Kirjahaku

"All thought is driven out of sight, and before long unpleasant things start to happen right in front of us..." Kari Hukkila's One Thousand & One is a philosophical, essayistic novel about catastrophes, both natural and man-made, about humans' ability to respond to catastrophes by thinking or, at the very least, simply managing to survive. Hukkila's novel is a cornucopia of micro-histories, digressions, and a broad gallery of characters ranging from the philosopher Ludwig Wittgenstein to an Ethiopian refugee in Rome. One Thousand & One begins when a large birch tree falls on a cabin near the Russian border in eastern Finland, leaving the narrator unable to concentrate on a writing project he has been at work on. He decides then to take up an invitation to Rome, where his lifelong friend has lived since abandoning a life in philosophy. In Hukkila's novel, Scheherazade's survival by continuing to tell stories is reimagined as survival by continuing to think, a continued thought activity, often taken to extremes, the preservation of humanity in an inhumane world. In David Hackston's eloquent translation, Hukkila's musical, meandering, thought-provoking prose is full of savage, ironic, and luminous humor, remaining uncompromisingly alive until the final sentence. One Thousand & One is the first in a projected series of five novels. Upon its release in Finland in 2016 it was said to bear "all the hallmarks of a classic." "Thought no longer had a place in the world, and of course if you're an illegal it's all but impossible."

Nimetön kertoja vetäytyy Itä-Suomeen lukeakseen erään gulagista selvinneen puolalaisen teoksia. Löytyisikö niiden kautta vastaus omalle suvulle, jonka kanssa kertoja on ajautunut välirikkoon ”maahanmuuttokysymyksen” takia?Työ ei pääse alkuun. Kertoja lähtee Italiaan tapaamaan vanhaa ystäväänsä, joka on kohdannut etiopialaisen paperittoman. Tätä etsittäessä akateemisen filosofian hylänneet ystävykset keskustelevat, kertovat ja ajattelevat – ja tulevat näyttäneeksi Euroopan jatkuvan katastrofin ja poikkeustilan, jolle on jälleen löydetty syntipukki.Kari Hukkilan ensimmäinen romaani Tuhat ja yksi on koskettava ja ankara teos maailmojen rajoista ja niille pystytettävistä vahtitorneista. Ja ehkä ajattelun voimasta vastustaa niitä. Ajattelun paikoiksi kelpaavat niin Uukuniemi kuin Rooma, sen kohteiksi niin Wittgensteinin mökki, Punaisen Ristin avustussaattue, koivunvartta kipittävät muurahaiset kuin ihmisten voima kulkea omia teitään.Hurja kerronta tuo mieleen ainakin eurooppalaiset mestarit Sebaldista Bernhardiin. Eikä jää toiseksi heidän rinnallaan.

”Suomen epäviralliseen edustussaunaan” kutsuttu kertoja törmää lauteilla henkilöihin, joita ei haluaisi tavata. Edessä on välienselvittely, joka kasvaa matkaksi paitsi omaan elämään myös Euroopan menneisyyteen ja nykyisyyteen. Romaani esittää klassisen kysymyksen: ”Mitä tapahtuu todella?” Mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun Leonard Bernstein johti Berliinissä jouluna 1989 Oodin ilolle ja muutti sen tekstistä ”ilon” paikalle ”vapauden”? Teidän musiikkinne ulottuu Itä-Helsingin Kontulasta Normandian maihinnousurannikolle, Porkkalanniemeltä Itä-Bosniaan, algerialaisten maahanmuuttajien pariin Ranskaan ja Faust-aiheen myötä Italian Palestrinaan. Kiistojen etulinjaan nousee myös Thomas Mann, jonka Tohtori Faustus antaa romaanille milloin traagisen, milloin koomisen vireen: meidän aikanamme kaikki tekisivät sopimuksen paholaisen kanssa, jos vain sellaisen löytäisivät. Romaanin musiikilliset, polveilevat, ajatuksia provosoivat lauseet ovat ravistelevia oppineisuudessaan, lähestyttäviä syvässä tunteessaan.