Kirjahaku

Erkki Laatikainen (1946-2013) muistetaan sanomalehti Keskisuomalaisen pitkäaikaisena päätoimittajana ja kiisteltynä persoonana. Kansakunnan mieleen on jäänyt, miten Paavo Lipponen luonnehti vuonna 2004 kitkerään sävyyn Laatikaista ja tämän kollegaa, sanomalehti Ilkan päätoimittajaa Kari Hokkasta ”maakuntiaan terrorisoiviksi satraapeiksi”. Laatikainen oli poliittinen voimahahmo kotimaakunnassaan Keski-Suomessa, mutta hänen omapäisen arvokonservatiivinen ja keskusta-aatteellinen kirjoittelunsa sysäsi seisovia vesiä liikkeelle myös valtakunnallisesti. Olli Matikaisen kirjoittama Kivikkopellon poika on inhimillinen kertomus vaatimattomista oloista ponnistaneen suurten ikäluokkien savolaispojan kunnianhimoisuudesta, saavutetusta menestyksestä ja vallasta, mutta myös sen hinnasta.Elämäkerta perustuu Laatikaisen laajaan henkilökohtaiseen arkistoon ja haastatteluihin, joiden ansiosta teos avaa ainutlaatuisen näköalan myös lehtiotsikoiden ja mielikuvien takaiseen lähihistoriamme todellisuuteen.

Huima tarina Tukholman olympialaisten jalkapallotähdestä sotalääkäriksi ja tiedemesenaatiksi.Petroskoin valtauksen vuosipäivänä 1971 aseveljet muistelivat vanhoja ja omistivat lauluvihkosen ”Tiikerille”, lääkintäeversti-luutnantti Artturi Nyyssöselle (1892-1973). Ikääntynyt Nyyssösen tunnettiin ”Harmaana karhuna”, joten vain asetoverien käyttämän lempinimen tausta paljastui tutkijalle vasta sota-ajan puhelinluettelosta: Äänislinnan 66. Sotasairaalan päällikön kutsu oli ”Tiikeri 94”.Eläinvertaukset kuvasivat vahvaa, elämälle nälkäistä johtajapersoonallisuutta. Nuorena Nyyssönen oli Suomen ensimmäisiä jalkapallotähtiä, joka Tukholman olympialaisten välierissä 1912 oli tehdä sensaatiomaisen maalin ylivoimaista Englantia vastaan, mutta laukaus pamahti poikkihirteen.Hän osallistui vuoden 1918 sisällissotaan, mutta hänen elämänsä avainkokemus oli toimiminen Suomenlinnan vankileirin lääkärinä sodan jälkeen. Se vaikutti hänen elämänkatsomukseensa ja toimintaansa lääkärinä.Sotavuosina 1939-1944 Nyyssönen teki vapaaehtoisena huomionarvoisen uran sotilaslääkärinä: asevelvollisuutta suorittamaton Nyyssönen yleni sodan aikana suojeluskuntalääkäristä lääkintäeverstiluutnantiksi. Hänellä oli auktoriteettia ja johtajakykyjä, joita armeijan lääkintähuollossa arvostettiin.Varttuneempina vuosinaan Nyyssönen hoiti liike-elämän luottamustehtäviä ja toimi mesenaattina. Ellen ja Artturi Nyyssönen perustivat säätiön tukemaan Jyväskylän yliopistoa ja sen opiskelijoita. Nyyssösen suoraviivaisesta ja epäsovinnaisestakin persoonallisuudesta on jäänyt elämään monia tarinoita.Olli Matikainen (s. 1970) on Suomen historian dosentti. Hän on kirjoittanut monia historiateoksia, joista viimeisin on päätoimittaja Erkki Laatikaisen elämäkerta Kivikkopellon poika (2017).

Perheen henkil auto oli sodanj lkeisin vuosikymmenin nykyaikaistumisen ja elintason merkki. Autokuumeen kiihkein kausi osui Urho Kekkosen presidenttikauteen (1956-1981). Autosta tuli arkea ja el m ntapaa m ritellyt hy dyke, mutta vapauden varjopuoli olivat liikennekuolemat ja ymp rist ongelmat. Yhteiskunta mobilisoitui auton ymp rille tavalla, joka on syv ll ajattelussamme ja yhdyskuntarakenteessa. Autoistuminen alkoi vaatia tiukempaa yhteiskunnallista ohjailua, jolloin henkil auto politisoitui. Ajonopeus, turvavy n k ytt minen tai "parin" ottaminen ennen tien p lle l ht eiv t olleet en omakohtaisia asioita. Autoiluun oli totuttu yksityisen arkirutiinina, johon puuttuminen rajoittavilla j rjestelm s nn ill koettiin herk sti yksil nvapauden loukkaamiseksi. Tutkimus osoittaa, kuinka talous, politiikka ja kulttuuri niveltyiv t autossa toisiinsa. Teos tarkastelee autoistumista inhimillisen ja yleismaailmallisena ilmi n sek toimii johdantona autoistumisen historian uusimman kansainv lisen tutkimuksen kysymyksenasetteluihin.