Ei ole turhaa on vaatimaton kosmopoliittinen ehdotus ajan ja paikan totaliteettien poistamiseksi. Puhutaan hellyyden alkuasukkaista, ylpeistä ryysyläisistä, raakojen ihmisten oikeuksista, yhteiskunnallisesta gynekologiasta, miehekkyyden pommittamisesta. Puhutaan palelemisesta ja ennen kaikkea puhutaan rakastamisesta. Ei ole turhaa on kolmiosainen kuume, dervissimäinen metaforapyörre ja vimmainen puolustuspuhe asioille, joita tehdään huolella vaikkei kukaan niistä tietäisi mitään, pienenpienille hetkellisyyden teoille. Ei ole turhaa -teoksessa jumala on pakolainen. Ainutkertaisuuden puolestapuhuja on jäänyt kiinni. "Ei puhuta rakkauden leiristä. Mennään sinne."