Kirjahaku

Suomen sotien 1939-1944 karjalainen siirtoväki asutettin muuanne Suomeen. Teoksessa seurataan Muolaan kunnan asukkaiden vaiheita ja heidän kulttuurinsa kohtaamista hämäläisen kulttuurin kanssa haastattelujen ja arkistotietojen pohjalta. Runsas kuvitus.

Aidot karjalaiset herkut jokaisen kotileipurin pöytäänSuuri karjalainen piirakkakirja esittelee kaikki perinteiset karjalaiset piirakat ja piirakkatyypit sultsinoista supikkaisiin ja pyöröistä vatruskoihin. Karjalaiseen piirakkaperinteeseen mahtuu paljon muutakin kuin karjalanpiirakka. Kirjan reseptit ovat perimätietona suvuissa kulkeneita ohjeita eri puolilta Karjalaa. Rakastetut perinneleivonnaiset tuovat arkeen ripauksen leivinuunin lämpöä ja karjalaista vieraanvaraisuutta. FT Pirkko Sallinen-Gimpl on tehnyt pitkän uran karjalaisen kulttuurin tutkijana. Hänen teoksensa Karjalainen keittokirja on karjalaisen ruokakulttuurin klassikko.

Nach dem Gesetz zur Schnellansiedlung aus dem Jahre 1940 begann man in Finnland auf Entscheidung des Parlaments mit der Verteilung von Land an die Umsiedler. Es war im Allgemeinen selten, dass die Evakuierten das Land mit dem ehemaligen Eigentum im aufgegebenen Karelien bezahlten. Während des Fortsetzungskrieges kehrten ab 1941 viele zurück in ihre im Krieg verlorenen Heimatdörfer, mussten aber 1944 erneut vor der Roten Armee evakuiert werden. 1945 wurde die Umsiedlung gemäß dem Landbeschaffungsgesetz fortgesetzt im nun verkleinerten Finnland, von dem der karelische Landesteil an die Sowjetunion überging. Neben den Umsiedlern erhielten auch Frontsoldaten Wohnraum und Grundstücke.

Karjalainen nainen -teos kertoo karjalaisen naisen tiestä menneisyydestä nykypäivään lähtien Koti-Karjalasta, joka on evakkotien takana tai nykyisessä Suomen Pohjois- ja Etelä-Karjalassa. Nuoren naisen aikuisuudesta ja aviokelpoisuudesta. Karjalaiset häät olivat kuin laulunäytelmä vielä isoäitien lapsuudessa ja pitopöytiin tuotiin piirakat ja paistit, mutta muistetaan myös huntuhöllötykset, eropuurot ja kerranjuonnit samoin kuin polvipojan rinkelit.Mitä vaati tulo miniäksi ehkä suureenkin perheeseen? Entä äidiksi tulo, raskauden mielihalut, synnytys saunassa tai evakkomatkalla, niistäkin kerrotaan. Naiset hoivasivat lapsiaan, kunnioittivat vanhuksia ja sopeutuivat yhdessä asumiseen. Nainen saattoi olla kuin puun ja kuoren välissä, mutta monesta tiukasta paikasta hän selvisi neuvokkuutensa ja opinhaluisuutensa ansiosta. Sotien jälkeen karjalaisuuden säilyttäminen ilmeni vaikkapa innostuksena kansanpukuihin ja fereseihin.Mitkä avut auttoivat eteenpäin, oliko kyseessä herkkyys vai sitkeys, alusta aloittamisen kyky vai joustavuus? "Taipuu vaan ei taitu" sopii kuvaamaan monen karjalaisen naisen elämänvaiheita. Koetusta kasvaa vahva identiteetti nykypolvillekin, joilla on karjalaiset juuret.Teos on tutkijan näkökulma useiden perinneaineistojen pohjalta. Valokuvia on sekä kuvattu kirjaa varten että saatu yksityishenkilöiltä pukuperinnekyselyjen yhteydessä. Lämmin kiitos kaikille karjalaisille naisille ja miehille, jotka ovat kertoneet edellisten sukupolvien elämästä ja omista vaiheistaan tallentaen karjalaista perinnettä ja antaneet kuviaan käyttöön.