Kirjahaku

"Et hovedværk i finsk litteratur" Helsingin Sanomat En stor gruppe drenge tilbringer den lange sommer­ferie i en skov, hvor de har stiftet republikken Matara. Staten, som i høj grad minder om det antikke Rom, er bygget på fastlagte regler og hierarkier. Et stød med et træsværd afstedkommer døden, hvorfra der ikke kan vendes tilbage. Og fremmede bliver behandlet, som så ofte før – nådesløst.Matara hører hjemme på hylden ved siden af sine fjerne og nære slægtninge som fx Fluernes Herre og Kaninbjerget. I Riikonens hænder smelter fuglesangsfyldte forårsskove sammen med drengenes vold og ømhed og forvandles til en opsigtsvækkende roman, der tager børns leg alvorligt på en måde som få andre. Nogle gange fortoner det sig, at man læser en skildring af drenge i leg; andre gange gribes man af frygt; er dette en beskrivelse af virkeligheden?

Paljon voi oppia tästä maailmasta vain katsomalla, missä on valot yöaikaan päällä. Vuosina 2014-2017 Matias Riikonen käveli samaa reittiä öisessä Helsingissä. Iltavahtimestarin kierrokset kirjaa tunnontarkasti ylös kohtaamisetihmisten, eläinten ja ilmestysten kanssa. Vastaan tulee niin hylättyjä lapsia, kesähämärässä ilakoivia teinejä kuin roskalavalla uivia delfiinejä. Riikonen seurustelee kummitusten kanssa, todistaa Espoon haihtumista ilmaan ja pelkää maailmanloppua Perseidien meteorisateessa. Öisten katujen fantasmagoria liikkuu kuvista ja kuvauksesta esseemäiseen kerrontaan. Se vaeltaa samoilla rannoilla Mirkka Rekolan kanssa ja tutkii, mitä yhteistä on J. M. Barriella ja Eläinmuseon namusedällä. Se asettuu häilyvien ja ei-olemassaolevien olentojen puolelle ja muistuttaa, että pilvimaisemat ovat olennainen osa kaupunkikuvaa. Iltavahtimestarin kierrokset on elegantti ja omakohtainen dokumentti aaveiden ja unien kaupungista sekä siitä hinnasta, mikä maksetaan houreille antautumisesta. Kirja on omaelämäkerrallisen teosparin ensimmäinen osa.

Valtakunnan rajojen takana uhkaavat tarinoiden julmat kansat. Mataran tasavallassa elämään kuuluvat sotaharjoitukset, joista edes syntyperä tai vauraus eivät vapauta. Nuori poika opettelee isoveljensä johdolla tiedustelijaksi, ja vakoiluretkellään he löytävät vihollisen leirin - sota lähestyy. Illaksi mennään opistolle nukkumaan. Matara on kertomus pojista, jotka leikkivät kesäisin omia valtakuntiaan. Senaattorit juonittelevat lakanatoogissa ja pitävät nukkeja vaimoinaan, hiiliviiksiset viikarit villiintyvät majakaupungin sirkushuveista. Isku puumiekasta tietää hengenlähtöä, ja kun kerran kuolee, takaisin ei ole tulemista. Toisia kansoja kohdellaan niin kuin useimmiten, säälimättömästi. Matias Riikosen neljäs romaani ottaa lapset vakavasti tavalla, jota ei ole ennen nähty. Alkukesän linnunlaulussa kihisevä metsä ja poikien välinen väkivalta ja hellyys yhdistyvät Riikosen otteessa ihmeelliseksi ja vavahduttavaksi kirjallisuudeksi, jonka parissa ajoittain unohtaa lukevansa kuvausta leikistä, ajoittain pelkää lukevansa kuvausta todellisuudesta. Matias Riikosen (s. 1989) esikoisromaani Nelisiipinen lokki (Gummerus, 2012) oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Toinen romaani Suuri fuuga ja proosavihko Kiertorata (Aula&Co, 2017) olivat Toisinkoinen-ehdokkaana ja voittivat Kalevi Jäntin palkinnon. Iltavahtimestarin kierrokset (2019) oli Jarkko Laine -palkintoehdokas.

Valtakunnan rajojen takana uhkaavat tarinoiden julmat kansat. Mataran tasavallassa elämään kuuluvat sotaharjoitukset, joista edes syntyperä tai vauraus eivät vapauta. Nuori poika opettelee isoveljensä johdolla tiedustelijaksi, ja vakoiluretkellään he löytävät vihollisen leirin - sota lähestyy. Illaksi mennään opistolle nukkumaan. Matara on kertomus pojista, jotka leikkivät kesäisin omia valtakuntiaan. Senaattorit juonittelevat lakanatoogissa ja pitävät nukkeja vaimoinaan, hiiliviiksiset viikarit villiintyvät majakaupungin sirkushuveista. Isku puumiekasta tietää hengenlähtöä, ja kun kerran kuolee, takaisin ei ole tulemista. Toisia kansoja kohdellaan niin kuin useimmiten, säälimättömästi. Matias Riikosen neljäs romaani ottaa lapset vakavasti tavalla, jota ei ole ennen nähty. Alkukesän linnunlaulussa kihisevä metsä ja poikien välinen väkivalta ja hellyys yhdistyvät Riikosen otteessa ihmeelliseksi ja vavahduttavaksi kirjallisuudeksi, jonka parissa ajoittain unohtaa lukevansa kuvausta leikistä, ajoittain pelkää lukevansa kuvausta todellisuudesta. Matias Riikosen (s. 1989) esikoisromaani Nelisiipinen lokki (Gummerus, 2012) oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Toinen romaani Suuri fuuga ja proosavihko Kiertorata (Aula&Co, 2017) olivat Toisinkoinen-ehdokkaana ja voittivat Kalevi Jäntin palkinnon. Iltavahtimestarin kierrokset (2019) oli Jarkko Laine -palkintoehdokas.

Transhumanistista mutapainia!Suomenkielen joukkohauta!Matias Riikonen rakentaa nerokkaassa romaanissa sateisesta ja rappeutuneesta Ruovedestä tulevaisuuden odotushuoneen. Eletään aikaa ennen loppua, maailma on yhä melkein tuttu, mutta pelko sen hajoamisesta saa mielet säröille. Neljä onnetonta hahmoa vie vuorollaan kerrontaa eteenpäin. Teinityttö pakenee mielipuolisia sijaisvanhempiaan selkouniin, omaa hajuaan pelkäävä poika telttailee kylmenevässä syksyssä, domina kiusaa uhriaan ja karhu odottaa tekoälyä. Taustalla ekokatastrofi ja teknologinen vallankumous kisaavat luomakunnan kohtalosta yksilöiden seuratessa voimattomina sivusta.Suuri fuuga lainaa muotonsa Ludwig van Beethovenin Große Fugesta ja venyttää esikuvansa tavoin ajattelunsa äärimmilleen. Se on yhtä aikaa herkkä ja häiritsevä iltasoitto menetetylle maailmalle, sen sanoille, jumalille ja ihmisille.Matias Riikonen (s.1989) on helsinkiläinen kirjailija. Hän on aikaisemmin julkaissut romaanin Nelisiipinen lokki, joka oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Matias Riikosen Kiertorata kuvaa kahden alipalkatun junasiivoojan ajatuksia heidän kiirehtiessään vaunuja pitkin kuin nuotit viivastolla. Se on tarkan autenttinen ja koskettava kuvaus fyysisestä työstä, mutta myös eräänlainen miniatyyri koko teollisesta ajasta, kiihtyvästä tahdista ja luonnonvarojen hupenemisesta, joita vasten yksittäiset ihmiset vaikuttavat mitättömän pieniltä.Kiertorata-proosateos jäljittelee muodoltaan J. S. Bachin Das Wohltemperierte Klavierin kymmenettä fuugaa, joka on tunnettu kehämäisestä rakenteestaan. Se julkaistaan yhdessä teosparinsa Suuri Fuuga -romaanin kanssa.