Kirjahaku

Länsi-Inkeri oli kalevalaisen laulukulttuurin viimeisiä tärkeitä keskuksia. Kertomarunous on siellä lyyristä epiikkaa, jolle on ominaista kertovan runokudoksen liittyminen omakohtaisesti koettuun, usein arkielämän traagisiin tapahtumiin liittyvään aiheistoon. Väitöskirjassaan Lauri Harvilahti tutkii kertovien runojen esittämistaidon ongelmaa, lähtökohtana muuntelua aiheuttavat mieleenpainamisen ja jälleentuottamisen prosessit sekä muistin toimintaa tukeva monimuotoinen runokeinosto.

Millainen maailma avautuu siperialaisesta myyttiepiikasta? Millaisena näyttäytyivät maailmansynnyttäjät ja samaanittaret muinaisessa sanataiteessa? Mitä yhteistä myyttirunojen välillä on eri puolilla Euraasiaa? Taigan ja tundran myyttiset eepokset avaa näkymän Siperian ja Itä-Euraasian myyttiseen runouteen, samanistisiin perinteisiin ja muinaiseen maailmankuvaan. Teos tarkastelee vaarantuneita ja osin kadonneita eeppisiä perinteitä Altai-vuoristosta Kaukoitään sekä niiden yhteyksiä kalevalaiseen runouteen. Monet yleiseuraasialaisista piirteistä esiintyvät myös itämerensuomalaisissa myyttisissä runoissa. Teos pohjautuu folkloristi Lauri Harvilahden johtaman tutkimusryhmän Siperian Altailla tallentamaan ainutlaatuiseen aineistoon ja siperialaista myyttiepiikkaa esittelevään laajaan tutkimuskirjallisuuteen.

Antropologi Jack Weatherfordin vuonna 2004 ilmestynyt Genghis Khan and the Making of the Modern World on lukukokemus, joka askarruttaa. Kuinka hän voi väittää, että mongolivaltakunnan luonut ja miltei koko maailman valloittanut, usein barbaarina pidetty kaani olikin renessanssin airut, uskonnonvapauden edelläkävijä ja modernin maailman syntyä ennakoiva esitaistelija?Kirjassaan Weatherford sanoutuu irti perinteisistä käsityksistä modernin maailman synnystä ja eurooppalaisuuden merkityksestä maailman kulttuuriperinnölle. Weatherfordin esittämä näkemys on, että muutos kohti modernia maailmaa alkoi keskiajalla juuri mongolien vaikutuksesta.Esipuheen ja jälkisanat on kirjoittanut filosofian tohtori ja folkloristiikan dosentti Lauri Harvilahti. Hänen erikoisaloihinsa kuuluu suullisen ja kirjallisen kertomarunouden tutkimus, kulttuuri-identiteetin kysymykset, arkistotutkimus ja kulttuuritieteiden tutkimushistoria. Tätä nykyä Harvilahti toimii vapaana tutkijana työsarkanaan itäisen Euraasian suulliset eepokset sekä mongolien ja turkkilaiskansojen varhaiset kirjalliset muistomerkit.