Kirjahaku

"The Baltic World" emerges in Professor Matti Klinge's work as the product of dramatic political history, but also as polyethnic cultural entity in the throes of constant change. This book provides the first comprehensive account of the Baltic region, its states and nations, from the 11th century to the present day. The hidden causes of history stand revealed; the maritime connections shaped over the centuries appear in their full complexity and significance.

Helsinki nimettiin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi vuonna 1812, ja sitä alettiin nopeasti rakentaa valtion, kaupan, merenkulun ja teollisuuden keskukseksi. Vaurastumisen vuosisadan vaikutukset näkyvät kaupungissa, joka sai kasvaessaan runsaasti mannereurooppalaisia piirteitä. Eurooppalaisen Helsingin tunnus oli Esplanadin puistokatu, josta kehittyi pariisilaistyylinen ravintoloiden ja kukkaistutusten reunustama bulevardi. Siellä käytiin näyttäytymässä, puhumassa politiikkaa ja viettämässä aikaa.Arvostettu historioitsija, emeritusprofessori Matti Klinge vie lukijan aikamatkalle 1800-luvun eurooppalaiseen Helsinkiin. Eurooppalainen Helsinki kattaa kaupungin vaiheet vuosilta 1860-1914, Senaatintorin ja Nikolainkirkon monumentaalisesta Helsingistä teollistuvaan pääkaupunkiin itsenäistymisen kynnyksellä.

Matti Klingen kahden vuoden aikana kirjoitetut runot ovat kuin kävelyretkiä kulttuurihistoriaan, pysähdyksiä keskustelemaan suurten kirjailijoiden, poliitikkojen, ystävien kanssa. Niissä aukeaa tuokiokuvia elämästä, menneestä ja tulevasta. Antiikin filosofia ja Ranskan vallankumous tuntuvat tutuilta kuin kesänaapurit. Runoilija pohtii ja analysoi maailmaa ja siinä olemista, kirjoittamista ja joutilaisuutta, ottaa mittaa lyriikasta, sielusta, jumalastakin. Suomenkieli taipuu kauniisti luonnonkuvaukseen, mutta voi ravistaa joskus äkisti lukijan hereille kipeisiin kysymyksiin. Apuaan antavat auliisti latina, saksa, ranska.

Matti Klingen kahden vuoden aikana kirjoitetut runot ovat kuin kävelyretkiä kulttuurihistoriaan, pysähdyksiä keskustelemaan suurten kirjailijoiden, poliitikkojen, ystävien kanssa. Niissä aukeaa tuokiokuvia elämästä, menneestä ja tulevasta. Antiikin filosofia ja Ranskan vallankumous tuntuvat tutuilta kuin kesänaapurit. Runoilija pohtii ja analysoi maailmaa ja siinä olemista, kirjoittamista ja joutilaisuutta, ottaa mittaa lyriikasta, sielusta, jumalastakin. Suomenkieli taipuu kauniisti luonnonkuvaukseen, mutta voi ravistaa joskus äkisti lukijan hereille kipeisiin kysymyksiin. Apuaan antavat auliisti latina, saksa, ranska.

Runokokoelma Ubi? on sivistyksen tiivistelmä, surumielinen ylistys elämälle, an die Freude.Matti Klinge on tiedemies, kirjailija, ajattelija, Suomen suuriruhtinaskunnan historian tuntija, taidemaalari ja - runoilija kahdella kielellä. Uusilla runoillaan Klinge jatkaa kävelyretkiään Suomen ja Euroopan kaduilla, seuraa runoillaan ajatuksiaan ja niiden myötä eurooppalaisen sivistyksen monimutkaista menneisyyttä, josta olemme tähän tulleet.

Matti Klinge tarkastelee historiankirjoitusta ja historiakulttuuria Suomessa Venäjän vallan aikana. Klinge irtautuu perinteisistä historiantutkimuksen oppialarajoista ja tarkastelee laajempia ilmiöitä: suomalaisen keisariajan historiakulttuuria kokonaisuudessaan sisällyttäen siihen mm. kaunokirjallisuuden, arkeologian, genealogian, hiljalleen kehkeytyvät yhteiskuntatieteet, tilastolliset tutkimukset ja biografiat.Teos todistaa, kuinka keisariaikana julkaistut teokset osoittivat Suomen ja nimenomaan suomeksi kirjoittavan Suomen yltäneen sekä sivistyksellisesti ja tieteellisesti että kirjatuotannon kannalta täysipainoiseksi eurooppalaiseksi kulttuurikansaksi.

Professori Matti Klingen päiväkirjasarjan 14. osa.

Millaista 1950-luvun nuoruus oli? Oman näkökulmansa klassilliseen nuoren miehen kehitystarinaan tarjoaa professori Matti Klinge muistelmissaan. Hänen lapsuutensa ja nuoruutensa kuvauksessa 1940- ja 50-lukujen Helsinki herää hienosti eloon. Perheen ja suvun vaiheet lomittuvat historian suuriin linjoihin, yksityinen elämänkokemus konkreettisine detaljeineen aikakauden omiin todistuksiin. Historiantutkijan näkemyksellisyys ankkuroituu eletystä elämästä nousevaan todistusaineistoon ja antaa tärkeää painokkuutta ja kiinnostavuutta sanottavalle. Eloisat aikalaismuotokuvat ja kirjeenvaihtoon sekä päiväkirjoihin pohjaavat tarkat anekdootit tekevät kirjasta herkullista luettavaa.Matti Klingen "sydämen oppivuodet" kuljettaa päähenkilönsä varhaislapsuuden muistikuvista tärkeisiin kouluvuosiin ja vihdoin Yliopiston sosiaaliselle näyttämölle. Kirja päättyy reservin vänrikin paluuseen yliopistoon, promootioon ja avioliiton solmimiseen."On sanottu, että se joka kirjoittaa omaelämäkerran, haluaa salata jotakin. Se on ehkä totta, mutta yhtä totta on, että hän haluaa paljastaa jotakin sellaista, joka selittäisi hänen oman elämänsä, sillä - jokainen ihminen on sittenkin arvoitus, yhtälailla itselleen kuin muille, ja jokainen tällainen kuvaus on kertomus. Niin kauan kuin kirjoitan, minulla on vielä elämää jäljellä, enkä voi tietää, mitä minulle vielä voi sattua sellaista, joka sekä omissa että muiden silmissä voisi antaa kaikille aikaisemmillekin vaiheille oman sävynsä, valonsa tai varjonsa." Matti Klinge

Flanöörin, tiedemiehen ja kirjailijan vuosi täyttyy kirjoista, matkoista ja ajan ilmiöiden intohimoisesta analysoinnista. Päiväkirjasarjan 15. osa.

Matti Klingen muistelmat jatkuvat. Reservin vänrikki Klinge on palannut yliopistoon, solminut avioliiton ja suunnistaa nyt historiantutkijan uralle. Alkaa monivuotinen työ, Ylioppilaskunnan historian kirjoittaminen, jonka kokonaisuuteen kuuluu myös väitöskirjan valmistuminen. Nuori tutkija seuraa laveasti intellektuaalista elämää ja laajentaa horisonttiaan sosiologian ja aatehistorian suuntaan. Ajanjakson kiistat historian tulkinnoista innostavat ja varhainen ”myytinsärkijän” maine saa perustan.Matti Klinge kertoo muistelmissaan astumisestaan julkiseen elämään kirjoittajana, puhujana, yhteiskunnallisena toimijana. 60-luvun kuohunta johdattaa poliittiseen tietoisuuteen ja valintoihin, jotka kirjoittajan kohdalla perustuvat kansainvälisyyden, vapaamielisyyden ja kulttuurin arvoihin. Hän kertoo elävästi ja innostavasti 60-luvun ilmapiiristä, sen kulttuurilehdistä, debateista ja yhteiskunnallisen ilmapiirin muutoksesta. Lukija pääsee hänen mukanaan niin presidentti Kekkosen 60-vuotisjuhliin Kansallisteatteriin kuin kuuluisille ”lastenkutsuille” Tamminiemeen. ESO:n kuraattorina hän osallistuu ylioppilasnuorison arkeen ja juhlaan osakunnassa tai Vanhalla, ja Mannerheimmuseon intendenttinä vuorineuvosten ja kenraalien juhlapäivällisille. Mutta Matti Klingen 60-lukuun kuuluvat myös perheen kasvaminen, tärkeät ystävyyssuhteet, Lapin vaellukset ja purjehdusretket.Teos päättyy tärkeisiin Pariisin vuosiin 1970-72, jolloin Klinge toimi Sorbonnessa Suomen kielen ja kulttuurin professorina.

Matti Klingen päiväkirjasarja jatkuu: 16. nide ainutlaatuisessa, persoonallisessa teossarjassa.

Sorbonnen professori Matti Klinge palaa Pariisista Helsinkiin syksyllä 1972 kuvitellen antautuvansa vanhemman tutkijan rauhalliselle, tutkimukselle omistautuvalle elämälle. Toisin käy: kiihkeä aika vetää politiikasta ja yhteiskunnasta kiinnostuneen historioitsijan monenlaiseen toimintaan. Perheen uusi koti on kunnostettava, virkoja haettava mutta ennen kaikkea kirjoitettava. Vihan veljistä valtiososialismiin -teos nostaa tekijänsä valtakunnalliseen julkisuuteen ja keskelle terävää debattia. Lukemattomat muut kirjahankkeet työllistävät aikaansaapaa dosenttia, jonka maine ja arvostus terävänä lausunnonantajana ja vastaväittäjänä yliopistolla kasvaa. Kesän 1975 purjehdusretkellä Klinge poimii Ahvenanmaan saariston Vändskärin rantavedestä vihreän kiven sen muistoksi, että hänen työnsä Helsingin Yliopiston ruotsinkielisen historian professorin virassa on alkava.Toisenlaisen kokemuksen tarjoavat tehtävät valtiollisella näyttämöllä. Diplomatian ja kansainvälisen politiikan maailmaan Matti Klinge tutustuu toimiessaan useaan otteeseen valtiovierailujen yhteydessä presidentti Kekkosen tulkkina. Lukuisat matkat laajentavat yliopistomiehen horisonttia. Päiväkirjoihin ja muistiinpanoihin on tallentunut ETYK vuosikymmenen ilmapiiri autenttisena. Matti Klinge vie muistelmissaan lukijansa niin Pentti Linkolan kurkijuhliin kuin yliopiston Suomi–Neuvostoliitto-Seuraan. Valpas kirjailija rekisteröi perheen idylliset teltta- tai purjehdusretket yhtä elävästi ja tarkasti kuin komeat diplomaattipäivälliset.

Matti Klingen aikalaiskronikka jatkuu intensiivisenä.

Matti Klingen muistelmien neljännessä osassa siirrytään Kekkosen valtakaudesta Koiviston aikaan, joka tuolloin haluttiin nähdä merkitsevänä murroskohtana. Koiviston valitsijamies, historiantutkija Klinge muistutti jo tuolloin, kuinka paljon merkitsevämpää tälläkin kohtaa oli jatkuvuus: presidentti itse halusi korostaa niin ulkopoliittista kuin institutionaalista jatkuvuutta.Matti Klinge kuvaa elävästi Koiviston ympärille kehkeytymään pyrkivää hovia sekä Suomen sisäpoliittisen kentän uutta järjestäytymistä. Mutta poliittista ambitiota ei muistelijalla ole: hänen mielenkiintonsa ja energiansa keskittyy tutkimukseen, opetukseen ja kirjoittamiseen. Vuosikymme-nen merkittävät kirjat ovat Euroopan 1800-luvun kokonaisnäkemyksen esittävä Porvariston nousu, rohkea ja aivan uusia näköaloja avaava Muinaisuutemme merivallat ja vihdoin jättiurakka, kolmiosainen Helsingin Yliopisto 1640–1990.Mutta aktiivisen, energisen professorin elämään sisältyy paljon muutakin. Klinge kertoo intensiivisesti ja eloisasti Mika Waltarin muistomerkin kiemuraisista syntyvaiheista ja Paasikiven päiväkirjojen julkaisuprosessista. Yksityiselämän tärkeitä virstanpylväitä osuu tälle vuosikymmenelle:muutto uuteen kotiin Ullanlinnaan sekä lennokkaat 50-vuotisjuhlat. Ja Matti Klinge käy New Yorkissakin…

Olavi Paavolainen ja Volga-joki, Georg August Wallin ja Phileas Fogg, Paasikivi ja shaketti - kuten aina Matti Klingen päiväkirja liikkuu virkeästi ja yllättävästi aikakaudesta toiseen, suurmiehestä kuriositeettiin, historiallisesta perspektiivistä päiväkohtaiseen. Tällä kertaa lukija oppii myös, kuka oli Bonneval Ahmet Passha, ”Sulttaanin mörssärijoukkojen päämies, Karamanian kahden hevosenhännän arvoinen beglerbegi, tanssivien dervisshien yhteisön maallikkoveli, entinen keisarillinen Obrist-Feldzugmeister, valtionvanki ja renegaatti”.

Matti Klingen muistelmien viides osa alkaa kirjoittajan avomielisellä reflektiolla päiväkirjan kirjoittamisen ja päivittäisten muistiinpanojen merkityksestä. ”Itse näen dokumentoinnin eräänlaisena puolustuspuheena, ensisijassa itselleni, osoituksena siitä että olen ollut riittävän ahkera ja hyödyllinen, välillä suurenkin sosiaalisen epävarmuuden torjuntana. Epävarmuutta ei ole ollut syytä näyttää tai korostaa ulospäin, valittelu ei ole kuulunut tyyliin, se on varmastikin kodin perua.”Dokumentointi antaa vankan pohjan Klingen näkemykselle ja kokemukselle 1990-luvusta, josta hän kirjoittaa terävästi ja näkemyksellisesti. Saksa yhdistyy, Euroopan talousyhteisö tiivistyy unioniksi, johon Suomikin liittyy. Maassa on lama, jonka keskellä käydään yllätyksellinen presidentinvaali. Osallistuvana intellektuellina Klinge seuraa aikaansa, kirjoittaa, puhuu ja vaikuttaa. Ajanjaksoon liittyvät myös maanpuolustuskurssi sekä maalausharrastuksen uudelleenviriäminen ja ensimmäinen näyttely. 90-luku merkitsee myös syventymistä kahteen merkitykselliseen kirjailijaan, Marcel Proustiin ja Jaan Krossiin. Mutta tärkeintä on työ professorina, nuorison opettajana yliopistolla. Teos päättyy jäähyväisluentoon ja muotokuvan paljastamiseen toukokuussa 2001.

Monumentaaliseksi kasvaneen päiväkirjasarjan 20. nide.