti ajassa ja paikassa - ja samalla pelkistetysti Jukka Pakkasen proosalle ominaiseen tapaan.