Kirjahaku

Vapaamuurarit on maailman tunnetuin ”salaseura”. Renessanssin ja valistuksen ihanteiden pohjalle syntynyt aate esittää oppinsa ikiaikaisiin symboleihin, vertauskuviin ja rituaaleihin verhottuna. Veljeskunnan jäsenyyttä ympäröi tietty salaperäisyys, joka on kautta historian kiehtonut ulkopuolisia.Vapaamuurareihin yhdistetään Suomessakin valtavasti erilaisia uskomuksia ja salaliittoteorioita. Veljeskunnan on uskottu olleen niin Viaporin antautumisen kuin koronan ja Suomen Nato-jäsenyyden takana. Kuntapolitiikassa se on nähty hyvä veli -kerhona, jossa ratkaistaan paikalliset kilpailutukset ja kaavoitukset. Mutta millainen historia vapaamuurareilla Suomessa todella on?Enemmän valoa avaa salaperäisyyden verhon ja loosin suljetun oven. Se on ensimmäinen ulkopuolisen tutkijan suomalaisesta vapaamuurariudesta kirjoittama historiateos, joka perustuu veljeskunnan suljettuihin arkistoihin.

Helsingin työväenopisto on jo sadan vuoden ajan tarjonnut kaupunkilaisille mahdollisuuksia paitsi itsensä kehittämiseen, myös tietoja ja taitoja muuttuvan maailman ymmärtämiseen ja kaupunkiyhteisössä elämiseen.Oodi sivistykselle on positiivinen kertomus helsinkiläisistä, jotka ovat halunneet käyttää vapaa-aikansa itseään kehittäen ja toteuttaen. Se on samalla laaja katsaus suomalaiseen vapaaseen sivistystyöhön ja aikuiskoulutukseen sekä Helsingin historiaan.Muutamasta vuosittaisesta kurssista ja parista tuhannesta opiskelijasta alkunsa saanut työväenopisto kasvoi sadan vuoden aikana yhdeksi Euroopan suurimmaksi aikuiskasvatusinstituutiksi. Kirja kertoo siitä, miksi Suomen pääkaupunki on vapaata sivistystyötä järjestänyt ja minkälaista opiston toiminta on eri aikoina ollut.

Maailmansodan ja Suomen sisällissodan tapahtumat helsinkiläisen kaupunkiyhteisön silmin.Mistä perheen jokapäiväinen leipä hankitaan, jos kauppojen hyllyt ovat tyhjiä? Mitä tehdä, jos lompakossa ja säästössä olevat rahat menettävät yhdessä päivässä arvonsa? Missä on kodin turvallisin paikka, jos kotikadulla käydään kaupunkisotaa? Näihin ja moniin muihin vaikeisiin kysymyksiin jokainen helsinkiläinen joutui etsimään vastauksia vuosina 1914-1918.Sodan ja vallankumouksien vuodet olivat pelkojen lisäksi täynnä lupauksia ja toiveita, jotka lopulta vaihtuivat pettymyksiin ja väkivaltaisuuksiin. Suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän romahtaessa myös kaupunkiyhteisön perusteet sortuivat. Kadut täyttyivät mielenosoituksista ja mellakoista. Kaupunkilaiset alkoivat järjestäytyä alhaaltapäin. Syntyi järjestysmiesjoukkoja, työväenkaarteja ja suojeluskuntia, jotka pyrkivät aluksi yleisen järjestyksen turvaamiseen, mutta alkoivat pian varustautua toisiaan vastaan.Loppuvuodesta 1917 Helsinki oli pelon kaupunki. Myöhään illalla 26.1.1918 Helsingin työväentalon torniin nostettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi - ja pitkään pelätty sota saapui kaupunkiin.Punaisen Suomen pääkaupungin aikaa kesti kaksi ja puoli kuukautta, minkä jälkeen Helsingistä tuli valkoisten ja saksalaisten kaupunki. Väkivaltaisuuksien rinnalla jokapäiväisen elämän ongelmat vaikeutuivat päivä päivältä, ja vain maailmansodan päättyminen marraskuussa 1918 pelasti helsinkiläiset nälänhädältä.FT Samu Nyström on on historiantutkija ja tietokirjailija, jonka kirjallinen tuotanto on keskittynyt Helsingin kaupunkihistoriaan.