Kirjahaku

Tutkimuksessa tarkastellaan 15-19-vuotiaiden nuorten kirjoittamia kuluttajatarinoita sekä heidän käsityksiään vihreästä kuluttamisesta. Suomalainen harkitsevuuteen ja säästäväisyyteen perustuva kuluttajaihanne vaikuttavaa kuluttamista koskevaan tarinavarantoon ja kulutuskielen ilmauksiin myös nuorten puheessa. Kulutuksen nautinto ja tuhlauksen ilo eivät ole niin leimallista runsauden keskellä eläville nuorille kuluttajille kuin usein ajatellaan. Maltillinen ja kontrolliin perustuva kuluttajuus on hyve, ja vihreän kulutuksen eetos tukee tätä perinteistä, pidättyväistä kulutuseetosta. Nuoret ovat kontrollista huolimatta kuitenkin kääntäneet tuhlauksen myönteiseksi merkitykseksi: tuhlaajapojat ja -tytöt osaavat nauttia kulutuksen mielihyvästä.

Teoksessa liikutaan merenpohjalta avaruuden syvyyksiin, ihmisten välisissä vetovoimissa, läheisyyksissä ja etäisyyksissä. Ajankohtaisia ilmiöitä ja tapahtumia tarkastellaan runollisista näkökulmista, pohditaan ihmisluonnetta - ja tarvettamme tuhota sitä, mitä rakastamme. Onnistummeko lopulta tuhoamaan toisemme, elinympäristömme ja itsemme? Tässä runoteoksessa ennakoidaan, miltä se voisi näyttää, toivoa unohtamatta. Minna Autio on opiskellut kirjoittamista tamperelaisessa Viita-akatemiassa, ja hänen esikoiteoksensa Spiraali julkaistiin vuonna 2015 (Sanasato). Alun perin hän opiskeli kirjastovirkailijaksi, mutta on toiminut pitkään sanataideopettajana sekä erilaisissa tehtävissä kirjallisuuden ja viestinnän parissa. Nykyään hän asuu Humppilassa kissansa ja koiransa kanssa ja toimii ammattijärjestäjänä. Hän rakastaa vanhoja taloja ja elämäntarinoita, ihmettelee ihmisyyttä ja seuraa ehkä hiukan liikaa uutisia. Mieluiten hän kuuntelee sadetta ja hiljaisuutta, tekee käsitöitä ja kirjoittaa.

Minna Aution esikoisrunokokoelman Spiraalin (Sanasato 2016) teemoja ovat mm. ajan kerrostumat, yllättävät yhteydet, arkisen maailman absurdius ja ihmeellisyys sekä jonkun tai jonkin kaipuu; toivo löytämisestä - tai luopumisesta. Miksi palasit, hän kysyy - vanha nainen mustassa hartiahuivissaan. Keinun takia, vastaan ja tajuan: se ei ole totta. Nurkassa on peili, valuneen hopean pinnassa karhea hahmo. Keinussa tyttö on yksin. Minna Autio (s. 1975) on aikaisemmin Tampereella, nyt Humppilassa asuva runoilija, joka on toiminut monipuolisesti sanataiteen parissa. Hän on opiskellut kirjoittamista Tampereen Viita-akatemiassa ja ohjannut itse luovan kirjoittamisen ryhmiä.