Kirjahaku

Kerimäellä vuonna 1974 syntyneen Mikko Haaksluodon neljäs novellikokoelma sisältää kolme laajaa kertomusta.Ensimmäisessä kertomuksessa tutustutaan boheemiksi taivaanrannanmaalariksi ajautuneeseen noin kolmekymppiseen Jarkkiin. Monen mutkan kautta hän on onnistunut saamaan ihan hyvän koulutuksen, mutta työelämään hän ei ole uskaltanut siirtyä, eikä perheestä tai parisuhteesta ole hänellä hajuakaan. Hän elättelee jokseenkin epärealistisia haaveita kirjailijaksi tulemisesta, ja vaikka hän kuinka selittelee asioita itselleen parhain päin, syyllisyys toisten kustannuksella elämisestä painaa hänen mieltänsä. Kylmien tosiasioitten kohtaaminen on edessä, kun Jarkki saa yllättäen kutsun serkkutyttönsä häihin. Hänen ymmärtäjäkseen ja auttajakseen ilmestyy kuitenkin pelastava enkeli odottamattomalta taholta ja odottamattomin seurauksin.Toisessa kertomuksessa päähenkilö on nuori psykologi Hanna, joka on tullut Helsingistä viettämään talvilomaansa kotiseudulle Etelä-Savoon. Lapsuuskodissa Hanna joutuu kohtaamaan ne ristiriidat, joita hän on ainakin osittain paennut muuttamalla pääkaupunkiin heti ylioppilaaksi päästyään. Äidin ja tyttären suhde on vaikea, ja kompleksinen on myös Hannan suhde isoveljeensä Jarkkoon, joka on juuttunut vanhempiensa luokse peräkammarin pojaksi. Tunnelma tiivistyy, kun velvollisuudentuntoinen Hanna lähtee tapaamaan vanhaa koulukaveriaan ja hänen perhettään. Onko kaikki opiskelu ja eteenpäin ponnistelu ollut turhaa, kun jotkut näyttävät pärjäävän elämässä paremmin mitään yrittämättä? Ja mitä kaikesta vaivan näkemisestä on jäänyt Hannalle käteen, kun omaa jälkikasvuakaan ei hänellä ole?Kirjan nimikkonovellissa kohdataan avovaimonsa jättämä Jaakko Mahonen. Nainen on löytänyt uuden rakkauden ja on vienyt yhteisen lapsen mennessään, entinen kotitalo on siirtynyt uusille omistajille, Jaakolla ei ole työpaikkaa, hänen hermonsa ovat riekaleina, unettomuus vaivaa ja repsahtaminen ryyppäyskierteeseen kummittelee kaiken aikaa mielen pohjalla. Jaakko on jäänyt aika yksin, eikä hän saa erityisemmin myötätuntoa sen enempää sosiaalitoimistosta kuin terveyskeskuksestakaan. Vain entinen anoppi muistaa häntä tukea, mutta silti kaikki kaaoksen ainekset ovat olemassa. Seuraukset ovat kohtalokkaat, kun mies kohtaa riittävästi epäonnistumisia lyhyessä ajassa. Niin oikeusvaltiossa kuin elämmekin, isän oikeus lapseensa on käytännössä usein vähintään kyseenalainen.

Puistoon tuli joka päivä vanha mies. Kuka hän oli ja mistä hän tuli, sitä ei kukaan tuntunut tietävän. Joka päivä hän tuli samaiselle puistonpenkille istuskelemaan ja puluja ruokkimaan. Hänen tuloaikansakin oli melkein aina sama: siinä kahden ja kolmen tienoilla iltapäivällä.Liisan äiti oli kaikki päivät kotona. Koulussa Liisalle oli kerrottu, että vain varakkaiden miesten vaimot saattoivat nykyaikana jäädä sillä tavalla kotiäideiksi. Kenties siinä oli jotain perää, sillä ei Liisa ainakaan tuntenut ketään toista äitiä, joka ei olisi käynyt ansiotyössä.Käsissäsi oleva teos Syksystä jouluun sisältää Kerimäellä vuonna 1974 syntyneen Mikko Haaksluodon varhaisia novelleja vuosilta 1998 ja 1999. Mikko Haaksluoto on aikaisemmin julkaissut neljä novellikokoelmaa ja yhden runokokoelman. Vuodesta 2007 lähtien hän on asunut Kotkassa.Mikko Haaksluoto tienaa leipäänsä rakennusalan suunnittelutehtävissä ja kirjoittelee vapaa-aikanaan. Hänen teoksissaan liikutaan usein itäsuomalaisessa ympäristössä menneillä vuosikymmenillä.

”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.” (1. Kor. 10:12)Hieman alle kolmikymppisen Jounin elämä ei ole sujunut suunnitelmien mukaisesti. Matematiikan opinnot yliopistossa ovat keskeytyneet ja mies on juuttunut kotiseudulleen Etelä-Savoon. Ilman maisterin papereita hän saa kouluista vain tilapäisiä työsuhteita. Nuorena solmittu avioliitto Hennan kanssa on kariutunut tämän lähdettyä toisen miehen matkaan. Ex-vaimo on myös vienyt avioliitossa syntyneen alle kouluikäisen pojan mennessään.Jounin sisimpään on syntynyt päähänpinttymä, että jospa uusi parisuhde jollakin ihmeellisellä tavalla ratkaisisi kaiken hänen edukseen. Kuumeinen etsintä tuottaakin tuloksen, kun hän tutustuu kauniiseen ja seksikkääseen Leaan. Suhde alkaa lupaavasti, mutta miksi Jounin mieli karkailee usein takaisin entiseen?Kerimäellä vuonna 1974 syntynyt Mikko Haaksluoto on julkaissut aikaisemmin viisi novellikokoelmaa ja kaksi runoteosta. Laastarisuhteita on hänen ensimmäinen romaaninsa.

Miten hengellinen kasvatus kohtaa rikkoutuneen television? Kuinka lapset pyytävät korjausapua korkeimmilta voimilta ja mitä oivalluksia se herättää? Miten aikuinen voi osoittaa todellista laupeutta vähäosaisia kohtaan? Onko nyrkki joskus opettajan ainoa keino kasvattaa ihmisenlasta? Mitä suvaitsevaisuus ihan oikeasti on? Miten sietää militantin appiukon katteettomia sankaritarinoita? Millaista on elämä ilman mitään ongelmia? Miten ahdistavaa voikaan pornoaddiktoituneen saarnamiehen elämä olla maallisten houkutusten ympäröimänä? Ja onko naurulla sijaa tekopyhyyden keskellä?MIKKO HAAKSLUOTO on kirjoittanut kahdeksan elämänkokoista novellia, joissa maailmanmenoa tarkastellaan nuoren ihmisen näkökulmasta. Novellien aiheet koskettavat kaikkia ja ajattomuudessaan niissä on suurta sanottavaa. Lisäksi kertomukset sisältävät pienen, oleellisen naurun ja hymyn.MIKKO HAAKSLUODON kieli on tarkkaa ja hersyvällä eteläsavolaisella puheenparrella höystettyä - kerrassaan vastustamatonta!

Kymmenen tarinaa pienestä Salokylästä, joka voisi olla mikä tahansa kylä Suomessa. Kymmenen tarinaa kyläläisistä, jotka ovat persoonia, orikinelleja, ja jotka ovat eläneet itsensä näköisen sekä itsensä oloisen elämän. Kymmenen tarinaa kadonneesta maasta, hävinneestä maaseudusta, menneistä maaseudun asukkaista sekä elämäntavasta, jota ei enää ole, jota ei enää koskaan tule.Kirjailija Mikko Haaksluoto herättää sanoillaan eloon 1970- ja 1980-lukujen maaseudun ja nostaa esille ihmisyyden. Tarinat ovat kuin oikeasti elettyä elämää, henkilöt puhuvat ja toimivat kuten pienessä yhteisössä elävien tuleekin. Kymmenellä henkilökuvallaan Haaksluoto luo romaanin, joka herättää eloon jotain kadonnutta ja kaivattua. Orikinellit on suurenmoinen ja syvän tragikoominen kunnianosoitus menneen ajan maaseudulle ja sen asukkaille.KirjailijastaKirjailija Mikko Haaksluoto on syntynyt Kerimäellä vuonna 1974. Nykyään hän elää Kotkassa ja tienaa elantoaan rakennusinsinöörinä suunnittelutehtävissä. Haaksluoto on naimisissa kuvataitelija Aleksandra Hintsalan kanssa ja hänellä on kaksi poikaa. Orikinellit on Haaksluodon 11. julkaistu kirja. Sitä ennen häneltä on ilmestynyt viisi novellikokoelmaa, kolme runoteosta ja kaksi romaania. Hänen teoksissaan liikutaan usein eteläsavolaisessa maalaismiljöössä menneillä vuosikymmenillä.

- Se pittää meijän vanhojen akkojen vuan kestee. Tapahtupa sitten mitä tahasa. Eiks niin Saimi? Aikko lausui rauhoittelevalla äänensävyllä.- ... joo... mikäs muukaan tässä auttaa...- Eihän myö vanhat ämmät käyvä näitten ukonpirulaisten takia suotta suremaan. Männään vuan etteenpäin, vaikka pommeja kävis taivaalta satamaan. Eiks niin Saimi?- ... joo... niin se vuan pittää tehä...Viisi ämmää, akkaa, naista. Viisi tarinaa heistä.ÄMMÄT kuvaa suurella kunnioituksella maaseudun naisia, jotka tiesivät olevansa naisia. Nämä upeat ja sisukkaan sitkeät naiset pitivät pystyssä perheitä, sukuja, kyliä - kokonaisia yhteisöjä. Eivätkä he loukkaantuneet siitä, jos heitä kutsuttiin ämmiksi, akoiksi tai naisiksi. Kirjailija Mikko Haaksluoto piirtää sanoillaan upeat henkilökuvat maaseudun naisista. Viidestä tarinasta muodostuu yhtä kyläyhteisöä elämänmakuisesti kuvaava episodiromaani.

Mikko Haaksluodon uusin kirja vie lukijan entiseen Pielisensuun kuntaan. Vuonna 1948 työmies Kalle Mäkelä kokee voimallisen uskoon tulemisen. Kalle liittyy vaimonsa Valman kanssa helluntaiseurakuntaan, ja aluksi kaikki näyttää olevan hyvällä mallilla Hukanhaudan rintamamiestalossa. Yhdessä vaiheessa puolisoitten välit kuitenkin kylmenevät merkillisellä tavalla. Mitä heidän välillään on oikein tapahtunut? Kuinka on mahdollista asua saman katon alla vuodesta toiseen, kun puheväleissäkään ei enää olla? Tätä pohtivat kirjassa niin lapset kuin lastenlapsetkin.

Kun joku sanoo asiatnaulankantaankun joku vääntää asiatrautalangastaniin että senmattimeikäläinenkinvoi käsittääsen kaiken voi tietenkinkuitata yhdellä tokaisulla.Tuo on populismia.

Varusmiespalveluksen p ttyess Pasilla on hieman pallo hukassa el m ns suhteen. Parempaakaan vaihtoehtoa keksim tt h n muuttaa pienelle paikkakunnalle Etel -Savoon ja menee betonielementtitehtaaseen hanttihommiin. Ty paikan sis inen maailma aukenee h nelle pian, ja pitk n talven aikana h n tutustuu laajasti tehtaan henkil st n toimitusjohtajasta hanslankareihin. V h n kerrallaan tulevaisuuden suuntaviivat alkavat hahmottua nuoren miehen mieless .

Tielle lähteä ja takaisinalkupisteeseen palata -yksinkertainenkin ratkaisu antaa paljon,kun sitä on kyllin kauan etsinyt.Kerimäellä vuonna 1974 syntynyt kirjailija Mikko Haaksluoto on aikaisemmin julkaissut kolme novellikokoelmaa. Kirveellä veistetyt on hänen ensimmäinen runokokoelmansa. Pohdiskelevalla ja selkeällä tyylillä kirjoitetut pikkutekstit ovat syntyneet vuosina 1995-2013. Ajatusten pääpaino on uskonnollisissa ja elämänkatsomuksellisissa kysymyksissä, mutta toki Haaksluodon runoissa käsitellään myös muita elämän tärkeitä asioita, kuten parisuhdetta, elannon hankkimista ja ympäröivää yhteiskuntaa.

Se on aina viikon kohokohtakun menen pojan kanssa uimahalliin.Ukko pääsee miesten saunaan heittää löylyä kuin isot äijät käy täyttämässä ämpärin kuin aikamiehet rupattelee eläkeläissetien kanssa.Pukuhuoneessa juodaan limpparit avataan karkkiaski aina niitä puuhapetenamuja.Nämä ovat niitä elämän parhaita hetkiä ajattelen ääneen poika toistaa sen kuin papukaija.Ehkä hän sen muistaa joskus parinkymmenenvuoden päästä -muistaa ja ymmärtää.Mikko Haaksluoto (s. 1974 Kerimäki) on julkaissut aikaisemmin kuusi teosta. Kesällä kerran on hänen toinen runokokoelmansa.

Mikko Haaksluodon uusin kirja Konnat on päätösosa hänen kirjoittamalleen Salokylä-trilogialle, jonka aikaisemmin julkaistut teokset ovat Orikinellit (2022) sekä Ämmät (2024). Kolmannessa osassa pääosassa ovat ne laitapuolen kulkijat, taivaanrannanmaalarit ja pikkurikolliset, jotka menneillä vuosikymmenillä vaikuttivat Etelä-Savossa sijaitsevassa Salokylän maalaismiljöössä. Kaikesta pahuudestaan, rosoisuudestaan ja epäsovinnaisuudestaan huolimatta Konnat ovat toisaalta myös henkeviä ja sympaattisia hahmoja. Koska he eivät ole oikein sopeutuneet yhteiskunnan asettamiin sääntöihin ja rajoihin, päivästä toiseen selviytyminen vaatii heiltä usein melkoista nokkeluutta ja kekseliäisyyttä.

Harrilla on ongelma. H n on jo 37-vuotias, eik h nell ole oikeastaan koskaan ollut parisuhdetta. Harrissa ei pit isi olla mit n erityisemp vikaa, sill h n on kaikin puolin kiltti ja kunnollinen mies ja h nell on vakituinen ty paikkakin. Silti h n ei ole l yt nyt rinnalleen el m nkumppania lukuisista yrityksist huolimatta. Yksin isyys ahdistaa, eik tilannetta ainakaan paranna vieress py riv psykologiyst v , jolla on oma p h npinttym ns Harrin seksuaalisesta suuntautumisesta. Er n kev n Harrin el m kuitenkin yll tt en muuttuu. Sateenkaaren varjossa on romaani suomalaisesta incel-miehest ja h nen sis isest kipuilustaan.