Kirjahaku

Maaria Rainio esikoisromaanissa vuodelta 2007 mieli, kieli ja maailma ovat yhtä niin kuin harvoin ennen suomalaisessa kirjallisuudessa. Hornos on kertomus Jatz Paulinosta, veljestä ja äidistä, Ana Loosta ja Costa Brownista, lintuparantolasta, armenialaisista papereista ja maailmanlopusta.

Maaria Rainio kirjoitti ensimmäisen teoksensa Lasinaamio vuonna 2000. Teoksen lujaääniset ja vahva-asentoiset runot panoroivat viattoman suoralla katseella maailmaa ja kieltä. Teosta voi lukea 2000-luvun proosarunobuumin ennakointina tai sen taannehtivana kommentointina.

Maaria Rainion ensimmäinen runoteos vuodelta 2011 näyttäisi osallistuvan nuoren runon uustunnustukselliseen käänteeseen. Silti hänen "vaativa" rooliminänsä ei käänny oikeastaan kenenkään, kaikkein vähiten lukijoiden puoleen: "Kiitos että ette ole täällä ja saan kirjoittaa." Puheen hellittämätön suoruus ja typografian tukahdetun raivokas elekieli kohdistuvatkin lähinnä roolihahmoon itseensä - joka onkin riittävän vahva kieltäytyäkseen kaikesta helposta sovituksesta: "luopuminen on edistyneiden gurujen hommaa". Tuloksena on runoa, joka on yhtä aikaa iholletulevan intiimiä, kipeän elegistä ja illuusiottoman paljasta. Lukija palkitaan, kunhan hän vain malttaa noudattaa runoilijan pyyntöä: "Raakalaiset / älkää säälikö minua." - Leevi Lehto