Kirjahaku

Inkeriläiset siirrettiin Suomeen 1943 työtä tekemään ja sotimaan. Sodan jälkeen Neuvostoliitto vaati kansalaisensa palautettaviksi. Suomi käänsi selkänsä inkeriläisille. Useimmat näistä palasivat, kaikki eivät halunneet. Heimosoturit, ErP6:n sotilaat ja monet muut joutuivat Valvontakomission ja Valpon vainoamiksi. Virallinen Suomi vaikeni. Ja vaikenee yhä. Inkerin kansaa ei enää ole. Katrinan tarina on tosipohjainen selviytymiskertomus maalaistytön vaiheista tsaarin Venäjältä Kekkosen ajan Suomeen. Reijo Rautajoki (s. 1946) ryhtyi eläkkeelle jäätyään kirjoittamaan aiheesta, josta kuuli tarinoita koko lapsuutensa: inkeriläisten kohtalosta. Ne tarinat olivat tabuja sodanjälkeisessä Suomessa. Sukulaiset ja tuttavat puhuivat aiheesta kuiskaten. Keskeisiä lähteitä ovat olleet kirjailijan inkeriläinen äiti, lähisukulaiset ja perheen ystävät.

Inkeriläinen äitini kertoo Reijo Rautajoen löytöretkestä äitinsä suvun vaiheisiin ja inkerinsuomalaisten uskomattomiin kohtaloihin. Äiti pelkäsi vuosikymmenet pakkopalautusta Neuvostoliittoon.Inkeriläisten palautus Neuvostoliittoon 1944-1945 merkitsi jatkoa sille hitaalle kansanmurhalle, jota Stalinin hallinto harjoitti inkeriläisiä kohtaan neljännesvuosisadan ajan. Palautus oli petos, johon syyllistyivät sekä Neuvostoliitto että Suomen valtiojohto. Rautajoen historiateos on läpileikkaus Neuvostoliiton synkimpien vuosien vaikutuksista inkeriläisten elämänmenoon.Kirja on taitavasti rakennettu eepos, joka laajentaa yksilön näkökulman koskemaan laajasti koko inkeriläisyyttä. Siinä toistuvat samat surulliset vaiheet, joita näemme tämänkin päivän maailmassa: vaino, sota, nälkä, karkotukset.Reijo Rautajoki (s. 1946) on filosofian tohtori ja tietokirjailija, joka on tehnyt inkerinsuomalaisuudesta väitöskirjan. Rautajoki on suosittu luennoitsija ja aktiivisesti mukana nostamassa inkeriläisyyttä uudelleen ihmisten tietoisuuteen.