Siitä lähtien, kun Mika löysi pikkuvaimonsa,yksinäisyys oli ollut likaviemäri, jonne surkeat sinkutvajosivat yhä syvemmälle ja haisivat siellä, kunnesne unohdettiin. Kunnes niistä tuli rottien ruokaa jane löytyivät kuukausien kuluttua mädäntyneinä jakaluttuina. Pariskunnat seisoivat viemärikuilujenreunoilla ja ihmettelivät, keitä olivat nuo kuiluunpudonneet, olivatko he kenties joskus tunteneet niitä.Jallunväriset yöt on kertomus itsetunnosta, jokavoi vajota likaviemärin pohjalle. Hämeenlinnanbaareissa notkutuista öistä, sohvan väliin piilotetustajallupullosta ja hahmosta, josta haluaa pitää hampaatirvessä kiinni, jottei todellisuus veisi mukanaan jaupottaisi.