Kirjahaku

Meren ja metsän keskellä, Kivinokan ulkoilualueella, on yli neljäsataa leikkimökin kokoista kesämajaa. Kivinokkalainen tallentaa kesän mittaan piirustuslehtiöönsä ja päiväkirjansa sivuille pihapuun oravan sekä varisten touhut, merkitsee muistiin uima- ja kanoottiretket, mieleenpainuvat hetket Kulosaaren kartanon saunan lauteilla, Kivinokan kioskilla ystävien seurassa, uimarannalla akustisen musiikin konsertissa ja tihkusateessa Kivinokan vanhassa metsässä kävellessä.Kaupungin kiireen ja hälyn jäädessä taakse on aikaa miettiä, mikä on itselle tärkeää. Kesämajan askeettisissa oloissa hidasta aikaa viettäessä alkaa kysyä, mistä olisi varaa luopua, mistä pitää tiukasti kiinni. Kivinokkalaisen kesämietteet polttopuita sahatessa, kamiinaa sytyttäessä ja ahvenia narratessa laajenevat oman kesämajan ja pihapiirin tärkeiden pienten asioiden havainnoinnista kaupunkisuunnittelun, asumisen, mökkeilyn, kuluttamisen ja yhteisöllisyyden pohtimiseen.

Lilli-tädillä on kaikki kohdallaan, kunnes tapahtuu kummia ja elämä suistuu ihanasti raiteiltaan.Tänään - tosilyhytproosaa koostuu Lillin päiväkirjamerkinnöistä, jotka ovat pituudeltaan kahdesta kolmeen sanaa. Jokainen tosilyhytkertomus alkaa sanalla tänään.Lilli-tädin matkassa pääset säilömään, hoitamaan villakoiria, body-pumpiin, äänestämään jaloilla ja kiertämään ympäri maailman. Jokaista tarinaa somistaa tosilyhytprosaisti Salaman tussipiirros, joka vääntää tarinat vinoon.

På äventyr i bruket Boken handlar om livet i Fiskars bruk i slutet av 1800-talet. Johanna går i en flickskola och på fritiden hjälper hon sin mor att städa herrskapets hem. Lasse har börjat som springpojke i maskinverkstaden och han går enbart i skola på söndagarna. De hamnar överraskande inför ett äventyr och det krävs både mod och snabba reaktioner av dem för att klara av den besvärliga situationen de ställts inför. I slutet belönas det goda, men före det blir tolvåringarna tvungna att bedöma vad som på riktigt är viktigt i livet. Läsaren får en god bild av hur det var att leva i bruken och på landsbygden runtom bruken förr i tiden. Bokens faktarutor kompletterar texten. Bokens illustrationer är gjorda av Laura Salama.Ruukkiseikkailu Eletään 1800-luvun loppua Fiskarsin ruukissa. Johanna on tyttökoulussa ja auttaa vapaa-aikoinaan äitiään herrasväen asuntojen siivoamisessa. Lasse on aloittanut konepajan apupoikana ja käy ainoastaan sunnuntaisin koulua. Yllättäen he joutuvat seikkailuun ja kiperästä tilanteesta selviäminen vaatii heiltä nopeaa toimintaa sekä rohkeutta. Kirjan lopussa hyvä saa palkkansa, mutta sitä ennen 12- vuotiaat naapurukset joutuvat punnitsemaan, mikä oikeastaan on tärkeää elämässä. Kirjaa lukiessa selviää, miten ruukissa ja sitä ympäröivällä maaseudulla ennen elettiin. Tietolaatikot täydentävät tekstiä. Kirjassa on Laura Salaman piirroskuvitus.

Millainen kirja syntyy, kun tarkoituksena ei ole tehdä kirjaa, vaan fillaroida ympäri Helsinkiä, piirtää, muistella ja katsella lapsuuden ja nuoruuden tärkeitä mestoja? Paluumuutettuaan Helsinkiin kahdentoista maaseudulla vietetyn vuoden jälkeen Laura Salama näkee kaupungin tuorein silmin, rekisteröi uudet asuinalueet ja tallentaa näkemänsä piirustuslehtiöön.Pikku hiljaa piirrosten kavereiksi alkaa syntyä tekstiä, joka rönsyilee lapsuuden aurinkoisista seikkailuista Vartiovuorella ja kirjailijaporukan värikkäistä venekyydeistä nuoruuden haikailuun, muisteloihin kaveriporukan istunnoista Simonkalliolla ja ensi käynnistä Lepakkoluolassa. Välillä pompahdetaan Helsingin rakennuskannan arkkitehtuurin tarkasteluun.Niin kirjan teksti kuin nopeasti tehdyt tussipiirrokset ovat kevyttä nautittavaa, luonnosmaisia kuvia hetken tunnelmista, ajan virtaamisesta kaupungissa.

Kirja sisältää pieniä tarinoita, Laura Salaman kiitoskirjeitä ihmisille, joiden kanssa hän on saanut kulkea kappaleen matkaa yhdessä.Kauan sitten kuolleet Mirkku-mummu ja Sulo-vaari saivat kirjeen kiitoksena siitä, että saivat pienen lapsen tuntemaan itsensä arvokkaaksi. Kengänheittoon ja takaperinjuoksuun kirjan tekijän kesäkioskin pihalla innostanut 11-vuotias Kasper sekä metsäpolulla sienikoreineen vastaan tullut hymyilevä ja sieniä rakastanut nainen saivat kirjeen, koska heidän silmistään kimmahti säteitä, jotka muuttivat vuoden tylsimmän päivän ihanaksi. Kirjassa on tekijän tussipiirroskuvitus.

Pikkutyttöjen leikissä Priket-barbien ja Kenin idylli on täydellinen: grillataan, seurustellaan Suusin kanssa, hoidetaan vauvaa, eikä rakkauttakaan puutu. Bridket ompelee itse juhlapukunsa ja Keni korjaa suitsait rikki menneen ompelukoneen. Vaan miten on tyttöjen kanssa samassa kerrostalossa asuvien naisten laita? Mitä kehkeytyy Sennin ja hoitajarobotin suhteesta? Paneeko Janna juopottelevan ukkonsa myyntiin vai päätyykö sandwich-artistiksi? Viekö salilla treenattu perä Sofian huipulle? Entä tekeekö bakteerimyrsky Ellistä lopun, vaikka hän puhdistaa päivittäin kaiken kotonaan, Heikki-kultansa sieraimia unohtamatta?

Kukaan ihminen tai mikään taho ei ole koskaan omistanut Leppäluotoa kokonaan. Se on aina ollut rajasaari: kasvanut sellaiseksi vaatimattomasta maankohoamisen pintaan nostamasta kallionlaesta, joka itsessään oli rajamerkki.Espoon Keilaniemen ja Helsingin Lehtisaaren ja Lauttasaaren välissä sijaitsevasta saaresta ja sen osista on - ja on ollut - moneksi: papin palkaksi, kartanon kalavesien nurkaksi, pankkityöntekijöiden lomaparatiisiksi, yksityiseksi huvilatontiksi, yleiseksi retkeilyalueeksi... Nykyisin Leppäluodolla on neljä kiinteistöä, ja Helsingin ja Espoon välinen raja kulkee saaren läpi.Pienen ainutlaatuisen saaren tarina oli vaarassa unohtua. Paljon oli kuitenkin vielä pelastettavissa digitoimattomien arkistojen kätköistä ja uudempien aikojen kiinteistönomistajien muistoista. Ja paljastuipa etsinnän kuluessa jopa muuan digiajan virhe, joka uhkasi mitätöidä kuutisensataa vuotta kestäneen omistusoikeuden.Hauskasti ja oivaltavasti piirroskuvitettu teos perustuu mittavaan taustatyöhön ja lähdeaineistoon. Leppäluoto - rajojen saari on kirjoittajan ja kuvittajan toinen yhteinen Helsinki-saarikirja.