Kirjahaku

Taru Korhonen valmistaa sianpaistia wieniläisessä keittiössään. Asia on melkotärkeä, sillä hänen miehensä äiti ja sisko ovat tulossa yhdeltä syömään ja mikäli mikään ei ole muuttunut aikaisemmasta, he olisivat ajoissa ja vaatisivat heti pötyä pöytään.Myös naapurin rouva, eläkkeellä oleva näyttelijätär Frau Berger, joutuu enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti kokemaan sianpaiston vaikeudet, kun Tarun valitsemassa reseptissä ilmenee moniselitteisiä ja epäselviä kohtia.Suurten ponnistusten ja pienten vastoinkäymisten lomassa kaikki vaikuttaa etenevän aivan hyvin, ja Taru toivoo vain yhtä: "Ei enää minusta riippumattomia yllätyksiä." Mutta niitä tulee. Miehen siskontyttö, 15-vuotias kukkea ja poliittisesti valveutunut Elisabeth ilmestyy paikalle hänkin. Frau Berger syö sikaa, vaikka on juutalainen. Miehen äiti ja sisko Theresia tekevät kaiken väärin. Eikä liitto Itävaltalaisen kanssa vaikuta sinetöidyltä sekään. Kuinka kaikki voikin jatkuvasti olla toisin, vaikka mikään ei loputtomasta yrityksestä huolimatta kuitenkaan muutu?Täydellinen paisti on loistelias romaani ulkopuolisuudesta; halusta, pakosta tai mahdottomuudesta kuulua joukkoon. Se kertoo yrityksestä tehdä oikein tai yrityksestä yksinkertaisesti selvitä hengissä seuraavaan hetkeen.

Perheen tyttärellä Kerstinillä on ollut tuskallinen geneettinen sairaus, johon hän lopulta kuolee vain 37-vuotiaana. Kerstinin kuolema ja hautajaiset johdattavat perheenjäsenet perimmäisten kysymysten äärelle. Mikä on ihmisen tehtävä ja osa maailmassa ja elämässä? Mitä ihminen tekee ja mitä hänen pitäisi tai hän saisi tehdä elämässään?Kerronnan näkökulma on Tean, joka ei ole tavannut perhettään pitkään aikaan. Hän ei halua poistua asunnostaan ja on kerännyt sen täyteen kaikkea mahdollista löytämäänsä tavaraa. Perheen tarina paljastuu vähä vähältä: ihmistenväliset suhteet, ajatukset, pelot, toiveet, pettymykset, surut ja tunteet. Kirjan alussa Tea puuskahtaa, että maailma hylkii ihmisiä. Hänen mielestään emme ole täällä toivottuja, kukaan ei halua panostamme tai rakkauttamme. Uutisten ja historian mukaan olemme vain pahantekijöitä, saastuttajia. Vallitsevina tunnelmina elämässä ovat syyllisyys, suru ja kauna. Onko Tea tuhlannut elämänsä? Voiko niin edes tehdä? Kirjassa kysytään usein: Entä nyt? Mihin nyt? Miltä nyt tuntuu?Tämän kaiken Satu Taskinen kirjoittaa briljantin traagisesti ja hauskasti. Lukija ei voi olla nauramatta ja itkemättä yhtä aikaa. Miettimättä mihin kaikkeen turhaan me takerrumme ja kutsumme sitä katedraaliksi.

Päivän kulun pitäisi olla selvä. Töiden jälkeen Navidin täytyy poistua luokkahuoneesta, ostaa lahja ja kortti lapsenlapselle ja ajaa syntymäpäiväjuhliin. Myös elämän kulun pitäisi olla kaikille selvä: itseä ja toisia tulee kunnioittaa, ei saa tuottaa kärsimystä, täytyy kantaa vastuunsa - oli se sitten miten pieni tai suuri tahansa.Mutta Navidin vointi on jostain syystä kovin kehno, Sara-vaimon poissaolo ahdistaa ja ajatukset pyörivät yhä laajenevina kehinä. Ja maailma ympärillä vasta pyöriikin: Eurooppa natisee liitoksissaan, eriarvoisuuskasvaa kaikkialla. Muutosten keskellä Navid yrittää saarnamiehen suuruudenhulluudella kurottaa oikeaan suuntaan, löytää parhaan mahdollisen tavan pelastaa kaiken sen, minkä ihmiset yhdessä voisivat pelastaa.Tapahtumat kerrotaan Navidin sisäisen puheen kautta työpäivän loppumisesta iltaan. Taskinen kuvaa nerokkaasti ajatuksen kulkua, ihmistä keskellä kaikista välttämättömimpiä ja kipeimpiä kysymyksiä. Mitentulisi elää, miten suhtautua kärsimykseen, miten auttaa muita, ja miten selvitä myös itse tästä kaikesta?Romaani vaatii vimmalla hyviä tekoja ja heittäytymistä itsen ulkopuolelle. Mutta huutamisen sijasta Navid ja maailmamme esitetään siinä rakkaudella, koomisen paljaana ja kipeänä.Lapset on hurja kirja. Se muuttuu yksinpuhelua ja yhtä ihmistä suuremmaksi, universaaliksi yritykseksi pysyä inhimillisenä ja elää oikein.

Kesken ystäväpariskuntien iloisen yhteiselon saapuu viesti, joka romuttaa kaiken, mitä nainen oli ajatellut elämästään. Hän pakenee tilannetta kellariin ja jää sinne lukkojen taakse. Käynnistyy sisäinen keskustelu, jossa on käytävä läpi isoja kysymyksiä: Millainen olento ihminen on? Toisille ja itselleen? Miten rakentaa hajonnut uudelleen? Mitä kohti kulkea?Satu Taskisen romaani on lähikuva trauman repimän ihmisen sisimmästä. Se kuvaa hidasta liikettä ulos tilanteesta, jossa on vain kysymyksiä. Merkityksen kadotessa on tehtävä loogisia kuperkeikkoja, kokeiltava erilaisia olomuotoja, ylitettävä rajoja. Teos koettelee myös romaanin muotoa ja sommittelee vaihtoehtoisia järjestyksiä aristoteeliselle rakenteelle.”Ihmisen rakkaus ei ole puhdasta, vaan vajavaista. Se on silti ihan hyvää rakkautta.”Satu Taskinen on Wienissä asuva kirjailija, joka on saanut Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon, Toisinkoinen-palkinnon sekä useita palkintoehdokkuuksia. Luomistyö on hänen neljäs romaaninsa.

Nainen on matkalla ex-miehensä luo tekemään tälle lämmintä keittoa. Mies on sairas - tottahan nainen on valmis auttamaan. Mutta miksi ihmeessä, kun mies on eron röyhkeä syypää ja nainen vieläkin erosta vereslihalla? Terapiassa nainen käy läpi menneisyyttään, lapsuudenperheensä tasapainoilua hulluuden ja normaalin välillä, hurahtamistaan karismaattisiin henkilöihin. Hän on ihminen, joka kadottaa helposti itsensä ja haluaisi nyt itsensä omaan hallintaansa. Terapeutti tarjoaa lomakkeita ja ohjaa kohti kipupisteitä, kunnes tilanne terapiahuoneessa saa erikoisen käänteen. Rakastan vierasta käsittelee rakkauden kompleksisuutta ja läheissuhteiden kipeiden kuvioiden raastavaa toistumista. Voiko terapialla fiksata ihmisen kuntoon, vai onko se vain yksi uskonto muiden joukossa?