Kirjahaku

Nälkiintynyt villikissa ilmestyy Mummin ja Vaarin pihalle Kemiön saarelle. Heidän tyttärentyttärensä Nadjan harjoitellessa balettihyppyjä villikissa Vilmakin alkaa pelostaan huolimatta tanssia - ja paremmin kuin Nadja tyttö.Pian käy ilmi, että Vilma osaa naukua venäjää. Vaari ymmärtää, että villikissan isoemon on täytynyt kuulua Pietarin Keisarilliseen Kissabalettiin. Vaari, Vilma ja Nadja päättävät lähteä Pietariin katsomaan löytyisikö sieltä vielä Vilman sukulaisia. Matkalla he yöpyvät presidentin kissojen, Miskan ja Rontin luona Mäntyniemessä.

KARJALAN KUTSU tempaisee lukijan mukaansa Venäjän Karjalan maagiseen tunnelmaan ja sen lukuisiin ihmeisiin. Kuusiston retkikunta seuraa Elias Lönnrotin runonkeruu- ja I. K. Inhan kuvausreittejä vesitse meloen ja soutaen. Kirjan 7 kulttuuriretkeä kattavat koko Karjalan.Laatokan pohjoisosan jylhä, sokkeloinen saaristo yllättää kauneudellaan. Vienan vesireitit veneen vetokannaksineen yhdistävät suurten runonlaulajien kotikylät toisiinsa.Syrjäisen Vodlajärven saarilla on säilynyt lukuisia kappeleita 1600- luvulta ja hämmästyttävän hyvin säilyneitä asukkaistaan tyhjennettyjä kyliä. Ikimetsissä piilotteli aiemmin Valkoisen armeijan sotilaita ja vankikarkureita. Nyt piilopirteissä asuu erakkomunkkeja.Vienanmeren länsirannalta on löytynyt suuri määrä kalliokaiverruksia. Keskeltä merta nousevat esiin salaperäiset "Seitasaaret". Solovetskin munkit ovat rakentaneet saaren sisäosiin kymmeniä kilometrejä pitkän kanaaliverkoston. Luostarin seitsemän metriä leveiden muurien alla sijaitsevat vankityrmät.Karjalassa on virinnyt innostus omaan kulttuuriin. Perinneveneitä rakennetaan ikivanhoin menetelmin. Ihmisiä puhututtaa vasta ilmestynyt oma karjalankielinen "Kalevala".

Maire ja Morttu asuvat Varangissa Pohjois-Norjassa. Maire on kotoisin rajan takaa Venäjältä. Hän haluaa esitellä Mortun sukulaisilleen. He lähtevät matkaan ja Morttu haluaa nähdä enemmän. Maire näyttää Mortulle Solovetskin luostarin, maitovalaita, Vienanmeren kanavan, he kylpevät karjalaisessa kylyssä, kyyditsevät turisteja Pietarissa...Mursut tutustuvat myös Kalevalaan. Täyttäähän kansalliseepoksemme tänä vuonna 180 vuotta.Kirjassa esitellään Venäjän Karjalaa ja Venäjää mursuperspektiivistä tavoitteena, että lukija fiktiivisesti kuvatun faktan ja Lapinin akvarellien kautta kiinnostuu tietämään enemmän. Faktaosio on asiatekstin lisäksi varustettu valokuvilla. Kirja sopii kouluikäisistä aikuisiin.

Att känna till vår granne, Ryssland, är oerhört viktigt för barn och vuxna. Att ge en balanserad bild av landet är en krävande uppgift.Ryska Karelen och Nordvästra Ryssland presenteras ur valrossperspektiv. Den faktabaserade fiktiva delen passar för barn i skolåldern och gör det lättare att gå över till fakta. Även vuxna kan få nya insikter om landet. Konstnär Gennadi Lapins skickliga illustrationer är finurliga och talande. Faktadelen har försetts med författarens fotografier.De flesta dikter till Kalevala insamlades i Karelen. I år har det gått 180 år sedan Kalevala publicerades. Konstnär Sergej Minin har målat Kalevalabilderna jubileet till ära. Han har bl a målat porträtt av Nelson Mandela.

Eräänä aamuna Mummun ja Vaarin pihalle ilmestyy nälkäinen kissa. Se on niin likainen, että on vaikea tietää, onko se musta, valkoinen vai jonkin muun värinen. Vaari huomaa, että kissalla on hienot pöytätavat. Alexandra, joksi he kissaa kutsuvat, muuttuu päivä päivältä yhä kauniimmaksi.Muutamat paikalliset kollit kiusaavat Alexandraa. He pelkäävät, että vieras kissa vie heiltä heidän hiirensä. Myöhemmin he katuvat ja pyytävät anteeksi käytöstään.Kun Mummun ja Vaarin tyttärentytär Sonja harjoittelee balettitanssia, Alexandrakin alkaa tanssia. Vaari ihmettelee, miten kissa on oppinut balettia. Lisäksi se ymmärtää venäjää. Vaari tekee kissalle DNA-testin. Totta tosiaan yksi sukuhaara osoittaa itään, mutta isälinja johtaa Afrikkaan.Vaari, Sonja ja Alexandra matkustavat Pietariin etsimään sukulaisia. Selviää, että Alexandra kuuluu harvinaiseen kissarotuun - balettikissoihin. Kissan esi-isä vietiin Afrikasta erään orjapojan kanssa Venäjälle keisarin hoviin. Afrikkalaisesta orjapojasta tuli aikuisena kenraali ja hänen lapsenlapsenlapsestaan tuli Venäjän kansalliskirjailija Aleksandr Pushkin.Kirjan lopussa on kuvat keisarista, orjapojasta ja lyhyt luettelo balettitermejä.

En morgon uppenbarar sig på Mommos och Moffas gård en ynklig katt. Den är så smutsig att det är omöjligt att veta om den är vit, svart eller något annat. Då den får mat märker Moffa att den har ett fint bordsskick. För var dag blir Alexandra, som katten kallas, allt vackrare.Några lokala katter mobbar den. De är rädda för att den nya katten tar deras möss från dem. Senare ångrar de sig och ber om ursäkt för sitt uppförande.Då Moffas och Mommos dotterdotter Sonja övar balettdans börjar också Alexandra dansa. Moffa undrar var den har lärt sig balett. Dessutom förstår den ryska. Moffa tar ett DNA-prov av katten och det visar sig att en linje pekar österut och att faderslinjen leder till Afrika. Moffa, Sonja och Alexandra åker till Petersburg för att leta efter släktingar. Det framkommer att Alexandra hör till en speciell kattras, balettkatter. Kattens förfar fördes med en slavpojke från Afrika till kejsarens hov. Den lilla afrikanska slavpojken blev som vuxen general och ett av hans barnbarnsbarn Rysslands nationalskald Alexander Pusjkin.I slutet av boken finns faktabilder på kejsaren, slavpojken, Alexander Pusjkin och en kort förteckning på balettermer.

Kauko-Karjalassa, Äänisjärven itäpuolella sijaitsee kalaisa Vodlajärvi. Tämän järven rannoille ja saarille syntyi omaleimainen kulttuuri. Alueesta on muodostettu Euroopan suurin kansallispuisto. Sillä on mittaa etelästä pohjoiseen yli 180 km. Alueella asustaa noin 50 erityisen uhanalaiseksi luokiteltua eläinlajia.Vodlajärven lähistöllä on masentava paikka. Metsikössä sivussa päätieltä tapahtui Karjalan kansanmurha. Lähes 10.000 syytöntä Stalinin terrorin uhria teloitettiin ja kuopattiin. Tuhat vuotta sitten Vienanmereltä johti järven kautta Vanha Suolatie Novgorodiin. Sitäkin aikaisemmin esi-isät koversivat kvartsitaltoilla kuviaan kallioon Vodlajoen suistossa. Alueelta on löytynyt noin 1300 kallioon kaiverrettua kuvaa. Neuvostoliiton aikana kylät tyhjennettiin asukkaistaan. Jykevistä hirsistä rakennetut asuintalot ja tsasounat taistelevat edelleen tyhjillään aikaa vastaan. Kolkkosaarelle (Kolgostrov) 1600-luvulla rakennettu Iljinskin pogosta on uudelleen otettu käyttöön. Hirsimuurilla ympäröity kirkko säilyi jälkimaailmalle piilossa metsän kätkössä kuin ihmeen kaupalla.Varishpeldan autiokylään on perustettu erakkomunkkiluostari. Laajassa erämaassa soiden keskellä majailee yksinäisyydessä munkkeja pustyyneissään (erakkomajoissaan). Aiemmin samoille seuduille piiloutui vanhauskoisia pakoon uskonvainoja. Sittemmin aarnimetsien suojaan pakeni sisällissodan aikana valkoisen armeijan rippeitä ja vankikarkureita.Vieläkin kunnon vaeltaja pysähtyy pyhän petäjän eteen ja tekee ristinmerkin. Sitten vasta hän sukeltaa koskemattoman metsän hämyyn.

Musoleet och återfallsflyktingen berättar med humor om samhälleliga fenomen som inträffat främst på 90-talet med reflexioner från början av seklet. Läsaren blir bekant med historia, jordbruk, annorlunda veteranhistorier, seder och bruk i grannländerna...I Åbolands skärgård bebos en by av idel pensionärer. De känner oro inför framtiden och stigande priser. Därför går de in för att grunda en förening FEA Folkrörelsen för EnergiAutonomi. Huvudpersonen, mångsysslaren Tarmo gräver ett dike då en farlig flykting uppenbarar sig för honom. Samme man hade sökt skydd på samma ort för 100 år sedan. Tarmo vet att det är brottsligt att gömma undan en terrorist, men gästfriheten förpliktigar. Han anar att snart jagas han av Skyddspolisen både från Finland och Ryssland. Enda sättet för honom att undgå arrestering är att göra saken offentlig. Han beslutar att grunda ett Musoleum. Tarmos veteranvänner från grannländerna skrider till hjälp. Från Sverige kommer Tarmos gamla studiekamrat, Torre, som försöker omvända de övriga veteranerna till modernt genustänk.

Lastenkirjan suomalais-virolaiset tekijät juhlistavat teoksellaan Eestin 100-vuotista itsenäisyyttä. Juhlavuoden virallinen logo näkyy takakannessa. Kummassakin maassa on kiehtovan historian ja kulttuurin omaava saaristo. Kirja kertoo Alces-hirven ja Satu-tytön ratsastusretkestä Turun saaristossa.Orpo hirvenvasa tukeutuu Satuun. Kasvettuaan Alces haluaa heidän lähtevän retkelle Turun saaristoon. Satu ymmärtää, että hirvipoika etsii äitiään. Hirviähän käytettiin joskus ratsastamiseen ja vetojuhtina. Matkalla Satu tutustuu moneen eläimeen, jotka koetaan ongelmina: hylje, kyy, merimetso, punkki. Hän kummeksuu, miksi naarashaahkoja on niin vähän. He joutuvat uimaan lemuavan sinileväpeitteen läpi. Satu saa tietää, mikä on merituli.Maaginen jatulintarha viivästää matkantekoa Nauvossa. Seilin saarella he kurkkaavat sisälle kirkkoon. Sillä on kammottava historia. He auttavat saarellaan yksin asuvaa 88-vuotiasta Tyyne-tätiä, he pelastavat kesävieraan myrskyn kynsistä, Nötössä Satu opettelee soittamaan ihmeellisellä soittokivellä. Vihdoin he saapuvat jyrkälle Noitavuorelle. Siellä heitettiin muinoin noidiksi syytettyjä jyrkänteeltä veteen.Kirjan lopussa suppea valokuvin varustettu faktaosio tutustuttaa lukijan tarkemmin kerrottuihin ilmiöihin.

Med denna illustrerade finsk-estniska barnbok firar författarna Estlands 100-års jubileum. Den officiella logon kan ses på bakpärmen. Båda länderna förfogar över en skärgård med fascinerande historia och anrik kultur. Handlingen i boken beskriver huvudpersonerna älgen Alces och flickan Sagas ridtur i skärgården.En föräldralös älgkalv tyr sig till Saga. Alces vill att de beger sig på äventyr genom den åboländska skärgården. Saga förstår att egentligen letar älgpojken efter sin mamma. Förr användes ju älgen stundom som rid- och dragdjur Saga får bekanta sig med många djur som upplevs som problematiska: bl. a. fästing, orm, skarv, säl. Hon undrar varför ådorna har blivit färre, de simmar genom ett illaluktande täcke av blågröna alger och får veta vad mareld är för något.På vägen uppehålls de av en magisk jungfrudans i Nagu, tittar in i Själö kyrka som har en kuslig historia, hjälper den 88 år gamla tant Dagny som bor ensam på sin ö, räddar en sommargäst undan storm, på Nötö lär hon sig spela på en sångsten. Till slut kommer de fram till det branta Häxberget där man slängt förmodade häxor ner för stupet i vattnet.I slutet av boken finns en med fotografier försedd kortfattad faktadel för den som vill veta mera.

Jopa yllättävän ajankohtaisessa teoksessa Olli Kuusisto tuo esiin totutusta poikkeavan näkökulman. Hän pitää tärkeänä vapautua sotaperspektiivistä ja tarkastelee pohjoisten kansojen kanssakäymistä keskenään. Tulokseen, että tavalliset ihmiset huolimatta eri uskonnoista tai kielistä ovat tulleet ja tulevat verrattain hyvin toimeen keskenään. Se on yhteinen etu ja mahdollisuus.Lukuisilla Elias Lönnrotin tapaan tehdyillä matkoillaan kaikkiin naapurimaihin, Kuusisto havaitsee kansojen samantapaisen mentaliteetin. Tutustumiskohteina ovat olleet m. m. metsäsuomalaiset Ruotsissa ja Norjassa, meänkieli Pohjois-Ruotsissa, kveenit Pohjois-Norjassa, Vienanmeren bjarmit, viikingit Venäjällä, mitä vanhat tuohikirjeet Novgorodissa kertovat...Pienet erot ovat vain pikantteja. Kielelliset vähemmistöt ja monet tavat toimivat yhdistävinä tekijöinä.Geneettisesti venäläiset ovat pitkälti suomalaisia. Suomalaiset ovat paljon ruotsalaisempia kuin yleensä uskotaan.

Lukija saa seurata kuinka kissat tekevät työtä yhteisen päämäärän eteen, kuinka toimivat yhdessä, käsittelevät pelkoja, ottavat huomioon erilaisuuksia, oppivat vuorovaikutustaitoja. Kissat oppivat rakentamaan esityksen, balettihyppyjä, balettitermejä, tietoa muista kulttuureista.Balettikissa Alexandra matkustaa Turkuun ostamaan balettivaatteita. Hän haluaa perustaa kissabaletin. Alexandra tarvitsee myös poikakissoja balettiinsa. Hän tapaa katupoikakissa Jussin, joka vain sähisee hänelle.Halukkaita kissoja on kokoontunut koehyppäämään kaikkialta saaristosta. Alexandra näyttää heille, kuinka tehdään spagaatti ilmassa. Putsaaren Fannyn hypätessä hän kompastuu ja putoaa kanaaliin. Jalokissa Nancy asuu kesäisin Nötössä. Kissan pitkä turkki kannattaa niin hyvin, että hän leijuu pitkälle kuin lento-orava. Viimeisenä Nötöstä ilmoittautuu ujo Amira. Oikeastaan hän on kotoisin Syyriasta.Katukissa Jussi piilottelee pensaikossa. Hän on silti kiinnostunut kulttuurikissoista. Kun Jussi näkee Amiran, tapahtuu jotain. Kissapoika ei pysty irrottamaan katsettaan kissatytöstä. Jussi tietää, että hän ei saa ihastua sellaiseen kuin Amira...

I boken får läsaren följa med hur katterna arbetar för en gemensam målsättning, fungerar tillsammans, relaterar till varandra, hanterar rädslor och olikheter, tar hänsyn.Katterna lär sig att bygga upp en föreställning, baletthopp, baletterminologi, kunskap om andra kulturer.Balettkatten Alexandra åker till Åbo för att handla balettkläder. Hon vill grunda en kattbalett. Alexandra behöver också några pojkkatter till sin balett. Hon träffar gatukatten Jussi som bara fräser till svar.Intresserade katter från hela skärgården har samlats för att provhoppa. Alexandra visar hur man gör en spagat i luften. Då Fanny Flundra står i tur snubblar hon och hamnar i kanalen. Ädelkatten Nancy är sommargäst i Nötö. Tack vare sin långa päls svävar hon långt som en flygekorre. Till sist anmäler sig Amira från Nagu. Egentligen kommer hon från Syrien.Gatukatten Jussi står i buskarna och smygtittar. Han har ändå blivit nyfiken på kulturkatter. Då Jussi får syn på Amira händer något. Han kan inte slita ögonen från kattflickan. Han får absolut inte bli kär i en sådan som hon...