Kirjahaku

Irma er en ensom, eldre kvinne som lengter ettqer .andres nærvær og varme. For å stifte bekjentskaper ringer hun på dørklokker under dekke av at hun foretar spørre.undersøkelser. Gjennom sin fiktive utspørring, og påfølgende. «kundeoppfølging», kommer hun nærmere inn på menneskene i nabolaget. Men for noen forekommer .etter hvert spørsmålene hennes å være litt vel .underlige, og enkelte begynner å fatte mistanke om at noe ikke er helt slik det burde være. "Nesedagen" er Mikko Rimminens tredje roman. Med sin eksperimentelle og forbløffende språkføring tar han leseren med seg inn i Irmas merkelige tankeunivers. Et univers som både er kaotisk og komisk, der tanker springer fra det ene til det andre gjennom absurde assosiasjoner og hvor det anspente forholdet mellom Irma og hennes omverden stadig kaller på latteren såvel som leserens medfølelse. Mikko Rimminen mottok den prestisjefylte.Finlandia-prisen for Nesedagen i 2010.

Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani kuvaa yhden päivän Marsalkan, Lihin ja Hennisen elämästä Kallion kaupunginosassa. Rahvaankuvauksen perinteitä kunnioittaen kirja marssittaa esiin kalliolaisen elämän koko kirjon, muun muassa nopanheiton iloineen ja suruineen. Marsalkka kohtaa Lippakioskilla edellisen illan jäljiltä rohtuneeseen kuntoon ajautuneet Hennisen ja Lihin. He lähtevät Marsalkan kotiin hakemaan puuttuvaa noppaa, eivätkä sitä löydä. Järkytyksestä täytyy toipua, kukin tekee sen omalla tavallaan. Kolmikko päättää että päivästä on kaikesta huolimatta tulossa mitä mainioin ja paneutuu hortoiluun kaupungin laidalla. He tuntevat suurta myötämieltä maailmaa kohtaan ja toivovat siltä vain vähän rakkautta, mutta maailma ei pyynnöistä piittaa. Sen he saavat tuta poliisin, nuorisolaisten, raitiovaunutarkastajien ja moottoripyöräjengiläisten kautta. Heidät on tuomittu kulkemaan Kallioon ja tuntemaan kiitollisuutta siitä etteivät ole sentään aivan kokonaan yksin. Mikko Rimminen on kirjoittanut suuren aikalaiskuvauksen maailmasta, jossa omasta elämästä ei saa lomaa. Pussikaljaromaani jatkaa vankkaa Kallio-kuvauksen perinnettä sydämellisen toivottomuuden hengessä.

FINLANDIA 2010Mikko Rimmisen kolmas romaani Nenäpäivä kertoo Hakaniemessä Säästöpankinrannassa yksin asuvasta, ihmisrakkaasta Irmasta.Paljon emme tiedä, mutta jollain tavalla Irman elämä on liikahtanut sijoiltaan. Ihmisseuran kaipuussaan hän ajautuu soittelemaan ovikelloja sekä omassa naapurustossaan Hakaniemessä että Keravalla, jonne hän sattumalta päätyy.Koska ihmisten ovikelloja ei voi soitella ilman syytä, keksii Irma peitetarinaksi olevansa Taloustutkimuksen kyselytutkija. Ikävä kyllä kysymykset ovat jokseenkin hämäriä ja tutkimusmenetelmät outoja ja selitykset hatarahkoja.Viikkojen galluptöiden jälkeen alkavat jotkut keravalaisetepäillä Irman ammatillista aitoutta ja soittavat poliisille. Irma hätääntyy. Mitä ihmiset ajattelevat? Hän on sitä paitsi ehtinyt jo kovasti kiintyä haastateltaviinsa.Irman on pakko palata paikalle, mutta kiinni jäämisen pelko alkaa käydä hetki hetkeltä aiheellisemmaksi. Mikko Rimminen on kirjoittanut uskomattoman hellän, jysäyttävän surumielisen ja tolkuttoman hauskan kertomuksen ihmisrakkaudesta. Ihminen on lämpöhakuinen ohjus. Niin on Irmakin. Hän tarttuu toimeen, toimi vain on väärä.Koskaan ei ole suomalaisessa kirjallisuudessa kuvattu naista näin verbaalisena olentona ja haikean hellästi. Mikko Rimmisellä on nerollinen kyky saada lukija rakastamaan maailmaa kaikkinensa.

Mikko Rimmisen kolmas romaani Nenäpäivä kertoo Hakaniemessä yksin asuvasta, ihmisrakkaasta Irmasta.Paljon emme tiedä, mutta jollain tavalla Irman elämä on liikahtanut sijoiltaan. Ihmisseuran kaipuussaan hän ajautuu soittelemaan ovikelloja sekä omassa naapurustossaan että Keravalla, jonne hän sattumalta päätyy.Koska ihmisten ovikelloja ei voi soitella ilman syytä, keksii Irma peitetarinaksi olevansa Taloustutkimuksen kyselytutkija. Ikävä kyllä kysymykset ovat jokseenkin hämäriä ja tutkimusmenetelmät outoja ja selitykset hatarahkoja.Viikkojen galluptöiden jälkeen alkavat jotkut keravalaiset epäillä Irman ammatillista aitoutta ja soittavat poliisille. Irma hätääntyy. Mitä ihmiset ajattelevat? Hän on sitä paitsi ehtinyt jo kovasti kiintyä haastateltaviinsa.Irman on pakko palata paikalle, mutta kiinni jäämisen pelko alkaa käydä hetki hetkeltä aiheellisemmaksi.Mikko Rimminen on kirjoittanut uskomattoman hellän, jysäyttävän surumielisen ja tolkuttoman hauskan kertomuksen ihmisrakkaudesta. Ihminen on lämpöhakuinen ohjus. Niin on Irmakin. Hän tarttuu toimeen, toimi vain on väärä.Koskaan ei ole suomalaisessa kirjallisuudessa kuvattu naista näin verbaalisena olentona ja haikean hellästi. Mikko Rimmisellä on nerollinen kyky saada lukija rakastamaan maailmaa kaikkinensa.Nenäpäivä voitti vuoden parhaalle romaanille myönnettävän Finlandia-palkinnon 2010.

Berliinissä Elsa-Brändström-Strassella asuva Ernst käy päivittäin työpaikallaan, tekee päivittäin asioita ja ”on” päivittäin.Se, mitä hän varsinaisesti vaikkapa työpaikallaan tekee, on hieman hämärän peitossa, mutta eräänä myrskyisenä aamuna hänen raahustaessaan jälleen työpaikalleen alkavat tapahtumat vyöryä, ainakin vähän.Ernst ohjataan uuden tehtävän pariin. Hän päätyy askarruttavaan kellarilaboratorioon vartioimaan salaperäistä ”kuutiota”. Samaan aikaan toisaalla tai ihan eri aikaan samassa paikassa tai jossakin näiden yhdistelmässä ruotsalainen laupeudensisar Elsa Brändström hoitaa sotavankeja Siperiassa. Muutakin tapahtuu.Mitä hiivattia? Jokin ei nyt täsmää, kuten romaanissa ja romaaneissa sanotaan. Aika, paikka ja etäisyys töykkyilevät sinne ja tänne kuin oltaisiin mustan aukon likipiirissä. Mitä tavallinen virkamies voi sille, että koko kertomus on vaarassa mupeltua pilkkeeksi häränpyllyyntyneiden luonnonlakien ja merkkijärjestelmien keskellä? Kuka tekstiä sabotoi ja kuka hallinnoi? Jotain tekemistä koko salaliitolla on merkillisen kuution kanssa.Ja samaan aikaan toisaalla tai ihan eri aikaan samassa paikassa tai - niin. Niin!

Tuttavien kesken herra Lyysälä on yksinkertaisesti Lyy, mutta varsinaisia tuttavia hänellä ei yksinkertaisesti ole. Vanhenemaan vetäytynyt herrasmies ei elämältä paljoa vaadi. Hän autoilee, asustelee helsinkiläisessä kerrostalossa ja ylläpitää tahdikasta hajurakoa taloyhtiön asukkaisiin. Yksi asukkaista, nuori poika, vaikuttaisi tosin jostakin syystä kiintyneen Lyyhyn, ja kun tämä uusi ystävääkisti katoaa, ei syyllisestä ole taloyhtiön kenttätuomioistuimessa epäilystäkään.Kroonisen tuppisuinen Lyy ei omaa tilannettaan helpota. Jokainen uusi yritys vuorovaikutukseksi typistyy joukoksi vahingollisia tölväisyjä, jotka ajavat hänet yhä pahempaan umpisolmuun. Mielensä joutuvat pahoittamaan niin isännöitsijä, talonmiehenrouva kuin läpikelju Tietäväinen, joka näkee Lyyssä pelkkää rikollista luonnetta.Jos se näyttää siltä on surullinen kuvaus surullisesta ihmisestä, jonka menneisyyteen sullottu menetys pakottaa vaikenemaan. Syyllistäminen, syyllisyys ja ja näiden muodostaman möykyn kantaminen koostavat sopan, jonka Rimminen sekoittaa kauniiksi, lempeäksi nautintoaineeksi.

Pealkirjast hoolimata ei tohiks "Olleromaani" võtta kui joomatuurikroonikat. Need kolm meest, kelle kulgemist Helsingi Kallio linnaosa tänavatel me ühe ööpäeva jooksul jälgida saame, ei ole nii-öelda jooma peal väljas, vaid lihtsalt elavad oma elu ja seda päeva. Tõsiasi, et nii ühe kui ka teise jooksul pruugitakse ohtralt joovastavaid jooke, ei tee sellest kuidagi erilist, see lihtsalt on nii, nende elu on selline. Lihtne ja keeruline korraga, sest meeste suurem siht (kui see üldse olemas on) sellest loost ei selgu, aga väiksemad, nii-öelda etapieesmärgid, muutuvad aina keerulisemaks ning koos sellega ka probleemid, mille üle mõeldakse. Ja tegelikult on ses loos ka neljas oluline tegelane, seesama Kallio linnajagu Helsingis oma inimeste, kohtade, lõhnade ja tabamatult koduse allakäinud atmosfääriga.Mikko Rimminen (s. 1975) sai laiemalt tuntuks just oma debüüdi, 2004. aastal ilmunud "Olleromaaniga". 2010. aastal pälvis ta Finlandia auhinna romaani "Ninapäev" ("Nenäpäivä") eest. Praeguseks on temalt ilmunud kaks luulekogu ja neli romaani, viimased on peale teravmeelse süzhee äratanud tähelepanu ka omapärase keelekasutuse ja jutustamisstiili tõttu.