This book builds upon the extensive study of the historical relationship between sea animals and humans in transatlantic culture during the eighteenth and nineteenth centuries. It exposes the present understanding of the human relationship with the giant squid not only as too simplistic but also as historically inaccurate. For instance, it redefines the earlier understanding that humans and especially seafarers have understood giant squid as horror-evoking and ugly creatures since the dawn of history and explains the origins of mythical sea monsters such as the Kraken. The book is, however, more than a critical response to previous work. It will point out that animals such as cephalopods, which have largely been defined in biological contexts in recent times, have a fascinating and multivariate past, entangled with the history of humans in many remarkable ways. Hence, this book is not just about perceptions of giant-sized squid or cephalopods, but a historical inquiry into the transatlantic culture from the late eighteenth century to the turn of the twentieth century. It will provide new knowledge about the history of mollusc studies, seafaring culture and more broadly of the relationship between humans and animals during the period.
This book builds upon the extensive study of the historical relationship between sea animals and humans in transatlantic culture during the eighteenth and nineteenth centuries. It exposes the present understanding of the human relationship with the giant squid not only as too simplistic but also as historically inaccurate. For instance, it redefines the earlier understanding that humans and especially seafarers have understood giant squid as horror-evoking and ugly creatures since the dawn of history and explains the origins of mythical sea monsters such as the Kraken. The book is, however, more than a critical response to previous work. It will point out that animals such as cephalopods, which have largely been defined in biological contexts in recent times, have a fascinating and multivariate past, entangled with the history of humans in many remarkable ways. Hence, this book is not just about perceptions of giant-sized squid or cephalopods, but a historical inquiry into the transatlantic culture from the late eighteenth century to the turn of the twentieth century. It will provide new knowledge about the history of mollusc studies, seafaring culture and more broadly of the relationship between humans and animals during the period.
Detta praktverk skildrar allt det som är skrämmande med havet. Oceanerna har i alla tider fascinerat människan och ofta uppfattats som hotfullt. Oändliga djup och okända varelser gav upphov till berättelser om vidunder och fasansfulla monster. Under ytan fanns gigantiska bläckfiskar som kunde sänka hela skepp och djävulsrockor som slukade människor.Samtidigt uppfattades undervattensvärlden också som en paradisliknande plats, vars korallträdgårdar var hem för vackra fiskar och spännande skaldjur. Och denna mystiska värld var också en skattkammare där guld, sjunkna vrak och försvunna antikviteter kunde hittas.Kulturhistorikern Otto Latvas tar oss i denna storslagna bok med på en resa hundratals år tillbaka, då havet till stor del definierades av fantasin och då djupen ansågs fyllda av monster. Boken är rikt illustrerad med över tvåhundra fantasieggande målningar och illustrationer.
Miten lohikäärmeet kuolivat sukupuuttoon? Mistä Tolkien sai inspiraationsa Smaug-lohikäärmeeseen? Miksi lapsien toivotaan syntyvän lohikäärmeen vuonna?Lohikäärmeet tunnetaan länsimaissa hurjina tulta syöksevinä petoina, jotka tähdittävät lukuisia elokuvia, pelejä, kirjoja ja lauluja. Tänä päivänä lohikäärmeenä tuntemamme olento on vain pintaraapaisu siitä, mitä lohikäärmeen suomujen takaa oikeasti paljastuu. Kuinka alkujaan Kiinasta kotoisin olevasta hyväntahtoisesta vesistöjen jumalasta ja keisarivallan symbolista tuli keskiajalla nuoria neitoja syövä hirviö ja viime vuosikymmeninä älykäs ja väärinymmärretty olento?Ympäristö- ja kulttuurihistorioitsija sekä monilajisen historian dosentti Otto Latva kuljettaa lukijan läpi lohikäärmeiden historian, joka on vähintään yhtä pitkä kuin ihmisten. Kirjan myytit ja tarinat valottavat lohikäärmeisiin liitettyjen uskomusten ja perinteiden taustoja sekä selittävät, millaisia merkityksiä lohikäärmeisiin on eri kulttuureissa eri aikoina liitetty.Vuosi 2024 on lohikäärmeen vuosi.
Miten lohikäärmeet kuolivat sukupuuttoon? Mistä Tolkien sai inspiraationsa Smaug-lohikäärmeeseen? Miksi lapsien toivotaan syntyvän lohikäärmeen vuonna?Lohikäärmeistä on kerrottu hurjia tarinoita länsimaissa ainakin keskiajalta lähtien. Itä-Aasian kulttuureissa tällä salaperäisellä olennolla on vielä pidempi, tuhansien vuosien historia. Länsimaissa lohikäärme on kuvattu enimmäkseen tuhoa kylvävänä käärmemäisenä hirviönä. Kiinalaiset lohikäärmeet sen sijaan ovat viisaita ja ihmisille enimmäkseen hyväntahtoisia jumalaisia olentoja.Lohikäärme johdattaa lukijan myyttisten olentojen jäljille, ihmisen ja lohikäärmeen yhteiseen menneisyyteen. Kirja kertoo, mitä menneet polvet tiesivät lohikäärmeiden synnystä ja miten suhteemme tarujen olentoihin on vuosisatojen saatossa muuttunut.FT Otto Latva on ympäristö- ja kulttuurihistorioitsija sekä monilajisen historian dosentti Turun yliopistosta.
Miten antiikin tarujen yksisarvisesta tuli rakkauden ja kristinuskon symboli, miljardin dollarin arvoista yritystä kuvaava käsite ja sateenkaaren väreissä kimmeltävä satuolento? Yksisarvinen maailman myyteissä ja tarinoissa kuljettaa lukijan halki vuosisatojen antiikin maailmasta keskiaikaan ja nykypäivään, paljastaen kuinka yksisarvinen on muuttanut muotoaan ja merkitystään historian kuluessa. Antiikin kirjallisuudessa yksisarvinen muistutti usein vuohta tai antilooppia, keskiajalla siitä tuli sekä rakkauden että kristillisen siveyden symboli. Nykyään se esiintyy yhtä lailla liikemaailman käsitteenä kuin lastenhuoneiden koristeena. FT Otto Latvan kulttuurihistoriallinen teos avaa kiehtovasti, miten yksisarvisen myytti on muotoutunut ja mitä se kertoo ihmisten suhteesta sekä todellisiin että kuvitteellisiin eläimiin.
Meri ja Tove -kirjassa tarkastellaan Tove Janssonia - taidemaalaria, kirjailijaa, kuvittajaa, piirtäjää ja sarjakuvataiteilijaa - merellisen linssin läpi. Kirjailijat Otto Latva ja Maarit Leskelä-Kärki kuljettavat lukijaa itäisen Suomenlahden Suur-Pellingin saariston kesäisissä maisemissa Tove Janssonin lapsuudesta vanhuuteen. Saariston luonto ja kulttuuri inspiroivat Janssonin taidetta ja hänen teoksensa ovat nykyään tärkeä osa suomalaista identiteettiä ja merellistä kulttuuriperintöä. Meri on tärkeä elementti koko kansan rakastamissa muumikirjoissa, mutta myös Janssonin novelleissa, omaelämäkerrallisissa teksteissä ja hänestä kirjoitetuissa sekä hänen kirjoittamissaan artikkeleissa. Meri ja Tove -teoksessa Janssonin elämää käsitellään ympäristöelämäkertana - taiteilijan elämän kautta tarkastellaan 1900-luvun merellisyyden ja saariston kulttuurihistoriaa. Janssonista ovat kirjoittaneet lähinnä kirjallisuuden ja taiteen tutkijat, mutta harvemmin, jos koskaan, historioitsijat. Dokumentaarisen aineiston ohella keskiössä ovat myös Janssoneihin liittyvät tarinat ja muistot, joita on kertynyt vuosikymmenten varrella. Yksi kirjan keskeisistä teemoista on selvittää, mitä tapahtuu, kun pieneen yhteisöön ja saaristoluontoon saapuu ulkopuolisia, jotka tuovat mukanaan taiteen ja kulttuurin.
På det yttersta skäret i Borgå skärgård fann hon en egen plats. Havet var ständigt närvarande hos Tove Jansson. Skärgårdskulturen, djuren, vädret, hennes gömställen och byggprojekt, allt lever i hennes texter och bilder. Ges ut i samarbete med Svenska litteratursällskapet i Finland.
”Man blir annorlunda och man får nya tankar när man lever lite längre ensam med havet och sig själv.” Tove Jansson var en mångsidig konstnär och författare. I hennes liv hade havet en alldeles speciell betydelse. Det var en symbol och metafor för konstnärskapet, egentligen för hela livet. Naturen och kulturen i skärgården inspirerade Toves konst, som i dag kan ses som en del av det finländska maritima kulturarvet. I hennes texter och bilder är gränsen mellan människan och den omgivande naturen transparent, nästan obefintlig. I denna miljöbiografiska bok om Tove Jansson undersöker Otto Latva och Maarit Leskelä-Kärki hennes liv utifrån havet, den marina miljön och skärgårdens kulturhistoria under 1900-talet. Boken för läsaren till de somriga landskapen i Pellinge i Borgå skärgård som ligger i östra Finska viken, där Tove tillbringande större delen av sina somrar från barndomen till livets höst. Författarna vandrar i Tove Janssons fotspår och gör nedslag på olika platser i Pellinge skärgård. Familjen Janssons sommarliv var i hög grad sammanflätat med skärgårdsgemenskapen på Pellinge, inte minst relationen till familjen Gustafsson sträcker sig över flera generationer. För Tove var hennes gömställen och olika byggprojekt i den karga havsnaturen något som formade relationen till havet. I mitten av 1960-talet hittade hon en egen och bestående plats på det sista skäret innan det öppna havet kommer emot i Finska viken, ön Klovharun. Havet, skärgårdens väderlek, djuren och växterna är återkommande teman i Tove Janssons verk. Havet är inte närvarande enbart i de välkända muminböckerna, utan även i hennes noveller, självbiografiska texter och artiklar som skrivits av och om henne. Författarna har använt sig av ett omfattande källmaterial och boken är rikt illustrerad med fotografier.
TYYlikkäät vuodet – Turun yliopiston ylioppilaskunta 100 vuotta -teos käy läpi TYYn vaiherikkaan historianKirja kertoo Turun yliopiston ylioppilaskunnan perustamisesta nykyhetkeen. Teoksessa käydään läpi erilaisten näkökulmien kautta turkulaisen opiskelijaelämän historiaa. Kirjassa käsitellään Turun yliopiston ylioppilaskunnan suhteita muihin opiskelijajärjestöihin ja kansainväliseen opiskelijamaailmaan, ylioppilasliikkeeseen vaikuttaneita aatteita ja politiikkaa. Lisäksi teos esittelee Turun ylioppilaslehden historiaa, opiskelijakulttuuria sekä paikkoja, joissa opiskelijaelämää on eletty.Ylioppilaiden historian ohella teos luo kiinnostavan katsauksen 1900-luvun ja 2000-luvun alun suomalaiseen yhteiskuntaan, sen muutoksiin sekä Turun kasvun vuosiin nuorten opiskelijoiden kaupunkina. Opiskelijat ovat olleet keskeinen muutosvoima vuosikymmenten ajan ja tämä näkyy myös Turun urbaanissa kehityksessä.Kirjan ovat kirjoittaneet kirjoittajaryhmänä FT Topi Artukka, FM Liisa Lalu, dosentti Otto Latva ja apulaisprofessori Panu Savolainen. Teoksen on taittanut graafikko Anna-Mari Tenhunen. Teos on kuvitettu valokuvaaja Anna Aution ottamilla valokuvilla sekä arkistomateriaalilla."Tämän teoksen lähtökohtana on hankkeen alkumetreiltä alkaen ollut luoda valtavirrasta poikkeava organisaatiohistoria sisällön, esitystavan ja kirjan esineellisyyden näkökulmista. Olemme pitäneet tärkeänä, että kirjassa kuuluu ja näkyy ylioppilaskunnan historian ja nykyisyyden diversiteetti, unohtamatta perinteistä organisaatiohistoriaa mutta keskittyen laajasti opiskelijaelämän vivahteisiin ja arjen maailmoihin", teoksen kirjoittajat toteavat kirjan esipuheessa.”Vuosisataan mahtuu rakkautta, tuskaa, opintoja, aurasoutuja, Turun ylioppilaslehti, tuberkuloosia, inspehtooreja, journalismia, kirjallisia harrastuksia, uskontoa, urheilua, Akateeminen Karjala-seura, kieliriitoja, vuosijuhlia, sota-aika, pula-aika, uusi Ylioppilastalo, kiihkeää politiikkaa, marxilaisuutta, päiväkoteja, opiskelua, ylioppilaskylän futuristiset soluasunnot, puoluepolitiikkaa, seksuaalinen vapautuminen, keskikaljaa, osakuntia, ympäristöliike, baareja, jatkoja, haalareita, lakituksia, puheita, vappuja ja pikkuvappuja, irtosuhteita, kokeellista musiikkiskeneä, lama, ilmastoahdistus, EU-Suomi, vetoomuksia pyöräteiden puolesta, somen läpimurto, pandemioita, unelmia, koronavirus, suunnitelmia ja haaveita.” (Lainaus kirjasta)Ylioppilaskunnan historiasta on julkaistu teoksia aiemmin vuosina 1932, 1972 ja 1997–2001, mutta nyt julkaistava teos on ensimmäinen, joka kattaa koko satavuotisen historian.
