"Tyhjyys oli sanoinkuvaamaton. Oli kuin omasta ruumiista olisi väkisin revitty suurin osa pois ja vain tuska olisi jäänyt jäljelle. Koko fyysinen ruumis tunsi kipua, särkyä, jota ei voinut paikallistaa. Se tuntui kaikkialla. Koko ruumis oli avoin tulehtunut haava, auki joka puolelta. Pelkäsi, että joku koskettaa siihen. Olisi voinut huutaa kivusta."Kirja kertoo vanhempien taistelusta saada tietoja ainoan lapsensa kuolemasta Suomen hiihtoliiton järjestämällä maajoukkueen harjoitteluleirillä Itävallan Hintertuxissa; sen jälkeen taistelusta saada oikeat tiedot julkisuuteen. Onnettomuus tapahtui toisena harjoittelupäivänä 12.9.1979 klo 9.30.Suomen joukkueiden käyttämällä vaarallisella alueella, josta rinnepäällikkö kertoi varoittaneensa valmentajaa. Saran vanhemmille kuolemasta ilmoitettiin vasta illalla kylmänlyhyellä puhelinsoitolla. Suomen hiihtoliitto valmentajineen ei ottanut tapauksesta vastuuta.