Kirjahaku

Aaro Hellaakosken runoutta on tutkittu paljon, mutta Pekka Tarkan teos poikkeaa edeltäjistään. Se tarkastelee runoilijan elämää kokonaisuutena ja ottaa huomioon, että Hellaakoski oli ammatiltaan luonnontieteilijä. Hänen elämäntyönsä ensimmäisen vaiheen eri puolet yhdistyvät Tarkan kirjassa tavalla, jossa tinkimätön tiede ja suuri runous elävät samassa persoonassa.Hellaakoski rakasti kuvataiteita ja perehtyi ystävänsä Wäinö Aaltosen kanssa maalauksen ja kuvanveiston eurooppalaisiin virtauksiin ekspressionismista kubismiin. Tarkka esittelee hänet taiteen tuntijana ja näyttää lyriikan taustalla vaikuttavat seikkailut kuvan ja sanan rajaseuduilla.Teoksen aiemmin käyttämättömiä lähteitä ovat Hellaakosken suorasukaiset lehtikirjoitukset ja persoonallinen kirjeenvaihto sekä elämäkerrallinen kronikka ”Yhden runoniekan surullinen nuoruus”. Näkyviin piirtyy kehityskulku, joka alkoi huutokauppakamarien rallatuksista ja eteni kohti uuden aikakauden ydintä.

Hellaakosken tyhjä ja täysi keskittyy kirjailijan elämään vuosina 1929-1948. Jääpeili-kokoelma päätti runoilijan hedelmällisen 1920-luvun, mutta 1930-luvulla intohimo tieteeseen katkaisi Hellaakosken yhteydet runouteen yli kymmeneksi vuodeksi. Hän karkotti lyriikan persoonansa ulkopuolelle: sydän sai mennä, järki hallita. Talvisodan syttyminen järkytti Hellaakosken murtumisen rajalle, mutta saattoi kirjailijan taas runon piiriin. Sotavuosien kokoelmat toivat Hellaakosken myös keskelle kirjallisia kiistoja, jotka rauhan tullen kärjistyivät dramaattisesti. Tarkka kuvaa elävästi vaikeiden vuosien kitkeriä kulttuurisotia, Hellaakosken tuskallista muodonmuutosta ja lopulta Huojuvat keulat -kokoelman suurta taiteellista voittoa.