Kirjahaku

Tutkimuksessa käydään läpi Suomen Lapissa eläneiden saamelaisten uskonnon muuttumista luonnonuskosta kristinuskoon ja 1800-luvulla edelleen lestadiolaisuuteen. 1900-luvun alussa oltiin varsin yllättävässä tilanteessa: aiemmin pakanallisena pidetyn pohjoisimman Lapin asukkaat kävivät ahkerasti kirkossa, kun eteläisempi Suomi alkoi osoittaa jo maallistumisen merkkejä. Miten tähän tilanteeseen oli tultu?

Teepöydän kulhoissa on hillottua mesimarjaa, lakkaa, viinimarjaa ja vadelmaa sekä suurilla porsliinilautasilla mustia ja valkeita konvehteja, kasa sokeriryynejä, sitruuna- ja pomeranssitankoja ja paahdettuja manteleita. Uskoisitko, että kattaus on vuoden 1788 Oulusta?Eikö 1700-luvulla popsittukaan pelkkää porkkanaa? Suomalaisen ruoan historia on täynnä makoisia yllätyksiä ja tuttuja ruoka-aineita. Alussa oli suolakala, naurishaudikas ja kaali. Sittemmin suomalaiset ovat löytäneet spagetin, säilykeananaksen ja chilin sekä oppineet syömään puikoilla. Mitä tässä välissä tapahtui?Suomen ruokahistoria kylvää, hauduttaa, pilkkoo, hapattaa ja mikrottaa - se kertoo jokapäiväisen ruokamme kiehtovan tarinan. Se kertoo, kuinka sokerin ja kahvin kaltaiset harvinaiset ja arvokkaat raaka-aineet ovat muuttuneet arkisiksi ja kuinka perinteisiä ruokia on unohdettu uusien makuelämysten myötä. Se kertoo myös niukkuudesta ja puutteesta, tieteellisistä ja teollisista innovaatioista, valistuksesta ja terveysliikkeistä, elintason paranemisesta, tasa-arvosta ja lopulta myös ruoan mahdista muuttaa yhteiskuntaa.

Ihminen on liikkunut aina, ja matkalle on tietysti tarvittu hyvät eväät. Vuosisatojen aikana kulkuvälineet ovat kehittyneet ja talkkunalla ryyditetty piimä on vaihtunut muovikääreisiin kiedottuun voileipään. Samalla kun evästaukoa varten pakaaseihin pakatut posliinikupit on vaihdettu keveämpiin muovipikareihin, on opittu jonottamaan tötteröllistä kuumina tiriseviä ranskalaisia kadunkulman kioskista.Ruokaa reissussa ottaa lukijan mukaan jalkapatikkaan suolakalalla varustettu tuohikontti selässä, tarjoaa lihapiirakan huoltoaseman kahviossa ja johdattelee junan käytävää pitkin kultauksin koristeltuun ravintolavaunuun.Se muistuttaa matkoilla koetuista uusista elämyksistä, kuten ruotsinlaivoilla ensi kertaa maistelluista katkaravuista, sekä viitseliäisyydestä ja neuvokkuudesta, jota ruokailumahdollisuuden tuominen eri kulkuvälineisiin on vaatinut. Kuivahtaneiden, kielen polttaneiden sekä nautinnollisten ja pitkän matkaamisen jäljiltä ilahduttaneiden suupalojen ohella teos tarjoaa aimo annoksen liikkumisen historiaa.