Kirjahaku

Huumorilla h ystetty l mminhenkinen hyv n mielen tarina i kk n pariskunnan yhteiselosta. Vaari muistaa pilkuntarkasti kaikki entisajan tapahtumat, mutta h nell on v hint nkin orastavia ongelmia l himuistinsa kanssa. Nimimuisti on alkanut reistailla. Pieni unohduksia, satunnaisia tahattomia kommelluksia ja v rinymm rryksi sattuu, mutta aina niist selviydyt n. Laulaminen, autoilu, puusuksien oikeaoppinen voitelu, jopa hiiht minenkin viel vaarilta sujuvat. Vaarin topakka vaimo huolehtii parhaan kykyns mukaan miehest n ja yhteisist juoksevista asioista. Pariskunta seikkailee mm. lapsenlapsensa abiristeilyll ja kutsuvieraana Salpaussel n kisoissa. Kev n mittaan ryhdyt n toteuttamaan t rke kuntoutussuunnitelmaa. Viimeisen toimenpiteen on tatuointi, jonka vuoksi k v ist n viel Tallinnassa.

Aslak syntyi 7.7.1934 Lapissa Saamenmaalla. Lapinsodan melskeiss Aslak Rakka j i orvoksi. Tamperelaiset Bj rkbergit, Aslakin adoptiovanhemmat antoivat nuorukaiselle uuden nimen Aleksander. Valitettavasti kaikki paha toistui 50-luvulla. Aleksander j i uudelleen orvoksi. Niin Aleksanderista eli Santeri Bj rkbergist tuli Tervahaudan kyl n erakko. Taitonsa Santeri oli perinyt saamelaiselta is lt n, k yt ss n h nell oli rumpu, ainoa muisto is st n. Vanha rumpu kantoi mukanaan jotain kirousta, ainakin Aslak aavisteli sellaista. Vankilaan jouduttuaan Santeri kirjoitti v rikk t muistelot el m st n. Saatuaan ty ns valmiiksi h n p tti kuolla. Se olisi ainoa keino p st pois vankilasta. Kuolemansa j lkeen Santeri tulisi k ytt m n alkuper ist nime n Aslak. Aslak jatkaa siit , mihin Santeri j i. Kuolemasta. Erin isten kiperien k nteiden p tteeksi Aslak p see Tervahaudan kyl lle Santerin Lappiin. Aslakilla on edess n velvoitteita. Lupaukset on t ytett v , ehdottomasti Niist pidet n kiinni. Vankilassa vainajat olivat tunkeutuneet Santerin uniin, vainonneet y y n per n. Viikkoja. Lopulta Santeri oli joutunut taipumaan, antoi periksi, jotta painajaiset vihdoin p ttyisiv t. Vainajat olivat saaneet Santerilta lupaukset. Oli tiedossa, ett Santeri oli mies, joka tunnollisesti pit lupauksensa. Aina. Aslakinakin. Erikoisen rumpunsa ja harvinaisten taitojensa avulla Aslak ottaa yhteyden tuonpuoleiseen, ilman tarkempia tietoja ei lupauksia voisi t ytt . Lennokas tarina valottaa pienen ihmisen n k kulmaa ahneuteen. Aslakilla on hyv syd n, h n tahtoo omalla persoonallisella tyylill n pelkk hyv kaikille. Paitsi ahneille.

Muamo.Kirja kertoo opettaja Nadja Keinäsen vaiherikkaasta elämästä, joka alkoi Itä-Karjalassa, Kotkatjärven Pol'un kylässä ja päättyi Suomessa, Hämeen läänin Koskella.Kirjassa käsitellään vaiheittain yksittäisen ihmisen elämää peilaten siihen suurempia maailmantapahtumia, alkaen Neuvostoliiton alkuaskelista, jatkuen Stalinin vainojen ja kahden sodan kautta itsenäisenä valtiona tasapainolevaan Suomeen.Totalitarismissa tavallinen ihminen sai nöyränä taipua osaansa, oikeutta, totuutta tai oikeudenmukaisuutta oli turha vaatia. Mutta ei sodan jälkeisessä Suomessakaan elämä helppoa ollut, ei ainakaan Itä-Karjalasta uudelleenkoulutukseen tuoduilla opettajilla. Stalinin julma koura ulottui valvontakomission kautta pitkälle Suomeen. Ja entäpä kantasuomalaiset ihmiset? Moni nimitteli näitä itäkarjalaisia ryssiksi. Oli epäluuloja, oli jopa vihaa. Mutta oli Suomessa myös hyviä ja avarakatseisia ihmisiä, Karjalan ystäviä. Sisukas ja sinnikäs piti olla, jotta Suomessa pärjäisi.Kirjan loppuosa keskittyy Nadjan elämään kansakoulunopettajana Suomessa eri paikkakunnilla. Nadja menee naimisiin, perustaa perheen. 1960-luvululla Nadja sai yhteyden Itä-Karjalassa asuviin sukulaisiinsa, tärkein heistä oli oma kummityttö Tyyne. Tyynen ansiosta Nadja pääsi 1970-luvulla näkemään uudelleen lapsuutensa maisemat ja syntymäkotinsa. Ja monia rakkaita sukulaisiaan.Pääsääntöisesti elämä hymyili. Ja toisinaan ei hymyillyt. Sellaista se elämä on. Karjalainen, iloisen positiivinen elämänasenne auttoi Nadjaa sairauksissa ja vastoinkäymisissä. Pakahduttavaan onneen ja hymyyn antoivat aihetta Nadjan bunukat. Kun pieni lapsenlapsi istui sylissä, niin sairauskin unohtui.

Juha J rvenkari sai luettavakseen erakkonaapurinsa v rikk t muistelot. Niiden sis lt aiheutti j rkytyksen. J sennell kseen ristiriitaisia ajatuksiaan J rvenkari ryhtyi kirjoittamaan omaa n kemyst n ajanjaksosta, jonka aikana oli tuon erakkoyst v ns tuntenut. J rvenkari palaa hetkeen, jolloin h n j i el kkeelle. Stressin ja unettomuuden runtelema mies selviytyy pahimman yli ryhtym ll rakentamaan jurttaa. Jurttaprojekti on kuin vaiheittainen pakomatka ty el m st ja ahdistavasta stressist . V hitellen jurtta valmistuu, samalla el kel inen J rvenkarin henkinen terveys kohenee. H n tutustuu l himp naapuriinsa, pienikokoiseen erakkoon nimelt Santeri Bj rkberg. Onko J rvenkarin erikoinen naapuri jotain muutakin kuin erakko. Omaako h n henkimaailman taitoja? Ennen pitk , erin isten sattumusten seurauksena ratkeaa J rvenkarin mielt pahasti painanut keskener iseksi j nyt viimeinen ty keissi

Santeri Bj rkberg oli keksinyt nerokkaan keinon p st pois vankilasta. Eik se edes vaikeaa h nenlaiselleen noaidille ollut. Hankalampaa oli el m vapaudessa, Aslak Rakkana, ilman virallisia papereita, kuolleena miehen . Er n hein kuisena p iv n Aslakin tasaisen rauhallinen erakkoel m h iriintyy, kun kuvioihin ilmestyy Sami-niminen nuorimies. Pitk n sai Aslak olla ep tietoinen Sami Makkosen taustasta. Vasta Samin idin Martta Makkosen testamentti paljastaa kaiken. Aslak esitt ytyy Samille Samin is n Santeri Bj rkbergin serkkuna. Tilanne on kuitenkin kiusallinen ja pahenee koko ajan. Aslakin omatunto kolkuttaa, valheiden verkko kiristyy. Yhdess Sami ja Aslak laativat suunnitelman, jonka avulla Aslak voisi p st takaisin yhteiskunnan viralliseksi j seneksi. Erin isten hankaluuksien j lkeen kaksikko p see reissuun kohti pohjoista. Vanhus ja nuorimies tutustuvat yh paremmin toisiinsa. Sami saa n hd is ns puolen kotiseutua Pallaksen maisemissa. Aslakin yksin inen, suunnitelman mukainen vaellus kohti Suomea ja turvapaikkaa alkaa Pohjois-Norjan Munkelva-nimisest kyl pahasesta.

Keilaremmi tuskailee pitk n kest neiden arkisten huolien ja henkil kohtaisten murheiden parissa. Timppa on ty t n ja alkoholi maistuu. Kalea painaa avioero ja oma hankala luonne. Handella on avio-ongelmien lis ksi menossa akuutti ty kriisi. Mutta synkkyyteen ei haluta vaipua. Yhteisesti p tet n ottaa et isyytt ongelmiin l htem ll reissuun kohti Lappia. Matkaa teht isiin avoimin mielin, jaloa kiireett myyden periaatetta noudattaen ja vanhimman nelostien reitti seuraten. Reitin varrella sattuu ja tapahtuu. Koukkauksia tehd n t rkeisiin ja v hemm n t rkeisiin paikkoihin, y vyt n erikoisissa paikoissa ja tavataan ihmisi , varsinaisia persoonia. Kyseess on jokseenkin hulvaton road trip-tarina, Mik on totta, mik ei? Osa saattaa olla keilaremmin kaverusten vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. No, oikeasti totta on keilaremmin k ytt m vanhan nelostien reitti, Hande sen matkaa edelt v n y n lainakarttoihinsa suunnitteli. Tarinan sankarihautausmaat ovat my s totta. Ne sijaitsevat t sm lleen niill paikkakunnilla, miss keilaremmi Kalen vaatimuksesta p si tai joutui pys htym n. Ja viel Tuolloin kes kuussa satoi reilusti lunta Vuotsossa ja Saarisel ll . Pyh -Nattanenhan oli hetken aikaa myrskynsilm ss . Kannen kuva on Tankavaarasta.

Santeri on Lapinsodan uhri, Santeri on orpo. Ja olosuhteiden uhrina erakko.Sitkeä, sisukas, pienikokoinen, möreä-ääninen Santeri on selviytyjä, joka pärjää omillaan. Santerin isä oli parantaja ja näkijä, isältään Santeri oli perinyt erikoiset taitonsa. Ja rummun. Kasvatusisältään Santeri oli perinyt erätaidot ja kohtalaisen summan rahaa.Santeri ryhtyi oikomaan kokemiaan vääryyksiä ja epäoikeanmukaisuuksia. Apunaan hänellä oli rumpu, pilli ja Otto. Otto oli orpo kuten Santerikin. Erikoista Otossa oli se, että Otto oli Santerin kasvattikarhu.Vanhuudenpäivinä Santerin vakaa, tasaisen rauhallinen erakonelämä järkkyy pahasti, kun Tervahaudan kylän lakkautetulle kansakoululle alkaa kokoontua epämääräistä rikollisjengiä. Taitojensa avulla Santeri onnistuu saamaan yhteyden ainoan ystävänsä, Jussi Järvenkari-vainajan poikaan Juha Järvenkariin, henkilöön, joka ehkä pystyisi Santeria auttamaan.