Runoilijan neljännen kokoelman kahdeksan ensimmäistä maallista laulua tai opusta on kirjoitettu Suomessa, loput kaksitoista Ranskassa. Ne voi ymmärtää kirjoitetuksi lukijoiden kuorolle, yksi tavutettu sana kullekin kuorolaiselle: scat-laulua eurooppalaisessa perinteessä, beat-runoutta josta on jäljellä vain beat.
Pastis Akeldama jaottuu tiibetiläisen kuolleiden kirjan mukaisiin osiin. Kompleksinen tietorakenne kuolemisen hetkestä uudestisyntymiseen, mielen tarrautuessa yhä elämään, minuuteen, muistamiseen ja kokemiseen. Se on elämän veripellosta kuolemiseen oksennettu kupumaito, itsekeskeisyydessään epäitsekäs.
Jusu Annalan komea runoilijantie (mm. Auschwitz, ntamo 2012) jatkuu hänen seitsemännellä kokoelmallaan. Milagros tekee oikeutta Kaarlo Sarkian ja muiden väkevän tunteen laulajien perinnölle. Se on korkea veisu lihalle, naiselle, lemmelle ja runoudellle, jossa surrealistiset ohitukset ja melkein naiivi suoruus, iho ja elimistö, urbaani ja luonnonvoimainen, Goya ja Verlaine vuorottelevat, lomittuvat, eroavat ja kohtaavat taas.
Jusu Annalan (s. 1974) kahdeksas kokoelma jatkaa hänen runoutensa romanttiseksi luonnehdittua pyrkimystä. Hiukan Edgar Lee Mastersin Spoon River -antologian tapaan puheenvuoron saavat edesmenneet - mutta Annalalla kuolema ei niinkään ole osa elämää kuin elämä, mystisestikin, osa kuolemaa. Nämä runot on kirjoittanut "viikatteen kieli, / jolla elämämme keinuu".
Jusu Annalan kymmenes runoteos sisältää runokoelman Yksityinen helvetti ja runoelman Ihmisvarasto. Molemmissa Annalalta tuttuun rujoon lyyrisyyteen yhdistyy voimakas suoraan sanomisen ja tilinteon tarve. Yksityisen helvetin runot "kertovat elämästä, vaikka kuolema kurkkii niiden olkapään takaa", myös nauraen elämän ja kuoleman vakavuudelle. Ihmisvarasto on "suoraa tykitystä ihmisyyden puolesta kaikkea tekopyhyyttä ja ihmisarvoa polkevaa koneistoa vastaan".
"Aurinko sitooheidän nilkkoihinsasiivet[...]"INVIOLATA QUIES ("kajoamaton lepo") koluaa unen maisemia ja rajoja. Etsintä ei lakkaa edes häiriintymättömimmässä nukkumuksessa, joka vain usuttaa toiveet ja pelot täyteen vauhtiin. Väsynyt minä haaveilee tyyneydestä ja siunauksesta, mutta asiat ovat niin kuin ovat, koska "haluan yön".Rauhaa suomaton ajatus loukkaamattomasta levosta vie kokijan ja lukijan pimeyteen ja rakkauden nälkään mutta aina kohti "sommittelun keskipistettä".
Jusu Annalan runoissa on karkean kaunista metalyriikkaa ja ajoittain surrealistisiakin näkyjä. Ne kantavat mukanaan sanomaa ihmisyydestä, jonka olennainen osa on myös luopuminen."Ala sopeutua maailmaan!Opettele valintojen mahdollisuuteen.Aloita jokainen päivä tietämättä, miten se päättyy.Ihastu paikkoihin joissa odotetaan vuodenaikoja, toivoa.Ihastu maisemaan jotta lähtiessäsi muistaisit sen.Lassoa kuu taivaalta ja paista se pyöreäksi hameesi alla.Tanssita kiiltomatoja autosi hansikaslokerossa."
Jusu Annalan runous välittää vahvoja kuvia ja tunteita. Tyyli on improvisoivaa ”jatsirunoutta”, symbolismi sattuvaa. Teos kommentoi myös vahvasti aikaa jota elämme - yksi runoelma on esimerkiksi omistettu Amerikalle.