Kirjahaku

Tat tvam asi on runoilija ja kuvataiteilija Keijo Nevarannan neljäs runokokoelma. Aiemmin kriitikkona ja toimittajana työskennellyt Nevaranta on syntynyt Nurmijärvellä, mutta asuu nyt Ylistarossa. Hänellä on ollut useita taidenäyttelyjä ympäri maata. Kemissä sijaitseva StoneAge-kivimonumentti on hänen suurin ja painavin runonsa.Tat tvam asi (Sinä olet se, se sinä olet - sanskriitinkielinen lause voidaan kääntää monella tavalla, kuten sen sisältökin on monitulkintainen) pohtii ihmisen syvintä, todellista olemusta, ihmisenä olemista - miksi me olemme täällä - sekä elämän merkitystä ja rakkauden olemusta. Runon minä viihtyy luonnossa, tutkii sitä ja sulautuu maisemaan. Välillä hänen pitää muistuttaa itseään, ettei ole aivan yksin, onhan hänellä itsensä seuranaan. Aika kuluu ja kokijallekin vuodet karttuvat. Vaikka pimeys välillä nielaisee, on se myös lempeä ystävä. Runoissa on sekä synkkyyttä että valoa, kuten elämässäkin, jota se kuvaa."Runoilijana olen vaeltaja, nomadi, joka ei rakenna pysyvää majaa minnekään; joka keräilee elämän matkan varrelta kiviä, muistoja, linnunsulkia ja runoja niin kuin ne vastaan tulevat ja pysäyttävät havaitsemaan", sanoo runoilija Keijo Nevaranta."Olen kiinnostunut linnunsulan keveydestä, kiven pysyvyydestä. Lähtökohtani maalauksiin ovat aina todellisuudessa ja yleensä luonnossa. Maalatessani pelkistän, perkaan ja kehittelen edelleen. Taiteessani yritän välittää ajatusta siitä, että on olemassa myös yli tämän ajan kestäviä arvoja. Että ihmisen tulisi kunnioittaa sitä alkuperäistä luontoyhteyttä, jonka jo lähes kokonaan olemme menettäneet", sanoo kuvataiteilija Keijo Nevaranta.Tat tvam asi on runotrilogian ensimmäinen osa. Toinen osa ilmestyy keväällä 2014.

Koko päivän istun meren rannalla. Rantakallioilla katselen ulappaa, karimerkkiä. Miten merestä nousee kivi, kasvaa luodoksi, saareksi, vihertää ruohoa, puita, metsää, niin tiheää ja vahvaa, että riittäisi hirsiksi rakennuksiin, kalastajakylään. Istun ja katselen kauan, miten kylässä eletään, verkkoja paikataan, veneitä lähtee ja rantautuu. Mutta iltapäivällä alkaa tuulla, viluttaa. Illalla lähden pois, että tietäisin lopun: Talot autioituvat yksitellen. Viimeinen vene vedetään rantaan, kaaret lahoavat ja ruoho kasvaa pohjan läpi. Rakennukset hajoavat, ihmisiä ei enää näy. Ja saari vajoaa hitaasti mereen, ehkä hetkellä, jolloin auringonkehä leikkaa horisontin, alkaa pudota. (Keijo Nevaranta, Ihmisen alue)

Aika on runoilija/kuvataiteilija Keijo Nevarannan kuudes runokokoelma. Se sisältää runoja 35 vuoden ajalta, vuosilta 1981-2016.Kuvataiteilijana Nevaranta pyrkii kirjoittamaan runoja niin kuin ne olisivat kuvia ja runoilijana maalaamaan kuvia ikään kuin etsisi runoihin värejä.

"Illalla tuuli oli lakannut. Taivas avautui korkeaksija kirkkaaksi. Jokin meni vartalonläpi viileänä aaltona.Sellaisina öinä mies oli usein kävellytja ottanut mittaa itsestään, ajatuksistaanja rajoistaan. Kulkenut tietä pitkin kauemmasniin että kylä jäi vähitellen näkyvistä.Talojen ikkunoista tuleva valo ei leikannuthämärää, jossa pienen totuttelun jälkeennäki mennä. Oli se aika vuodesta, syksynja talven välissä.Kun mies aamulla heräsi, hän havahtuihitaasti kuin jähmettyneenä johonkin, jotaoli miettinyt ja johon ei saanut otetta. Hänmakaili selällään niin kuin tekee ihminen,joka ei enää nuku eikä oikein ole nousemassaylös. Ei ollut kiire mihinkään, vaikkaedessä olikin asia, joka piti suorittaa.Aamulla hän lähti..."

Keijo Nevaranta (s.1957) on runoilija ja monitaiteilija. "Joet palaavat lähteilleen" on runoelma, matka- ja rakkauskertomus vaelluksesta pohjoiseen, nykyajasta ihmisen muinaisuuteen ja vieläkin kauemmas.Runoilijan asenne luontoon ja elämään on zeniläinen, hän on nomadi, joka ei rakenna pysyvää majaa minnekään. Runot kauhistuvat teknologiaa, generaattoreita, jotka ovat vahingoittaneet joen elämänrytmin. Unessa sanat yltyvät shamanistiseen rummutukseen ja transsiin. Mutta lopulta syvimmän itsensä runoilija löytää hiljaisuudesta ja hengityksestä, läheltä nähdyistä luonnonhavainnoista, rakkauden henkisistä elementeistä.

Keijo Nevarannan uudessa kokoelmassa "Rajakivet" vaelletaan kaupungissa, merenreunalla ja Pajuluoman rannalla. Kirjoittajaminä keräilee matkan varrelta kiviä, muistoja, linnunsulkia, unia, sanoja, niin kuin ne vastaan tulevat ja pysäyttävät. Kirjoittaja lähestyy välillä niukinta mahdollisinta ilmaisua: teksti tiivistyy luontokuvaan, täsmälliseen muutaman sanan mittaiseen havaintoon. Välillä teksti hengittää ja virtaa vapaammin, tarjoaa levähdyspaikkoja, suvantokohtiakin. Runoilija on romantikko ja panteisti, jolle toisinaan riittää runon aiheeksi perhosen siiven värähdyskin, kun taas toisinaan näkökulma laajenee ihmisen ja luonnon kohtalonkysymyksiin. "Rajakivet" -kokoelman runojen aikajänne yltää 1980-luvulta 2000-luvulle. "Päivällä satoi, mutta yö on tähdessä."

Keijo Nevaranta: Lintujen silmissä kivien kylmyysRunoilija ja kuvataiteilija Keijo Nevarannan esikoisrunokokoelma "Lintujen silmissä kivien kylmyys" ilmestyi 40 vuotta sitten vuonna 1982. Kirja on ollut loppuunmyyty jo vuodesta 1985. Nyt Nevarannan kirjoittaja-, kirjailija- ja taiteilijajuhlavuoden kunniaksi "Lintujen silmissä kivien kylmyys" ilmestyy uusintapainoksena.Kokoelmassa liikutaan merenreunan ja lakeuden maisemissa. Linnut, luonto ja huoli luonnon tuhoutumisesta ovat kokoelman keskiössä. Kirjoittajan mukaan runokokoelma on kestänyt aikaa. Vaikka jossain kirja-arvostelussa esikoisteoksen ilmestyessä kirjaa syytettiin hieman synkäksi ja pessimistiseksi, todellisuudessa luonnon saastuminen ja ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ovat kehittyneet paljon tuhoisampaan suuntaan kuin runoissa 40 vuotta sitten edes varovasti uskallettiin vihjata. Kuitenkin runojen pohjasävynä koko ajan ilmenee kirjoittajan rakkaus luontoon, luontoyhteys jonka lähes kokonaan olemme jo kadottaneet.Keijo Nevarannalta on tähän mennessä ilmestynyt kuusi runokokoelmaa: "Lintujen silmissä kivien kylmyys" (1982), "Joet palaavat lähteilleen" (Non Art Books 2005), "Rajakivet" (Non Art Books 2008), "Tat tvam asi" (Kesuura 2013), "Ihmisen alue" (Kesuura 2015) ja "Aika" (Kesuura 2018) sekä novellikokoelma "Aamulla hän lähti" (Kesuura 2021).