Samuli Lampinen (b. 1975) is a Finnish based poet and traveler. City in the land of Nod is his first collection of poems in English - or in Finglish, as he himself defines it.
Kirjahaku
Etsi kirjoja tekijän nimen, kirjan nimen tai ISBN:n perusteella.
9 kirjaa tekijältä Samuli Lampinen
Luutarhurin runot ovat syntyneet työskennellessäni kaksi puolivuotiskautta Hollolan keskiaikaisen kivikirkon hautausmaalla.- - -Suorakaiteen muotoinen taivasja maan töminä.Kuin jokin juoksisi rakkaintaan kohtieikä päästäisi enää irti.Vetovoiman viimeinen palvelus.
Samuli Lampisen kahdeksas runoteos, Kulissishokki, vie sinut reppureissulle Afrikan moskiittoverkkojen alta Andien ohueen ilmaan ja jokilaivalla Amazonilta buddhalaisen munkin mopokuskiksi Myanmariin.-Asun hotellin ullakkohuoneessa. Avaimenperässä lukee Campanario.Jos vastapäinen kirkko ei olisi niin korkea,näkisin enemmän taivasta.Aamiaispaikassani olen jo niin tuttu naama,että henkilökunta huomioi minut,vaikka en ole vielä tilaamassa.Jokapäiväinen lehti toimittaa tämän kertaisesta sodasta sotaa vastaan.Terrorin arvioidaan päässeen siinä niskanpäälle.Pulu nyökkää kadunlakaisijalle.Tilaan munani meksikolaisittain. Punaisia papuja ja mustaa kahvia.Valta on kiveen hakattua valtaa.Huipulla yksinäisin huone.Kellot lyövät.Tenochtitlanin aurinko nouseekotkan kynnet lihassaan.-
Maailmannapa on ruohoa leikkaavan ja maailmaa koluavan Samuli Lampisen (s. 1975) yhdeksäs runoteos. Viimeksi häneltä on ilmestynyt Kulissishokki (2018), Nimeni on Legio (2014) sekä englanninkielinen runokokoelma City in the Land of Nod (2013).
Ruohonleikkaajien ranta on Kuortaneen golfkentällä greenkeeperinä työskentelevän Samuli Lampisen (s. 1975) runomuotoinen päiväkirja vuosikymmenen viimeiseltä kesältä.Hänen aikaisemmin julkaistuista teoksista on saatavilla: Maailmannapa (2019), Kulissishokki (2018), Nimeni on Legio (2014) sekä englanninkielinen City in the Land of Nod (2013).
Lehdenpuhaltajan poika on Samuli Lampisen 11. runokirja.
Samuli Lampisen (s. 1975) 12. runokokoelma, Kovettu nainen, käsittelee luopumista äidin yllättäen tulleesta syöpädiagnoosista hänen muutaman kuukauden päästä tapahtuvaan kuolemaansa asti.Vati on maailman reunat, kun äiti oksentaa.Värisee. Kuume nousee. Ehdotan Buranaa ja peittelen lämpöpeittoon. Silmälasien sisäpinta helmeilee kyyneleissäkuin sukelluskello.
RUNON TOINEN PUOLI Samuli Lampisella on Samuli Lampisen silm t, mutta oma paita. T lt et isyydelt n htyn on mahdotonta sanoa lukeeko vai kirjoittaako h n. Rakastaako h n maailman julmuutta ja ep oikeudenmukaisuutta, koska on kiintynyt siihen mik h nest on kehkeytynyt. Onko h nelle paljastunut, ett jos maailma olisi reilu ja pehme , h nen piirteens nousisivat niit vasten. Ja jos palkka nousisi, uskoisiko Samuli Lampinen en ty h ns . Palkka kohoaisi, ilma painaisi kamaraa vasten. Lapioisi hiekkaa, ikuisuuden kakkaa.
Valkoisen Eedenin runot ovat tapauskertomus seurakuntamestarin ty st lestadiolaisten, mennytt haikailevien separatististien ja ty nantajan ryhditt myyden ristipaineessa.