Kirjahaku

Viimeiset virretJo joutui armas aika kuuluu kirkkaana koulun avoimista ikkunoista. Jumala lentää läheisen koivun latvaan ja kallistaa päätään virttä kohti. Hän yrittää veisata mukana, mutta kurkusta kirpoaa karhea kraak. Hän ei tiedä miten varikset itkevät, mutta kuvittelee harmaalle poskelleen kyynelhelmen.Hän sukii äkkiä pois kuvitellun kyynelhelmen, pörhistää höyhenensä ja katuu syvästi ihmiskeskeistä ikuisuuttaan. - Olenko minä muka joku ihminen, hän sättii itseään. - Tästedes otan selvää kaikkien otusten olemuksesta ja sisimmistä tunnoista. Tästedes pidän otusten puolia. Kraak saa käydä virrestä. Varis ei tarvitse kyyneliä itkemiseen. Paluukoodia hän joutuu miettimään pitkään. Ennen paluutaan hän pistäytyy vielä kerran kauppatorilla.

”Kun minä synnyn, on kylmistä kylmin talvi. Mutta minulla on lämmin kun Äiti rakastaa minua. Sairaalan muutkin Äitit tykkäävät minusta. Ne sanovat, että mitenkä tuo vauva on niin nätti, se ei ole edes punainen niin kuin muut. Se on niin valmis tuo vauva. Ja niin minä olenkin, niin valmis ja nätti ja viisas!”Tämän kirjan tarinoissa hyvämuistinen kertoja luulee tietävänsä täsmälleen, miten sen lapsuus oikeasti meni. Omistan kirjani pikkuveljelleni Eskolle, joka voi todistaa, että jotkut näistä tarinoista ovat täyttä totta. Kirjan kuvituksesta vastaa sisarenpoikani Ville, jonka huumorintaju liippaa läheltä omaani.

”Meidän luokalla on tyttö, jonka nimi on Rosa, niin kuin ruusu. Rosa on ollut sotalapsena Ruotsissa. Hänellä on vieläkin Ruotsissa Mamma ja Pappa. Ne lähettävät Rosalle kirjeitä ja paketteja.Aamurukouksiin mennään parijonossa voimistelusaliin. Minun paikkani on Rosan takana. Katselen Rosan oranssia mekkoa, jossa kukkii punaisia unikoita. Niin nättiä mekkoa ei ole kenelläkään muulla.Rosa tietää paljon niistä asioista, joita me pohditaan kun me kävellään porukalla koulusta kotiin. Me pohditaan avaruutta ja äärettömyyttä, Jumalaa ja syntiä ja mistä vauvat tulevat. Rosa tietää esimerkiksi sen, ettei tarvitse muuta kuin rukoilla, niin Jumala antaa lapselle heti synnit anteeksi. Tulee kevyt olo, kun sitä ajattelee. Se on helppo uskoa! Mutta kun Rosa kertoo, mistä vauvat tulevat, niin sitä ei usko kukaan.”Tämän kirjan tarinoissa kertoja pääsee uimakouluun ja joutuu kahlaamaan syvissäkin vesissä. Olisiko parempi, ettei kasvaisikaan aikuiseksi?Kirjan kuvituksesta vastaa Ville Suomalainen. Villen oivaltavat piirrokset terävöittivät myös Minun Hermannin tarinoita.