Kirjahaku

Kruununkaupunki on kertomus siitä, miksi Vironniemelle perustettiin Uusi Helsinki ja Vanhakaupunki hylättiin. Se kytkee Helsingin historian ja kaupunkilaisten elämän 1600-luvun ja 1700-luvun alun kansainvälisen kaupan muutoksiin, sotaan ja rauhaan, turvaan ja tuhoon, puhdasoppiseen luterilaisuuteen, muuttoliikkeisiin, katovuosien nälkään ja tauteihin sekä valtion eli kruunun porvareiden itsenäisyyttä kaventavaan ylivaltaan. Tutkimuksen keskiössä ovat ulospäin yhtenäiset, mutta keskenään eripuraiset ja juonittelevat Helsingin suurkauppiaat, joiden on jatkuvasti keksittävä keinoja sopeutua kansainvälisten kauppamahtien ja suurliikemiesten luomiin paineisiin ja määräämiin toimintatapoihin ja suurvalta Ruotsin poliittis-taloudellisiin muutoksiin.

Kronan beslöt 1640 atta grundlägga ett nytt Helsingfors på Estnässkatan. Orsaken var atta landhöjningen gjort atta hamnen i det vid Vanda åmynning belägna Helsingfors blivit för grund för stora fartyg. Till den nya staden förutsatte makthavarna att invånarna från Gammelstaden och Borgå skulle flytta. Kronostaden berättar om hur Gammelstadens invånare motvilligt bröt upp från sina gamla boplatser och byggde sig nya hem på Estnässkatan. I fokus för den här undersökningen står storköpmännen, vilka utåt gjorde enad front men inbördes grälade och intrigerade. Det är genom dem som skildringen av Helsingfors historia framskrider och Helsingfors historia rullas upp inför läsaren. Det handlande borgerskapet måste ständigt hitta på nya sätt att anpassa sig till de internationella handelsmakternas och storaffärsmännens metoder, till den svenska stormaktens politisk-ekonomiska press, till den renläriga lutherdomen och till flyttningsrörelser.Förutm krigen så gick döden omkring i staden under den stora hungersnöden i mitten av 1690-talet, den förvandlade Helsingfors till en tummelplats för svält och farsoter. Ett centralt tema i Kronostaden är följaktligen hur helsingforsborna uthärdade prövningar som krig, svält och sjukdom ända tills retirerande svenskar vid det ryska anfallet 1713 satte eld på staden så den totalförstördes.

Kesällä 1918 Kuusankoskea kutsuttiin Kuolemanlaaksoksi. Tehdasyhteisö oli sokissa. Sen oli perinpohjaisesti järkyttänyt verilöyly, jossa kuukauden aikana oli teloitettu 280 punaista miestä ja naista. Väkilukuun suhteutettuna valkoinen terrori oli maan huippua Kuusankoskella, joka oli läpikotaisin punainen.Kuusankoskella sijaitsivat Euroopan suurimmat paperitehtaat. Lähes jokainen paikkakunnan 12 000 asukkaasta oli riippuvainen Kymi Oy:stä.Tehdas toi sekä valoa että varjoa. Luokka- ja elintasoerot olivat suuret. Tehtaiden herrasväki ja työväestö elivät samalla paikkakunnalla, mutta eri maailmoissa. Niiden välillä oli ylittämätön kuilu.Dosentti Seppo Aalto tutkii kirjassaan kotipaikkakuntansa sisällissodan järkyttäviä tapahtumia. Kapina tehtailla kertoo, miksi kapinaan noustiin, millainen oli punainen valta ja terrori ja miten punakaarti kävi sotaansa. Entä mikä aiheutti kaikki kohtuuden rajat ylittävän valkoisen terrorin? Kuusankosken tapahtumien kautta avautuu laajempi näkökulma vuoden 1918 sisällissodan syihin ja seurauksiin koko maassa.