Kirjahaku

Eurooppalaisinta eurooppalaisuudessa on uusi aika - se historian ajanjakso jonka varhaisin vaihe alkoi renessanssista jolloin koko tuhatvuotisen keskiajan outoa minätietoisuuden hukuttanutta unta nukkunut manner heräsi henkisesti ja sai takaisin kauan kadoksissa olleet kognitiiviset kykynsä kuten syvyysperspektiivin hahmottamisen ja ajantajun. Varsinainen havahtuminen uuteen itsetietoisuuteen aukesi niin sanotun "kartesiolaisen paradigman" kautta, ja uudet tiedolliset sisällöt löysivät opilliset muotonsa valistuksen valaistessa kuninkaaksi kohonneen kansan mielet. Me emme edelleenkään oikein ymmärrä, miten erityistä tämä eurooppalaisuutemme suhteessa sekä omaan historiaamme että maailman muihin suuriin kulttuureihin on. Keski- ja uudenajan taitetta voidaan pitää ihmisen historian ehkä mullistavimpana aikakausien taitteena. Mikään ei ole ajatushistorian harrastajalle mielenkiintoisempaa kuin yrittää kartoittaa mitä kaikkea tuossa murroksessa tapahtui ja mihin uuden ajan tiedollisen sivistyksen syvät raiteet meitä vievät.

Näissä viisaustieteellisissä päiväkirjamerkinnöissä käsitellään peri-inhimillisiä kysymyksiä "vallasta", "tahdosta" ja "tiedosta", ja taustalla vaikuttavat esimerkiksi sellaiset ajattelijat kuin Durkheim ja G H Mead sekä filosofit Wittgenstein ja Heidegger. Miltei jokaisessa näistä merkinnöistä toistellaan miltei samoin sanoin yhtä ja samaa asiaa -- perustavanlaatuista totuutta ihmisen lajityypillisestä olemuksellisesta sosiaalisuudesta jakulttuurievoluutiosta sosiaalisena muodosteena. Toiston oikeuttaa ja tekee tarpeelliseksi se, että suomalainen sivistyneistö nykyisin ummistaa silmänsä, painaa kädet korvilleen ja sulkee suun suppuun kun käsitellään tulehtuneita yhteiskunnallisia kriisiaiheita ja pitäisi puhua Durkheimista, kielimaailmoista sosiaalisina muodosteina, tai kulttuureista kovina kognitiivisina tosiasioina. Meidän pitäisi olla huolissamme ihmistieteidemme ja -tietomme tilasta. Emme ole nyt menettämässä pelkästään sitä ymmärrystä, joka käsittää yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, vaan hullun lailla hukuttamassa itsemme johonkin täysin päinvastaiseen -- tiedollis-opillis-aatteellisissa ismi-identiteeteissä elpyvään skolastiseen käsiterealismiin. Sosiologian ja filosofian klassikoilla saattaisi olla sanansa sanottavana tämänkin päivän keskusteluun.

Tekijä teoksestaan:Narkissos-esseissä vanhimmat kohdat ovat peräisin päiväkirjamerkinnöistä, kirjeistä ja kirjoitelmista neljänkymmenen vuoden takaa, ja tämän koosteen uusimmatkin tekstit ovat kohta kolmenkymmenen ikäisiä. Tekstien sävyssä näkyy tuolloinen repressio. Rahaekspansio ja huima juppikulttuuri johtivat 90-luvun romahdukseen ja ankeaan lamaan. Yritys määritellä kokonaan uudelleen kaiken tiedollisen ajattelumme premissit oli kipeää älyllistä vääntöä, vaikeaa, toivotonta, mahdotonta.Aikana jolloin tietokoneita ja internettiä ei vielä ollut minulla oli kunnianhimoinen unelma kirjeyhteyksistä, joilla huolestuneet ihmiset olisivat voineet perustaa eräänlaisen vertaisyhteisön. Se ei koskaan toteutunut, vaikka kirjeenvaihto antoi satunnaisia palkitsevia kokemuksia.Saan vieläkin viestejä ihmisiltä, joihin nämä kirjoitelmat tekivät aikanaan vaikutuksen. Itselleni tekstien läpikäyminen ja kirjan muodossa tapahtuva museoiminen ovat opettaneet, että oman ajattelun herääminen on elämän suurimpia ihmeitä.

Ajattelemme taloutta numeroina, ja koska numerot itsessään ovat ajattomia ja iättömiä, se on omiaan luomaan ja vahvistamaan harhakuvaa siitä, että talouden lait olisivat olleet historiassa muuttumattomia ja että rahaa olisi aina ajateltu samanlaisena arvon mittayksikkönä kuin mikä meille uuden ajan eurooppalaisille on ominaista. Tarvitsemme taustoittavaa historiallista katsausta siihen, miten oman kulttuurimme ihmiset eri kausina ovat ajatelleet kaikista asioista aivan eri tavalla kuin nykyihmiset. Eri aikakausien ajattelu on todellakin ollut ei vain erilaista, vaan pikemminkin erilaatuista. Yksi koko ihmissuvun suurimmista ajatusmurroksista tapahtui, kun eurooppalainen keskiaika vaihtui uudeksi ajaksi. Se oli jokseenkin totaalinen tajunnallinen vallankumous, kognitiivinen apparaattimme meni kokonaan uusiksi. Jopa kuuloaistin ja näköaistin keskinäinen työnjako muuttui perusteellisesti. Uudella ajalla syntyivät ja kehittyivät uudet tiedonalat, ja luonnontieteiden voittokulku muutti sitten muutamassa vuosisadassa koko maailman. Valistusajalla syntyi myös liberalistinen talousajattelu, mutta se ei koskaan onnistunut kehittymään eksaktiksi tieteeksi, vaikka se vimmatusti yrittikin apinoida luonnontieteille ominaisia muotorakenteita. Rahassa jäi elämään ikiaikainen, pohjimmiltaan uskonnollislaatuinen kaikkivoipaisuuskuvitelma, ja usko aineellisen tarpeentyydytyksen loputtomaan lisääntymiseen on oman aikamme versio iankaikkisuudesta. Tämän kirjan esseissä yritetään hahmottaa talouden ajatushistoriaa.

Eurooppalaisuudessa eurooppalaisinta on uusi aika, joka alkoi kun syvyysperspektiivi elpyi renessanssissa, ja täydellistyi kun uudet, visuaaliseen mieltämiseen perustuvat luonnontieteet syntyivät. Ne käynnistivät ihmisen historiassa koskaan ennen näkemättömän muutoksen. Eurooppalaisuuden historia on olennaisesti, tai pitäisikö sanoa olemuksellisesti, kulttuurihistoriaa ja ajatushistoriaa. Uudella ajalla tapahtuneet tajunnalliset mullistukset ovat valtavia, vaikka niistä ei kouluissamme juuri paljoakaan opeteta. Siksi me tavalliset ihmiset olemme heikossa asemassa, jos ja kun pyrimme selvittämään itsellemme, mitä päässämme nyt täsmälleen tapahtuu. Historiamme avainsanoja ovat sellaiset kuin perspektiivi ja kartesiolainen järki. Voimme käyttää sanaa perspektiivi sen kummassakin merkityksessä: sekä kuvaamaan maalaustaiteeseen ilmestynyttä syvyysperspektiiviä että historian ymmärryksen syvenemiseen liittyvää pitkää aikaperspektiiviä. Kartesiolainen järki on ajattelumme kielioppi. Lauseemme lausutaan tajunnallisella näyttämöllä, jossa roolihahmoina ovat subjekti ja objekti. Siitä on hyvä alkaa.