Kirjahaku

Mirja on Helsingin Kaupunginteatterin näyttelijä ja asuu Helsingin Kalliossa. Vapaailtoina hän katselee poikansa Markon kanssa videoita tai läksyjen lomassa he arvailevat kilpaa, kuinka moneen hälytykseen paloasema herää. Markon isästä Mirja otti eron jo kauan ennen kuin pääministeri Aho söi sanansa ja iski markalle kaksi peräkkäistä devalvaatiota. Niillä on vain vähän vaikutusta Mirjan elämään ennen kuin hän kohtaa vaikeuksiin joutuneen yrittäjän. Kun pasmat ovat jo valmiiksi sekaisin, Mirja joutuu perhehistoriansa pyörteisiin.Mirja on adoptoitu vauvana ja vaikka hän on rakastettu, hän kokee olevansa erilainen kuin perheensä. Adoptiovanhemmat saivat 10 kk myöhemmin geneettisen tyttären, joka on Mirjalle läheinen, mutta hän kokee eriarvoisuutta sisareensa. Näyttämöllä Mirja elää tunteita, jotka hän tosielämässä yrittää sivuuttaa. Talouslamaa edeltänyt pörssinousu innosti monet sijoittamaan osakkeisiin. Jotkut operoivat lainarahalla. Tässä kirjassa yksi lähtee nopeiden voittojen kannustamana petoksen tielle. Kun tulee ilmi, että rikollinen sattuu olemaan Mirjan rakastetun edellinen naisystävä, hän alkaa epäillä miestä. Kun Mirjan pojan polvikipu voisi olla reumaa, paineet kasvavat ja Mirjan työ teatterissa kärsii. Hän etsii biologisen sukunsa ja löytää liittymiä tuntemiinsa henkilöihin, mikä hämmentää tilannetta edelleen. Pyhä paha perhe kertoo unelmista, etsimisestä, vaikeuksista selviytymisestä ja perheen merkityksestä, vaikka epäusko ja eripura vaivaavat pitkin matkaa.

Italian Stresaan kymmenisen vuotta sitten muuttanut suomalaispariskunta on päässyt vähin erin lähemmäs paikkakuntalaisen elämää. Turismi on Stresan dynamo. Talvella on hiljaista, sataa ja tuulee. Silloin osa paikkakuntalaisista pakenee lomalle lämpimään. Pääsiäisenä kaikki pyörähtää taas käyntiin, kun puut ja pensaat puhkeavat kukkaan.Reijo Toivanen on ottanut vuosien varrella kuvia ja Pirjo Toivanen on merkinnyt muistiin tapahtumia, joista välittyy ihmettely, ilo, rakkaus ja hyväksyntä. Ulkomaalaisen on mahdoton ymmärtää kaikkea, vaikka moni asia vaikuttaa tutulta.Stresa on innostanut kirjailijoita, runoilijoita ja muita paikkakunnalle osuneita vuosisatoja. Suomalaisiakin, sillä Olavi Virta levytti ylistyslaulun Maggiore-järvestä vuonna 1953. Hemingway kuvasi kirjassaan Jäähyväiset aseille pakoa soutuveneellä ensimmäisestä maailmansodasta, Borromeo-hotellin rannasta Sveitsin puolelle.”Haluamme tämän kirjan sivuilla jakaa elämyksiämme. Meille asuminen ulkomailla on seikkailu, joka alkaa joka aamu.”

Mirjan sisko Terhi ja hänen miehensä Roberto ovat jättäneet Lontoon Cityn taakseen ja muuttaneet satoja vuosia vanhaan huvilaan Italiaan, Maggiore-järven rannalle. Remontti osoittautuu rankemmaksi kuin he kuvittelivat. Finanssimaailmassa on toimittu ajan hermolla. Uutisia seurataan myös pikkukaupungissa, Stresassa. Heistä ja puutarhassa työskentelevistä brittinuorista tulee naapuruston puheenaihe. Mirjan sopimus Helsingin Kaupunginteatterissa on katkolla. Onko se ainoa syy sille, että hän ilmoittautuu siskonsa puutarhaan töihin? Kesä 1998 Italiassa tuo Mirjan elämään epävarmuutta monelta suunnalta. Terhi on hankkinut puutarhaansa harjoittelijoita Englannista, ruokapalkalla. Siskosten äiti ei osaa kieliä, mutta on lukenut lehdistä brittinuorten huumeongelmasta. Toteutuvatko hänen uhkakuvansa?

Pirjo ja Reijo Toivanen kutsuvat lukijansa nojatuolimatkalle Etelä-Amerikkaan! Salsa soi Havannassa, bossa nova Rio Janeirossa ja tango Buenos Airesissa. Kaduilla ja puistoissa ilo purkautuu tanssina ja lauluna. Tyynenmeren kalat ja äyriäiset maistuvat paikan päällä ja makutottumukset leviävät maailmalle kuten peruna aikoinaan. Hemingwayn lempijuoma oli Daiquiri, mutta mojito piristää päivää vaikka ilman valkoista rommia. Reijon valokuvat ja Pirjon päiväkirjamerkinnät vuosilta 2010-2015 vievät atsteekkihistoriaan Meksikossa, inkojen valtakuntaan Perussa ja maistelemaan rosvopaistia mayojen majoilla Jukatanin niemimaalla. Lähihistorian talouskasvu on luonut mukavuutta ihmisten elämään monessa suurkaupungissa. Se näkyy ehkä selvimmin Santiago de Chilen pilvenpiirtäjissä ja Bogotan ostoskeskuksissa, joissa tunnelma on kuin Lontoossa tai Milanossa. Pääsiäissaarten patsaat ovat nähneet menneen ja tuijottavat tulevaan. Atacaman autiomaassa pakkasyöt vaihtuvat päivänpaisteen helteeseen ja vuortenseinämien mineraalit kimmeltävät sateenkaaren väreissä. Iguazún putoukset Brasilian, Argentiinan ja Paraguayn rajalla pysäyttävät kulkijat hämmästelemään vesimassojen määrää, Amazonin viidakkojen laajuus ja vihreys luonnon monimuotoisuutta ja Costa Rican pilvimetsät sen herkkyyttä.

Kesä 2012 on helteinen. Viisikymppinen näyttelijä Mirja Mustasaari teki edellisenä kesänä rohkean siirron ja asuu Milanossa. Mummorooli TV-sarjassa ei ole ihan sitä mistä hän haaveili eikä hän olisi kuvitellut joutuvansa harkitsemaan roolia mainoksessa. Se johdattaa Mirjan kesäjuhliin, jossa hän kohtaa Kuubassa syntyneen ja Palermossa varttuneen Giancarlon. Mirja rakastuu mieheen siitä huolimatta, että epäilyttäviä seikkoja nousee esille heti ensitreffeillä. Mirjan poika tulee lomalle tyttöystävänsä kanssa ja huolestuu Carlon oudoista yhteyksistä vähintään yhtä paljon kuin tätinsä, jonka huvilalle Stresaan perhe kokoontuu. Kun Carlon työmatka Havannaan pitkittyy, Mirja joutuu miettimään mikä on tärkeintä elämässä.

Pirjo ja Reijo Toivanen ovat asuneet Italiassa vuodesta 2008 lähtien. Rakkaus maahan syttyi Gardajärvellä kesäisenä aamuna vuonna 1989, kun he olivat ajamassa ystävien luokse Toscanaan. Johann Wolfgang von Goethe tekiGrand tour-matkan vuosina 1786-1788 Italian niemimaan halki. Vuonna 1992 julkaistu Sinikka Kallion suomentama yhteenveto Goethen matkasta innosti Toivasia seuraamaan suurmiehen jalanjälkiä pohjoisesta etelään. Syntyi teos, jossa kuvin ja tarinoin tuodaan hänen matkansa vaiheita tähän päivään. Goethe arvosti antiikin taidetta ja käsityötaitoa. Menneisyys kytkeytyy niistä nykyisyyteen. Oliivipuu voi kasvaa kaksituhatta vuotta. Pinnan rosoisuutta koskettaessa voi vain hämmästellä sen sitkeyttä. Vanhojen sypressien keskellä tuuli humisee satojen vuosien takaisia tarinoitaan. Tuhatvuotiset muurit huokuvat historiaa. Toivaset toivovat tämän kirjan tuovan iloa ja intoa etsiä uusia näkökulmia Italiassa matkustaville. Mitä pitemmälle mereen kahlaa, sitä syvemmälle joutuu. (Goethe Roomassa 1787)