Kirjahaku

A rip-roaring, cosy crime novel, perfect for fans of Richard Osman’s The Thursday Murder Club and M. C. Beaton’s Agatha Raisin series.Good detectives come in all manner of guises . . .Meet Siiri and Irma, best friends and the queen bees of Sunset Grove, a retirement community for those still young at heart. With a combined age of nearly 180, Siiri and Irma are still just as inquisitive and witty as when they first met decades ago. But when their comfortable world is upturned by a suspicious death at Sunset Grove, Siiri and Irma are shocked into doing something about it. Determined to find out exactly what happened and why, they begin their own private investigations and form The Lavender Ladies Detective Agency. The trouble is, beneath Sunset Grove's calm facade, there is more going on than meets the eye, and Siiri and Irma soon discover far more than they bargained for . . .Death in Sunset Grove by Minna Lindgren is full of wit and warmth, continue the mystery series with Escape from Sunset Grove.

Irma and Siiri go out with a bang in The End of Sunset Grove, the conclusion to Minna Lindgren's Lavender Ladies Detective Agency trilogy. A hilarious cosy crime mystery, perfect for fans of Richard Osman’s The Thursday Murder Club and M.C. Beaton.Best friends Irma and Siiri are relieved when they can finally return home, but things have changed in the retirement home . . . Sunset Grove is under new management, a sinister organization that promises spiritual enlightenment in return for donations from its residents. And the staff seem to have disappeared, replaced by technology that remotely takes care of all of their needs, if only they could work out how to use it . . . The Lavender Ladies are increasingly suspicious of the new order and plan an elaborate act of sabotage. But their last hurrah has some drastic consequences – will the Lavender Ladies get more than they bargained for?

It’s not easy sharing a flat. Especially when you’re 95 years old . . .Escape from Sunset Grove is the second hilarious and heartwarming crime caper in Minna Lindgren's Lavender Ladies Detective Agency trilogy. Perfect for fans of Richard Osman’s The Thursday Murder Club and M.C. BeatonChange is afoot at Sunset Grove retirement home, and its residents aren’t impressed. Under threat from falling masonry, best friends Irma and Siiri are forced out of their home to negotiate twenty-first-century living in the centre of Helsinki. Their new surroundings throw up an endless number of daily challenges, from caring for the ailing Anna-Lisa to the mystery of which of the many remotes controls the TV. The pair are joined by growing numbers of friends in their flat-share, and their new close-quarters living raises some unexpected questions. As the Lavender Ladies begin to dig a little deeper, they find themselves following a trail of corruption, deceit and intimidation that might just lead them to their own front door . . . The Lavender Ladies must steel themselves for what is set to be their most dangerous case yet.Filled with wit and warmth, continue the cosy crime series with The End of Sunset Grove.

Die aufgeweckten, sehr agilen Witwen Siiri, Irma und Anna-Liisa sind Nachbarinnen in der Senioren­residenz >>Abendhain>Abendhain

Alter schützt vor Torheit nicht: Drei uralte Freundinnen gründen eine WG Ein Buch über beste Freundinnen, die trotz ihres hohen Alters weder ihren Humor noch ihren Sinn für das, was im Leben zählt, verlieren und einfach nur wollen, dass man sie so leben lässt, wie sie das gerne möchten. Die aufgeweckten, sehr agilen Witwen Siiri, Irma und Anna-Liisa sind Nachbarinnen in der Seniorenresidenz >>Abendhain>BotschafterIn diesem zweiten Buch von Bestsellerautorin Minna Lindgren rund um drei (ur)alte Freundinnen geht es wieder turbulent zu. Ein lustiges und ehrliches Buch über Freundschaft, Alter und die Tücken des Zusammenlebens. >>Verrückte Geschichte mit viel feinem, schwarzen Humor.>Rotwein für drei alte Damen

Virkistyn edessä olevasta haasteesta. Aion sanoa johtajalle suorat sanat. Olen harjoitellut kotona peilin edessä ja hellan ääressä palopuheita. En ole vaatimaton enkä arka, vaan omanarvontuntoinen ammattilainen, joka sanoo häpeämättä työnantajalle olevansa kultakimpale, josta työnantajan tulisi pitää kynsin hampain kiinni ja tarjota pikemmin houkuttimia kuin irtisanomissopimusta. Pukeudun pyhäpukuun, pöyhistän hiukseni ja kiillotan kenkäni. Katson, että nenänjuuressa ei ole furunkkelia. Tilaan taksin, sillä en ole nöyristelijä enkä keppikerjäläinen, vaan merkittävä tekijä, joka saapuu mustalla Mersulla neuvotteluun esittämään vaatimuksia. Saan pornokuvilla koristellun tilataksin. Kuljettaja ei tiedä, missä on Länsi-Pasila. Hän alkaa keskustella navigaattorinsa kanssa, joka lepertelee makuukamariäänellä englanniksi. "You have reached your destination" kuulostaa järisyttävän kohtalokkaalta.

Ehtoolehdosta on paettava. Virolaiset ja puolalaiset, suomeksi kiroilevat työmiehet aloittavat putkiremonttipiikkauksen hävyttömän aikaisin ja pitävät ensimmäisen taukonsa, kun ovat herättäneet palvelutalon asukkaat kaksi tuntia liian aikaisin. Joka paikassa on pölyä, tavaraa katoaa ja vessojen välisiä seiniä kaadetaan.Ikipontevat yli yhdeksänkymppiset Siiri, Irma, Anna-Liisa ja kumppanit joutuvat jälleen tarttumaan itse toimeen. He päätyvät nuorten suosimaan kimppakämppäratkaisuun eksoottisessa Hakaniemessä, mikä riittäisi heille jo seikkailuksi itsessään. Omin voimin sankarit ryhtyvät kuitenkin myös selvittämään Ehtoolehdon putkiremontin vaiheita, se kun vaikuttaa epäilyttävän rikolliselta hankkeelta. Mutta kukapa tässä olisi täysin puhdas pulmunen - kun pakolaisvanhuksilla on takanaan yhteensä yli 400 vuotta elämää, olisi kumma, jos uusi yhteiselo olisi kitkatonta ja kenenkään menneisyydestä ei paljastuisi mitään hämärää.

Evakkoaikansa jälkeen yli 90-vuotiaat Siiri, Irma, Anna-Liisa ja kumppanit palaavat remontoituun, upouuteen palvelutalo Ehtoolehtoon. Se on nyt tulevaisuuden palvelukonsepti, monitoroidun hoivan pilottiyksikkö. Hoitajia ei enää tarvita. Lattiaanturit hälyttävät kaatuvasta vanhuksesta, älyhousut kertovat hädän laadun reaaliajassa, ja ruoka tulee tulostimesta.Pieneksi ongelmaksi muodostuu se, että asukkaat ja vimpaimet eivät kerta kaikkiaan puhu samaa kieltä. Vanhusten lisäksi Ehtoolehtoon on jäänyt uuden omistajayhtiön vapaaehtoistyöntekijät, jotka sairaanhoidon asemesta pitävät huolta sielujen tämän- ja tuonpuoleisesta hyvinvoinnista. Tästä ainoasta ihmiskontaktista monet asukkaat ottavat mielellään vaarin – joka puolella vilistävistä rotista kun ei ole niinkään juttuseuraksi.Kun vanhukset höpöttelevät terveydenhoitopaneeleille, Anna-Liisa on sortua rahaasioidensa alle ja uusi lahko-omistaja ei ole niin suvaitsevainen kuin Ehtoolehdon asukkaat ansaitsisivat, on Siirin ja Irman jälleen aika ryhtyä toimeen. Heidän seikkailunsa vie perikuntariitojen, uskontoshoppailun ja automaattisen tietojenkäsittelyn käsittämättömiin maailmoihin. Ovatko Ehtoolehdon päivät luetut?

Outoja kuolemia, lääkekauppaa, suihkukohtauksia. Yhdeksänkymppiset ystävykset, Siiri ja Irma, joiden elämää rytmittävät punaviini, raitiovaunut ja hautajaiset. Paikka, jossa kuolemaakin pahempi kohtalo on joutua dementiaosastolle. Tällainen on Ehtoolehto, aika tavallinen palvelutalo.Kuolema Ehtoolehdossa aloitti Minna Lindgrenin menestystrilogian, jonka toinen osa Ehtoolehdon pakolaiset ilmestyi keväällä 2014. Romaani on julmetun hauska ja jännittävä tarina vanhuudesta, ystävyydestä ja elämästä helsinkiläisessä palvelutalossa.

Palvelutalo Ehtoolehto muuttuu helvetiksi, kun sen miehittävät ulkomaalaiset, sujuvasti suomeksi kiroilevat remonttimiehet. Meteli on kauhea, seinään ilmestyy reikä, tavaroita katoaa ja vanhuksia neuvotaan käyttämään kannettavaa kuivakäymälää.Ysikymppiset ystävyksemme Siiri ja Irma joutuvat jälleen tarttumaan itse toimeen. Alkaa suuri pakoretki kohti kimppakämppää eksoottisessa Hakaniemessä.

Virkistyn edessä olevasta haasteesta. Aion sanoa johtajalle suorat sanat. Olen harjoitellut kotona peilin edessä ja hellan ääressä palopuheita. En ole vaatimaton enkä arka, vaan omanarvontuntoinen ammattilainen, joka sanoo häpeämättä työnantajalle olevansa kultakimpale, josta työnantajan tulisi pitää kynsin hampain kiinni ja tarjota pikemmin houkuttimia kuin irtisanomissopimusta. Pukeudun pyhäpukuun, pöyhistän hiukseni ja kiillotan kenkäni. Katson, että nenänjuuressa ei ole furunkkelia. Tilaan taksin, sillä en ole nöyristelijä enkä keppikerjäläinen, vaan merkittävä tekijä, joka saapuu mustalla Mersulla neuvotteluun esittämään vaatimuksia. Saan pornokuvilla koristellun tilataksin. Kuljettaja ei tiedä, missä on Länsi-Pasila. Hän alkaa keskustella navigaattorinsa kanssa, joka lepertelee makuukamariäänellä englanniksi. "You have reached your destination" kuulostaa järisyttävän kohtalokkaalta.

Evakkoaikansa jälkeen yli 90-vuotiaat Siiri, Irma, Anna-Liisa ja kumppanit palaavat remontoituun, upouuteen palvelutalo Ehtoolehtoon. Se on nyt tulevaisuuden palvelukonsepti, monitoroidun hoivan pilottiyksikkö. Hoitajia ei enää tarvita. Lattiaanturit hälyttävät kaatuvasta vanhuksesta, älyhousut kertovat hädän laadun reaaliajassa, ja ruoka tulee tulostimesta.Pieneksi ongelmaksi muodostuu se, että asukkaat ja vimpaimet eivät kerta kaikkiaan puhu samaa kieltä. Vanhusten lisäksi Ehtoolehtoon on jäänyt uuden omistajayhtiön vapaaehtoistyöntekijät, jotka sairaanhoidon asemesta pitävät huolta sielujen tämän- ja tuonpuoleisesta hyvinvoinnista. Tästä ainoasta ihmiskontaktista monet asukkaat ottavat mielellään vaarin - joka puolella vilistävistä rotista kun ei ole niinkään juttuseuraksi.Kun vanhukset höpöttelevät terveydenhoitopaneeleille, Anna-Liisa on sortua rahaasioidensa alle ja uusi lahko-omistaja ei ole niin suvaitsevainen kuin Ehtoolehdon asukkaat ansaitsisivat, on Siirin ja Irman jälleen aika ryhtyä toimeen. Heidän seikkailunsa vie perikuntariitojen, uskontoshoppailun ja automaattisen tietojenkäsittelyn käsittämättömiin maailmoihin. Ovatko Ehtoolehdon päivät luetut?

Ulla-Riitta Raiskio on elänyt tunnollisesti. Porannut päivittäin ihmisten hampaita, tehnyt suurella vaivalla kaksi lasta, elänyt rivitaloelämää ja ollut sairaan miehen omaishoitaja. Miehen lopulta kuoltua kaikki tuntuvat näkevän 74-vuotiaan lesken hauraana, omaan kuolemaansa valmistautuvana vanhuksena. Mitä vielä! Ullis on viimein vapaa. Enää pitäisi vain keksiä, mitä vapaudella tekisi. Moni ystävä on kadonnut tai kuollut, mutta onneksi Pike ja Hellu vielä tanssivat kahdella jalalla. Heidän kanssaan tulee koluttua Ikivihreä-diskoteekin leskimarkkinat, senioriväen hot joogat ja aikuisopiston kielikurssit. Ulliksen lapset ovat valistuneita keski-ikäisiä, jotka haluavat ajoissa varautua pahimpaan eli äitinsä vanhuuteen. Ikävästi vaalien he järjestävät edunvalvonnan, testamentit ja loppusijoituspaikan ymmärtämättä, mitä äiti elämäänsä kaipaa. Välillä Ullis itsekin menettää toivon ja luiskahtaa yhteiskunnan vanhuselämälle asettamiin odotuksiin, mutta hedelmäpeli, neliöiden virkkaaminen ja sukututkimus eivät sittenkään tuo sisältöä elämään. Vihainen leski on riemukas tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja stereotypioista. Monet kysymykset, kuten vaikkapa omaishoitajuus, nivoutuvat huumorin ja lämmön kautta tietyn ikäryhmän paikkaan maailmassa: mitä on olla viriili ja vapaa seitsemänkymppinen yhteiskunnassa, jossa gallupien viimeinen ikäluokka on 61-65 vuotta?

Kauko Koskinen on järjestyksen mies. Kuitit ovat tallessa, maton hapsut suorassa, päivissä rytmi ja rutiinit. Eläkkeelle jäänyt viraston atk-veteraani ei ole pudonnut kehityksen kelkasta, vaikka ikää on kertynyt. Kauko käy päivittäin katsomassa vaimoaan, joka on päätynyt dementiakotiin. Se onkin Kaukon ehkä ainoa poikkeama säännöistä, sillä dementiakodissa ei ole tarkoitus vierailla. On Kaukollakin omaishoitaja, ainakin paperilla: hänen poikansa Timo, joka asuu oman poikansa kanssa Kaukon kellarissa. Molemmat ovat e-urheilijoita.Vaimon hiipuminen ulottumattomiin saa Kaukon muistelemaan nuoruuden intohimoista rakkautta, joka synnytti fyysistä kipua ja järjen ylittävää vetovoimaa. Ajatus ei jätä Kaukoa rauhaan. Hän alkaa systemaattisen tarkasti jäljittää ensirakkauttaan - helppo homma, kun on internet ja oma elämä arkistoitu kalentereineen ja reikäkortteineen jo Kekkosen ajoista. Onko vaimoa kohtaan tunnettu hellä huolenpito sama asia kuin tuo pakahduttava rakkaus?Minna Lindgrenin romaani Kaukorakkaus on riemastuttava ja surumielinen kertomus kaukorakkauskaipuusta ja menettämisestä. Kauko toilailee menneisyytensä perässä muistoissaan ja arkistoissaan, Helsingissä ja maailmalla. Jahtaako hän mahdotonta, elääkö vain haaveissaan? Vai voiko ensirakkauden vielä lämmittää?

Outoja kuolemia, lääkekauppaa, suihkukohtauksia.Yhdeksänkymppisten ystävysten, Siirin ja Irman, elämää rytmittävät punaviini, raitiovaunut ja hautajaiset. Sellaista on elo Ehtoolehdossa, aika tavallisessa palvelutalossa.Paikassa, jossa kuolemaakin pahempi kohtalo on joutua dementiaosastolle. Minna Lindgrenin Kuolema Ehtoolehdossa on hauska ja jännittävä tarina elämästä, ystävyydestä ja vanhuudesta.

Marja Vehmarvarsi on keski-ikäinen opettaja, jonka mies on opettaja, vanhemmat eläkkeellä olevia opettajia, tytär ja tämän puoliso opettajia. Suomen kouluja on yksityistetty vinhaa vauhtia, ja töitä saadakseen nollatuntiopettaja Marja joutuu viikosta toiseen keksimään uusia pelillisiä ilmiöoppimiskursseja ja oppiaineiden välisiä synergiakokonaisuuksia, joilla myydä itseään.Marjan vanhemmat Aina ja Toivo ovat uteliaita tubettajia, joiden tavoite ei ole enempää eikä vähempää kuin pelastaa Suomen koulujärjestelmä. Videokanava ja sen suosio kantautuvat myös Marjan korviin, sillä oppilaat kiinnostuvatnollatuntilaisesta, jolla on sama outo sukunimi kuin äärimmäisiinkin tekoihin valmistautuvilla vanhustubettajilla - ja oppilaiden arvion mukaanhan Marjan kaltaiset heittiöt saavat keikkoja.Aina on Toivoa on riemastuttava ja karmaisevakin fiktio koulumaailmasta. Käsitykset koulutuksen suunnasta vaihtelevat sukupolvesta ja yksilöstä toiseen, piirtoheittimistä pelialustoihin, pienryhmistä avokonttorihalleihin.

Anneli Kaulimo on jättänyt opettajan työnsä. Kouluttautuminen eläinlääkäriksi ja muutto maalle ovat uusi alku, jos kohta ei sellainen kuin Anneli on ehkä kuvitellut. Työ koostuu lähinnä eläinten lopettamisesta.Anneli ajelee keikalta toiselle tietymättömillä teillä ja kohtaa jos jonkinlaista eläinrakkautta. Kaikilla on oma käsityksensä siitä, kuinka kärsimykseen pitäisi suhtautua: yksi haluaa pitää tuotteensa mahdollisimman monilukuisina, toinen ampuu tuosta vain, kolmas haluaa pitkittää rakkaan lemmikkinsä elämää kaikin mahdollisin keinoin.Päätyessään suorittamaan lakisääteisiä tarkastuksia karjatiloille Annelista tulee ei-toivottu hahmo niin yrittäjien kuin viranomaistenkin silmissä. Samalla hän joutuu puolisonsa kanssa eettisille painisille, kun parantumattomasti sairaan lähisukulaisen tila pahenee eikä kivunlievitys lievitä kipua. Pitäisikö eläimiä hoitaa kuin ihmisiä, vai juuri toisin päin? Onko Anneli radikalisoitumassa?Armon Anneli on hauskanvakava romaani eläimistä, ihmisistä ja eutanasiasta. Minna Lindgren käsittelee mitä tärkeintä aihetta silmät avaavan huumorin avulla, eikä Annelin kyydistä puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteitakaan. Minna Lindgren (s. 19 63) on monipuolinen kirjailija-toimittaja, joka on työskennellyt pitkään Yleisradiossa. Vuosina 2013-2015 ilmestynyt Ehtoolehto-trilogia on ollut suurmenestys niin Suomessa kuin maailmalla. Romaanit Vihainen leski (2018), Kaukorakkaus (2019) sekä Aina on Toivoa (2020) olivat myös menestyksiä. Lindgrenin rakastetuista teoksista on tehty lukuisia käännöksiä ja teatterisovituksia.

Aikansa radiossa paasattuaan Maisteri Lindgren on vihdoin saanut koottua ajatuksensa suurimmasta intohimostaan oopperasta. Minun oopperani on nimensä mukaisesti subjektiivinen katsaus oopperan maailmaan, ja koska teos on myös epätäydellinen historia, se poimii matkan varrelta haluamansa elementit oopperan tarinaan.Kysehän on siitä, että ooppera syntyi renessanssin lopulla Pohjois-Italiassa, kukoisti Ranskan barokkihovissa, lipsahti Napolissa koomiseksi, valloitti kaikki Euroopan kaupungit ja alkoi hiertää saksalaista nationalismia niin, että vasta Wagner keksi ratkaisun ongelmaan. Tarina on kuitenkin paljon parempi, kun siihen sotketaan herkullisia sivupolkuja, erikoisia kohtaloita ja kolmisenkymmenen oopperan seikkaperäiset esittelyt. Eikä väheksyä sovi sisäpiirin tietoa muun muassa siitä, kannattaako naapurin kanssa avata keskustelua bel canton ajasta.Kirjan iloisesta visuaalisesta ilmeestä vastaa sarjakuvataiteilija Ville Ranta, sillä yleisestä harhaluulosta poiketen oopperataide ei ole kuolemanvakavaa vaan aika usein kerrassaan hauskaa.

Iina Suvirimpi on etenemässä akateemisella urallaan. Väitöstutkimus säveltäjänero Paavo Keistiöstä vaatii mittavaa haastettelurupeamaa nyt jo yli 90-vuotiaan mestarin kanssa. Se on kunnia, joka on vain harvalle suotu.Tutkimus alkaa takkuisasti. Vaikka jälkisarjallisesta ”lineaaristen pylväiden” musiikista on jo lähtökohtaisesti vaikea keskustella luontevasti, erityisen vaikeaksi analyysi käy, kun säveltäjä itse kieltäytyy ymmärtämästä omaa musiikkiaan. Ovatko Keistiön puheet osoitus syvemmästä musiikillisesta ajattelusta vai vanhuuden höperyydestä? Ymmärtävätkö tutkija ja taiteilija lainkaan toisiaan?Yliopistolta tukea ei heru, sillä jatkuvien muutospaineiden alla oleva humanistinen tiedekunta näyttää kuihtuvan kuoliaaksi. Kaiken lisäksi Keistiön kotiin ilmestyy tuon tuosta outo nainen, joka jo läsnäolollaan vaikeuttaa tutkimuksen tekemistä.Sävelsinkö on viisas ja humoristinen teos ihmisten keskinäisen ymmärtämisen vaikeudesta ja siitä, kuinka eri tavoin kokonaista elämäntyötä voidaan katsoa.Minna Lindgren (s. 1963) on monipuolinen kirjailija ja toimittaja, jonka edellinen romaani on eläin- ja ihmislääketiedettä ihmettelevä Armon Anneli (2021). Hän on kirjoittanut suursuositun Ehtoolehto-sarjan, jota on käännetty lähes 20 kielelle. Lindgren on rakastettu oopperantuntija, joka on myös kirjoittanut librettoja mm. Iiro Rantalan säveltämiin oopperoihin. Hänen viimeisin teoksensa on jymymenestykseksi noussut Minun oopperani (2022).