Kirjahaku

Kuvittaja, taidegraafikko, professori Erkki Tenttu (1907-0985) teki kansikuvan tai suunnitteli päällyksen varmasti yli neljäänsataan kirjaan. Tarkkaa määrää on vaikeata laskea; lukeako kirjaparin vain joiltakin elementeiltään hieman eroavat päällykset eri teoksiksi; miten noteerata päällys, jossa on taiteilijan aiemmin tekemä kuva; onko painamatta jäänyt päällys huomioitava teoksena; entä sarjakuvakokoelmien kannet? Kaikki Tantun kirjankannet eivät ehkä ole vielä tiedossakaan. Tanttu teki myös paljon aikakausjulkaisujen kansia, mutta koska ne eroavat luonteeltaan kirjojen päällyksistä, niitä ei tässä huomioida.Erkki Tantun laatimista kirjankansista, kansikuvista, kansiluonnoksista ja julkaisematta jääneistä päällyksistä tässä kirjassa julkaistaan noin 280 kuvaa.

Kirjassa esitellään seitsemättä kymmentä Erkki Tantun kuvittamaa kirjaa ja kerrotaan hänen sananparsikuvitustensa kokoelmista. Kuvittajan vaiheita kuvataan piirtävästä pojasta lähtien. Tantun ajatuksia kuvittamisesta valottavat hänen artikkelinsa ja esitelmäkonseptinsa. Kuvitustuotannon lisäksi kirjaan on luetteloitu Tantun muu kirjataide (kirjanpäällykset, sarjakuvakokoelmat ja exlibrikset). Runsaitten kuvitusnäytteitten lisäksi kirjassa on Tantun nuoruudenaikaisia harjoitelmia, muuta kuvitustuotantoa ja valokuvia elämän varrelta. Kuvittanut Erkki Tanttu on kuudes Markku Tantun toimittama Erkki Tantun tuotantoa laajasti esittelevä kirja.

Valikoima luontoaiheisia riviryhmiä, melkeinpä runoja, kuudesta vuosien 1977 ja 1996 välisenä aikana ilmestyneestä kokoelmasta (mm. Kevättä, kesää; Lämpöä harakoille; Kuin viimeistä talvea) kuin yhdeksi kertomukseksi keväästä kevääseen sommiteltuna.

Pieni aikuisten kuvakirja esittelee erilaisissa ravintoloissa ja kapakoissa nähtäviä, kuitenkin täysin kuvitteellisia ihmistyyppejä. Lyhyet tekstit antavat joitakin viitteittä piirroksissa esitettyjen henkilöitten taustasta mutta täydellisempi hahmottaminen jää lukijan osaksi. Kokonaisuus pyrkii kumminkin kertomaan jotakin asioista, joitten ympärillä ihmisten maailma pyörii...

Kirja perustuu piirrosprojektiin, jonka aikana (1.3. 2017 - 28. 2. 2018) tekijä piirsi päivittäin vähintään neljä postikortin kokoista kuvaa; niistä yksi on valittu kirjaan kuvittamaan juuri sitä päivää. Kuvien aiheet vaihtelevat muutamista junassa nopeasti piirretyistä henkilökuvista täysin abstrakteihin värikuviin tai kollaaseihin; kokonaisuus on sangen kirjava.Kysymyksessä ei ole piirrospäiväkirja siinä mielessä, että se kuvaisi piirtäjän ympäristöjä, esineitä tai hänen tapaamiaan henkilöitä. Niinpä kukin voinee yrittää kuvitella, mitä piirtäjän mielessä on tiettyinä päivinä liikkunut, tuskin uskottavaan päätelmään kuitenkaan pääsemättä, sen verran moniselitteisiä tai jopa käsittämättömiä kuvat saattavat olla.Kokoelman pienikokoisista, nopeasti tehdyistä kuvista rakentuu tavallaan eheä, varsin sisältörikas taideteos.

Kaunokirjallisuutta kuvitetaan perin harvoin, proosaa ei juuri lainkaan, runoutta hieman enemmän. Kaunokirjallisuutta ei kuviteta? on puheenvuoro suomalaisen kuvitustaiteen puolesta. Se kertoo kuvitukseen liittyvistä käsityksistä, historiasta ja kuvittajista. Päälukuja: Kuvitetun kirjan asema; Mielipiteitä kuvituksesta; Kuvitettuja klassikoita; Kuvittajia ja kuvituksia; Runo haastaa kuvittajan; Lehtipiirtäjiä kirjan kuvittajina; Erilaisia kuvakirjoja...Vaikka kirjan aihe on visuaalisen taiteen alalta, se ei ole kuvitettu. Toivottavasti joskus saammekin loistava-asuisen, runsain kuvaesimerkein varustetun, kookkaan ja erinomaisesti painetun suomalaista kuvitustaidetta esittelevän teoksen. Vaatimattoman puheenvuorokirjasen voi tulkita sellaista pohjustavaksi.

Raapale on tasan sadan sanan kertomus. Niitä on kirjassa 100 (lisäksi yksi selitys ja lopuksi bonusteksti). Vinjettejä, pieniä piirroksia on myös 100 (yksi bonuksena).Kertomukset ovat vaihtelevasti leikkisiä, liikuttavia ja absurdeja, joskus samanaikaisesti, lukijan päätelmistä riippuen. Vinjetit noudattavat samaa linjaa.Kirjassa on vaihtelevasti samaa henkeä kuin tekijän aiemmissa kirjoissa Ikiukko — Kuvia pienen noitamiehen elämästä ja Galleria Tellus — Eräänlainen maailmankuva.

Kuvaus kirjoittajan ja kuvantekijän monipuolisesta tuotannosta. Lapsuudesta januoruudesta kertovan luvun jälkeen kerrotaan lehtityöstä taittajana, kuvittajana jatoimittajana. Kirjatyöstä kirjailijana, kuvittajana ja ulkoasusuunnittelijana kertova lukuon erityisen laaja. Käyttögrafiikan kohdalla esitellään muutama juliste, levynkansi jalehti-ilmoituksia. Kuvataiteen esimerkit on poimittu pidetyistä näyttelyistä. Lopuksipohditaan mitä jäi näyttämättä ja tekemättäkin. Kirjassa on myös tuotantoluettelo.Erityisen runsas kuvitus (sisäsivuilla 501 kuvaa, joista pienennöksiä etu- jatakakansissa, lisäksi muita kuvia etu- ja takasisäkansissa 35).

Luontokuvaaja Hannu Hautala ja graafikko, kirjailija Markku Tanttu ovat tehneetyhdessä viisitoista kirjaa. Teokset perustuvat Hautalan kuviin, jossakin määrin niissä on hänen tekstejäänkin. Tanttu on suunnitellut kirjojen ulkoasun, osallistunutkuvatoimittamiseen ja seitsemässä on hänen tekstinsä.Kirjatöissä Hautalan kanssa kertoo jokaisen kirjan synnystä ja esittelee niittenlähtökohtia, rakentumista, sisältöä ja vastaanottoa. Lisäksi on muun muassa Hautalan lepakkokuvauksista kertoviin, erityisen värikkäisiin ja laajoihin, Tantun mökin vieraskirjojen merkintöihin perustuva luku. Kolmas luku kertoo mitä on jäänyt tekemättä ja pohtii, mitä muita teitä toteutuneita Hautalan kirjoja Tanttu olisi saattanut osaltaan tehdä.Kirjasta voi päätellä kahden erilaisista lähtökohdista lähteneen miehen sulautumisesta erityislaatuiseksi työpariksi, jonka toimintaa on leimannut reilu kaveruus.

Teos ei ole suuren suuri, sivuja 60 (kuitenkin A4), kuvia sentään 138. Kuvista osa on otsikkokuvituksia eli päivälehtien otsikoitten inspiroimia pilapiirroksia. Enimmin on pakkopiirroksia eli kuvia, jotka on tehty määrättyinä ajanjaksoina kuva per päivä –periaatteella. Osa niistä on tätä tarkoitusta varten tehty uudestaan nopeata luonnosta kypsempään muotoon. Pakkopiirrosten tekotavat vaihtelevat kirjavasti, arvattavasti kuvallista ilmaisua harrastavaa kiinnostavasti.Kirjassa on viisi Jukka Itkosen tekstittämää eläinkuvaa.

Kirja kuvaa helsinkiläisen miehen elämää tutuiksi tulleissa kaupunginosissa noin kahdeksan vuosikymmenen ajalta.Kirjoittaja muistelee Töölöä, Kruununhakaa, Kalliota, Suomenlinnaa ja Kalasatamaa asukkaan näkökulmasta. Aikanaan pieniltä tuntuneet asiat ja tapahtumat ovatkin voineet kasvaa merkittäviksi. Henkilökohtainen suhde kaupunginosaan on pääosassa, yleinen kaupunkihistoria jää vähälle huomiolle.Runsas valokuvakuvitus on pääosin kirjoittajan, mukana on myös hänen isänsä, Erkki Tantun, otoksia muun muassa Kallion viimeisimmistä puutaloista.

Markku Tantun - graafinen taiteilija, kirjailija, toimittaja - muistelma harrastuksesta ja työstä.

Havumetsien ja tuntureitten rajamailla on elellyt, elelee ja tulee elelemään pieni ukkeli, Ikiukko. Hänellä on shamaanien kykyjä ja keinoja, mutta myös omaperäisiä tapoja ja rituaaleja. Saunominen on niistä tavanomaisin, mutta esimerkiksi kekokylpy, kuun tuijottaminen, tanssit auringolle ja revontulille ovat erikoisempia. Melkein päivittäin Ikiukko rummuttaa itsensä syvään transsiin tai kirkkaaseen nirvanaan tanssirummuillaan. Rumpuja hänellä on muitakin tarkoituksia varten.Henkitilat ja -olennot leimaavat Ikiukon elämää. Hän voi järjestää pilviin telepatiakokouksen kaikkien hankimaailmojen vaikuttajien kanssa. Ikiukolla on kyky liidellä valkeana kotkana maailmaa valvomassa. tai tiedottaa asioitaan tulisilmäisenä suurhukkana. Yksi Ikiukon keino näyttää voimiaan olisi maailman korpit pilvimattona aurinkoa hämärtämässä. Onneksi hänen ei ole sitä keinoa tarvinnut käyttää.Ikiukon apueläimet ovat peruseläimiä. Ne palvelevat Ikiukkoa ominaisuuksiensa mukaisesti. Ilves on Ikiukon kisuli, susi hauveli, töyhtötiainen pikkuritari, närhi narri, huuhkaja neuvonantaja, kettu urkkija, saukko leikkikaveri, majava patomestari, etana apuennustaja, rupikonna omalääkäri ja lepakko yöpääsky. Siinä vain muutamia eläinkansan rooleja Ikiukon maailmassa.Ikiukko on piirroskuvakirja eläinrakkaille, pienestä mystiikasta pitäville luonnonystäville, lapsenmielisille aikuisille ja aikuismaisille lapsille. Kirja puhuu hiljaa luonnon puolesta.

Havumetsien ja tuntureitten rajamailla on elellyt, elelee ja tulee elelemään pieni ukkeli, Ikiukko. Hänellä on shamaanien kykyjä ja keinoja, mutta myös omaperäisiä tapoja ja rituaaleja. Saunominen on niistä tavanomaisin, mutta esimerkiksi kekokylpy, kuun tuijottaminen, tanssit auringolle ja revontulille ovat erikoisempia. Melkein päivittäin Ikiukko rummuttaa itsensä syvään transsiin tai kirkkaaseen nirvanaan tanssirummullaan. Rumpuja hänellä on muitakin tarkoituksia varten.Ikiukko on piirroskuvakirja eläinrakkaille, pienestä mystiikasta pitäville luononystäville, lapsenmielisille aikuisille ja aikuismaisille lapsille. kirja puhuu hiljaa luonnon puolesta.

Varastopäällikkö Koskinen ihastuu palkkalaskennan Jokiseen. Insinööri viettää viisikymmenvuotisjuhliaan viikon verran. Äitienpäivästä syntyy pelurille ongelma. Järkkö pärjäsi sotaväessä, se leimaa häntä ukkonakin. Rankamies Ronkainen on tämän kolmen novellin ja pienoisromaanin kokoelman voimamies.

Taiteilija Tieskanto on elellyt lehtorivaimonsa kanssa rauhallista pikkukaupunkielämää. Kansalaisopiston piirustuskurssille ilmoittautuu pääkaupungista tullut nuori nainen. Herran jestas, mitä kaikkea kurssia ohjaavalle Tieskannolle sittemmin tapahtuukaan!