Kirjahaku

A riveting, funny coming-of-age story: the second volume in Pirkko Saisio's award-winning Helsinki trilogy Teenaged Pirkko can’t decide which she hates most: God, her communist father, or her growing breasts. Grandpa has moved into the room long promised to her, and Mother, overworked and distant, tries to keep the peace between her headstrong daughter and husband. It's 1960s Finland and Pirkko has fun getting into trouble. That is, until her teacher suggests she might have what it takes to be a real writer. Then the historic summer of 1968 arrives, which Pirkko spends working at a Swiss orphanage where no one understands her and, as much as her family drive her mad, she’s homesick for the first time. As the world shifts and swirls around her, Pirkko must make sense of it all – including her own sexual identity. A funny, unique coming-of-age story and an intimate portrait of a life lived in language, Backlight is the second volume in Pirkko Saisio's award-winning Helsinki trilogy.

'Playful and profound... a captivating glimpse into twentieth-century Finland through the eyes of a charismatic child narrator. I loved it' Fiona MozleyIn this charming patchwork of fever dreams and memories, Pirkko Saisio transports us to the 1950s Finland of her youth, where she navigates life as an only child of communist parents. Convinced she will grow up to become a man, a young Pirkko keeps trying and failing to meet the expectations of the adults around her. But as she discovers that she can be the narrator of her own story, it is in language that she finds a refuge and a way to be seen at last.In a world where mascara-streaked mermaids dodge tennis balls, a beloved green cap is stolen by the Big Bad Wolf, and the first tugs of infatuation are inspired by a swimsuit-clad circus announcer, Saisio captures the heart-wrenching intensity of childhood as it floods back in the wake of her father’s death. Deeply moving and disarmingly funny, Lowest Common Denominator is the first volume in a trilogy that has been celebrated in Finland as the best work of the century.

For fans of Claire-Louise Bennett and Eileen Myles, an enigmatic work of autofiction set in a time of leftist politics and criminalized sexuality.Pirkko Saisio's autofictional novel, in Mia Spangenberg's tender translation, is a mesmerizing account of radical politics and sexual awakening in a series of farewells--to her mother, to the idealism of youth, to friends and lovers, and finally to her grown daughter. The novel embeds readers in a delirious Finland, where art and communist politics are hopelessly intertwined, and where queer love, still a crime, thrives in underground bars. But then one morning in 2002, on a remote island off the coast of Finland, the narrator Pirkko Saisio informs her publisher that she's accidentally deleted her latest manuscript, The Red Book of Farewells. Playful and mysterious, The Red Book of Farewells is a work that stoically embraces the small revolutions of moving on.

For readers of Tove Jansson and Eileen Myles, Lowest Common Denominator is an ecstatic coming-of-age novel by the Finlandia-prize-winning author of The Red Book of FarewellsWriting in the wake of her father's death, the narrator of Pirkko Saisio's autofictional novel (translated from Finnish by Mia Spangenberg) transports us to the 1950s Finland of her youth, where she navigates life as an only child of communist parents. Convinced she will grow up to become a man, a young Saisio keeps trying and failing to meet the expectations of the adults around her. Writing with her trademark wit and style, each formative experience--with the Big Bad Wolf, a bikini-clad circus announcer, and Jesus Christ "who has a beard like a man but a skirt and long hair like a woman"--drives her further and further from her family and others. Struggling to understand her place in the world around her, it's in language that she discovers a refuge and a way to be seen at last.

Pirkko Saisio, now a teenager, can't decide which she hates most: God, her father, or her growing breasts. Grandpa has moved into the room long promised to her, and Mother, overworked and distant, tries to keep the peace between her headstrong daughter and husband. When she's not escaping into her books, Pirkko has fun getting into trouble. That is until her Finnish teacher suggests she might have what it takes to be a real writer, but only if she is willing to work hard and make certain sacrifices. Years later, Pirkko spends the historic summer of 1968 working at a Swiss orphanage. The world is shifting around her, and to make matters even more complicated: she's homesick. At the orphanage no one understands her German, and away from home for the first time, she struggles to make sense of her suppressed queerness. In Backlight, the Finlandia Prize-winning author looks backward and inward, once again emerging, in Mia Spangenberg's sensitive translation, with an intimate portrait of a life lived in language.

Pirkko Saision näytelmä on kirjoitettu ennen Ukrainan kriisiä, mutta sodan nyt puhjettua siitä tuli – tekijän sanoin – ”pelottavankin ajankohtainen”. SLAVA ! Kunnia. tutkii Venäjän myyttejä ja nykyisyyttä intohimoisesti ja rävähtämättömin silmin. Henkilöitä SLAVA:ssa on lihavista konduktöörikaksosista Obedasta ja Pobedasta salaperäiseen Volodjaan ja kansallispukuiseen entiseen Vieraan Vallan pääministeriin, ja haudoistaan nousevat myös Iivana Julma, Katariina Suuri ja Juri Gagarin. Taivaasta laskeutuu myös Kristus, mutta onko hän SE Kristus, ja mikä on hänen sanomansa? Kim Jong-Un ja Gerard Depardieu näyttävät tutuilta mutta kuitenkin merkillisiltä; miksi? Näytelmänmittainen naamioleikki avaa hätkähdyttäviä näkymiä menneisyyteen ja nykyisyyteen ja mahdollisiin tulevaisuuksiin myös.SLAVA! Kunnia. kantaesitettiin Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 25.2.2015 (musiikki Jussi Tuurna, ohjaus Laura Jäntti) ja se julkaistaan ntamon ja Kansallisteatterin yhteistyönä.

Kansallisteatterin Suomi100-juhlanäytelmä seuraa topeliaanista tarinaa tähän päivään ja tulevaisuuteenkin. Mistä rakentuvat kotoinen ja vieras, mistä turva ja mistä pelko? Koivu ja Tähti on älykästä ja hauskaa, parasta nykydraamaa.

"Kerjääminen kielletty! Laiskat pois kaduilta! Ylös sohjosta, hus hus hus!" meuhkaa kovasti Jean-Marie Le Peniä muistuttava hahmo uudessa musiikkiteatterikappaleessa. Hänen presidenttiehdokas-tyttärensä haeskelee astetta hienovaraisempaa kiihotusta.Kesällä 2013 ranskalainen oikeistopoliitikko Gilles Bourdouleix lausahti valittaen, että "Hitler ei tappanut niitä tarpeeksi". Hän puhui romaneista. Ideologiakartalla hänen piti sijaita jossain Le Penejä keskempänä. Bourdouleix vaikuttaa yhä Cholet'n kaupungin pormestarina.Natsi-Saksan suoraan tai epäsuorasti hallitsemasta Euroopasta hävitettiin ehkä jopa 2/3 romaniväestöstä. Holokaustin varjoon on jäänyt sen kanssa ilmeisesti suhteessa yhtä tuhoisa PORAJMOS, romanien kansanmurha.MUSTA SAARA tarttuu "romanikysymykseen" nyky-Euroopan traumana. Se tarkkaa populistisen politiikan tapaa käyttää syntipukkeja ja vedota pelkoon uusien kansainvaellusten leimaamassa EU:ssa.Sanansa pääsevät sanomaan poliitikot ja romanit sekä myyttinen suojeluspyhimys Musta Saara. Kuka laulaa kenet suohon? Ja mitä katsoja tai lukija oppii itsestään ja ennakkoluuloistaan?MUSTA SAARA on herpaantumattomasti laiskaa ajattelua suomiva voimannäyte. Kantaesityksensä Suomen Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä syyskuussa 2018 saava teos ei jätä yhtään eurooppalaista entiselleen. Kirja on ntamon ja Kansallisteatterin yhteistyötä.

Hilpeä Lokikirja kertoo pienen perheen ihanista kesistä Dianan matkassa merellä. Ajetaan yössä, jossa pilven reunat ovat puhdasta kultaa ja meri sulaa hopeaa. Joudutaan merihätään ja karille, juodaan whiskyä kuin Muumipappa, tavataan ystäviä, lauletaan ja nauretaan. Ja kaiken on Saikki kirjoittanut Lokikirjaan.

Mies on asianajaja, arvostettu kuusikymppinen ammattimies. Vaimo on kaunis ja nuori, ja avioliitto kuin orkidea: se vaatii enenevästi lämpöä, kosteutta, keskustelua, keskustelua…Mutta Pablo on kuollut, lehdessä on kuolinilmoitus. Voiko se olla totta: vanha ystävä Pablo on poissa. Ystävä? Ainakin paras kaveri nuoruuden ajoilta. Jollei paras, kaveri kumminkin. Pahoja juttuja on takana, se tiedetään. Tunnit ja päivät sulavat käsiin, aika kulkee radallaan, on opeteltava imperfekti suhteessa Pabloon.Pablon kuolema suistaa skeptisen, tarkkanäköisen asianajajan tasapainosta. Hänen otteensa on lipsumassa ja arvostelukykynsä hämärtymässä. Ja kun toimistoon saapuu perunkirjoitusta ja pesänjakoa varten nuori mies, jonka isävainaja on Pablo, tilinteon aika on käsillä.Pirkko Saision romaani miehen piinaviikosta vangitsee lukijan jo ensimmäisellä sivulla. Intiimi kertojanääni rakentaa teoksen arvoituksellisen jännitteen. Mies, ja hänen asiansa haastaa, hämmentää ja kiehtoo.

On toukokuu, 1500-luku koittamassa, dominikaanimunkki Girolamo Savonarola on hirtetty ja poltettu roviolla Piazza della Signorialla. Hurmosaskeesin painajainen on päättynyt, Firenze on ylösnoussut, jaruhtinatar Vasari voi taas pukeutua säätynsä mukaisesti ja koristautuamiehensä lahjoittamaan ylelliseen koruun. Hän tietää syyn ruhtinaan anteliaaseen lahjaan, mutta pitää kipeän salaisuuden sydämessään.”Minulla ei ole oikeutta raskauttaa kenenkään elämää tällä korulla, tämä olkoon minun ristini, minun kannettavakseni tarkoitettu”, ajattelee ruhtinatar. Ja lopulta koru haudataan hänen mukanaan, mutta haudan rauhaan ja pimeyteen hyvän ja pahan tiedon puu ei jää.Puoli vuosisataa myöhemmin Venetsian Cannaregion ghetossa kultaseppä Yakob Masri kätkee korun pajansa lattialautojen alle. Väkivaltainen, karkea Pietro Calimani, muranolaisen peilipajan rikastunut omistaja, tekeekuolemaa ja on lähettänyt poikansa kiristämään vanhaa kultaseppää. Juutalaisperheen on paettava, ja vainottujen pitkä matka päättyy Habsburgien Wieniin. Mutta muodonmuutoksen kokenut koru vaihtaa vuosisatojen kuluessa yhä uudelleen omistajaa ja kulkeutuu ensin Krakovaan ja sitten yhä pohjoisempaan, lopulta Suomeen.Elämän mielekkyyden, sen merkityksen tavoittelu on Pirkko Saision Passio-romaanin ytimessä. Hengellinen etsintä, usko ja ideologia kantavat kaikkia, mutta toisille elämän selviytymistaistelussa yhteinen veri ja sydämensyke ovat ainoa pelastus. Passio on suuri näky, tarkovskilaisenvärikylläinen eurooppalainen kronikka. Se on kuin arkaainen legenda, sen kerronnassa on myytin todistusvoima.Finlandia-finalisti 2021

"Och alla ting som finns i världen väntar på att jag ska börja skriva böcker om dem."En far dör oväntat. En dotter i medelåldern lämnas kvar. I tomrummet som uppstår börjar hon skriva om sin barndoms 50-tal i arbetarklassens Sovjettillvända Helsingfors, om staden som vecklar ut sig i drömmar och färger. Om en envis liten flicka som inte är som alla andra. Som vill ha en grön keps, vara en av pojkarna. Flickan börjar se sig själv i tredje person; hon blir en skrivande människa. Det är en konstnärs blick som föds.Det minsta gemensamma gavs ut på finska 1998 och blev Pirkko Saisios stora genombrott. Tillsammans med Motljus och Den röda separationsboken utgör de Helsingforstrilogin. Den hyllade autofiktiva bokserien lyftes fram som finländarnas favoritböcker i Helsingin Sanomat i december 2024, och utkommer hösten 2025 även i serien Penguin Classics. Boken utkommer i svensk översättning av Henrika Ringbom.

Pienin yhteinen jaettava seuraa neljän päivän mittaista ajanjaksoa, jossa isän yhtäkkinen kuolema laukaisee keski-ikäisen minäkertojan lapsuusmuistot kommunismin värittämässä kodissa 1940-1960-luvuilla. Varhaislapsuus Itä-Helsingissä mummolassa on idyllinen, mutta hyvin varhain tyttö aistii olevansa erilainen kuin muut.Teos oli Finlandia-ehdokas vuonna 1998.

Hän on 19-vuotias ja juuri valmistunut ylioppilaaksi. Edessä on matka Sveitsiin työskentelemään orpokodissa kuten Sound of Musicin Julie Andrews. Todellisuus on kuitenkin aivan toista kuin hän on ajatellut.Sveitsin-matkan kanssa limittyvät oppikouluvuodet sekä ystävät, perhe ja varsinkin suhde isään. Vastavalon keskiössä on nuoren naisen identiteetin etsintä: tasapainon löytäminen vasemmistolaiskasvatuksen, kristinuskon ja oman seksuaalisuuden välillä sekä taiteilijuuden kehittyminen.Vastavalo oli Finlandia-ehdokas vuonna 2000.

Punainen erokirja sijoittuu 1970-1980-luvulle, jolloin päähenkilö opiskelee yliopistossa, liittyy Ylioppilasteatteriin, hakee Teatterikorkeakouluun ja kohtaa ensirakkautensa. Vuosia myöhemmin hän kohdannut useita hyvästijättöjä.Punainen erokirja on romaani kiihkeän poliittisesta aikakaudesta sekä seksuaali-identiteetin ja kirjailijankutsumuksen löytymisestä.Teos sai Finlandia-palkinnon vuonna 2003.

Kylmänä uuden vuoden yönä raskasmielinen yksinvaltias vajoaa muistoihinsa. Hänellä on tuhkaa kurkussaan, hän kaipaa vuorille paahtavaan aurinkoon, nuoruuteensa. Hänen unensa ovat sekavia ja ahdistavia, nöyristelevät alamaiset tympäisevät, arkiset tapahtumat tuntuvat oudoilta. Mitä on tekeillä? Vain Suliko osaisi rauhoittaa ahdistuneen vanhan miehen. Hänen puoleensa mahtimies ajatuksissaan ja yksinpuhelussaan kääntyy.Romaani liukuu takaumiin: menneisyyteen, lapsuuteen ja nuoruuteen, miehuuden ja voiman vuosiin. Kohtauksiin ja tilanteisiin, joissa määrätietoinen päähenkilö on ollut valinnan edessä. Valinnat ovat johtaneet uusiin valintoihin, mutta onko vahvatahtoisellakaan miehellä lopulta vapaata tahtoa?Pirkko Saision Sulikon maailma on raaka ja runollinen. Romaani kurottaa myyttien maailmaan ja kysyy, millaisissa tilanteissa ihmisen valinnat johtavat päinvastaisiin tuloksiin kuin alkuperäinen eetos ja päämäärä. Miten oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevasta idealistista kasvaa diktaattori? Onko rakkaus illuusio? Ja taas: kuka on Suliko?

On maikuu 16. sajandi koidikul, dominikaani munk Girolamo Savonarola on Piazza della Signorial üles poodud ja tuleriidal põletatud. Painajalik askeesihullus on lõpuks ometi läbi, Firenze on üles tõusnud ning vürstinna Vasari võib jälle seisusekohaselt riietuda ja oma mehe kingitud uhke kuldehte kaela panna. Ta teab, miks vürst talle nii helde kingituse tegi, kuid hoiab seda valusat saladust südames. "Mul pole õigust mitte kellegi elu selle ehtega raskemaks teha, olgu see minu rist, mida ma olen määratud kandma," mõtiskleb vürstinna. Ja lõpuks pannakse uhke kaelaehe talle hauda kaasa, ent kullast hea ja kurja tundmise puule ei anta hauarahu - tema seiklused alles algavad.Poolsada aastat hiljem peidab Veneetsias Cannaregio getos kullassepp Yakob Masri ehte oma töökoja põrandalaudade alla. Murano peeglitöökoja omanik, rikas ja jõhker Pietro Calimani on suremas ning on saatnud oma poja vana juveliiri pitsitama. Juudi perel tuleb pageda ja pikk rännak viib tagakiusatud Habsburgide aegsesse Viini. Kuid kuju muutnud kaelaehe vahetab aastasadade möödudes üha uuesti omanikku ning liigub aina rohkem põhja poole - koguni Eestisse ja lõpuks Soome.Soome ühe nimekama kirjaniku Pirkko Saisio (snd 1949) romaani "Passioon" tuumaks on elu mõtte ja tähenduse otsingud. Vaimsed otsingud, usk ja ideoloogiad pakuvad hingepidet, kuid mõnele on karmis ellujäämisvõitluses ainus pääsetee ühine veri ja südametukse. "Passioon" on laia diapasooniga, tarkovskilikult värviküllane Euroopa kroonika - otsekui arhailine legend, mille jutuvestmiskunst kätkeb endas müüdi sisendusjõudu.